Pitkään jatkuneen eteisvärinän rytminsiirto

Eteisvärinä on rytmihäiriö, jonka ominaisuuksiin kuuluu rytmihäiriökohtausten pitkittyminen ajan kuluessa. Jos eteisvärinä on oireeton, tai aiheuttaa vain lieviä tuntemuksia, rytmihäiriö on saattanut olla vallitsevana jo kuukausia tai vuosiakin ennen sen toteamista. Pitkään jatkunutta eteisvärinää voi vielä yrittää kääntää rytminsiirrolla eli kardioversiolla. Kuitenkin, mitä pidempään rytmihäiriö on jatkunut, sitä vaikeampaa sitä on enää saada pois, joten yli puolen vuoden ajan jatkuneen oireettoman rytmihäiriön rytminsiirtoa ei enää yleensä lähdetä yrittämään. Oireisen eteisvärinän rytminsiirtoa kannattaa kuitenkin yrittää ainakin kertaalleen.

Rytminsiirtoa edeltävästi tarvitaan kahdenlaista lääkitystä. Vaikka rytminsiirto onnistuisi, eteisvärinä palaa aina ennemmin tai myöhemmin. Rytminsiirto ei siis paranna eteisvärinätaipumusta. Tästä syystä lääkitystä tarvitaan myös toimenpiteen jälkeen.

Lääkitys ennen rytminsiirtoa

Eteisvärinän aikana sydämen eteislokeroon saattaa muodostua verihyytymä. Hyytymä lähtee liikkeelle verenkierron mukana, ja kulkeutuu sattumanvaraisesti jonnekin elimistöön. Tavallisinta on hyytymän päätyminen aivoihin, jolloin seurauksena on aivoinfarkti. Tästä syystä kaikki suunniteltuun eli elektiiviseen rytminsiirtoon tulevat potilaat käyttävät veren hyytymistä hidastavaa lääkitystä eli antikoagulanttia.

Antikoagulaatiohoidon toteuttamiseksi on valittavana viisi lääkevaihtoehtoa. Vanhin niistä on Marevan® (varfariini). Lääkkeen annostus on yksilöllinen ja altis vaihteluille. Toimenpidettä odottavan potilaan on käytävä verikokeessa (INR-kokeessa) viikoittain, jotta nähdään että hyytymistaso on ollut sopiva. Tästä syystä ennen rytminsiirtoa suositellaan käytettäväksi helpompaa suoraa antikoagulanttia, joita on valittavana neljä eri lääkevalmistetta. Suorat antikoagulantit ovat lyhytvaikutteisia, minkä vuoksi on erittäin tärkeätä ottaa lääke säännöllisesti määräysten mukaisesti. Rytminsiirto voidaan tehdä kun hoito on toteutunut vähintään kolmen viikon ajan. Jos tapahtuu lääkkeen unohtamisia, asiasta pitää kertoa toimenpiteen suorittavaan yksikköön.

Antikoagulantin lisäksi potilaat tarvitsevat sydämen sykettä rauhoittavan lääkkeen. Tähän tarkoitukseen käytetään yleensä beetasalpaajia. Annos on yksilöllinen.

Suunniteltu eli elektiivinen rytminsiirto

Kun antikoagulaatiohoito on ollut riittävän ajan käytössä, toimenpiteen suorittava yksikkö kutsuu potilaan rytminsiirtoon. Pitkään jatkuneen eteisvärinän rytminsiirto tehdään aina sähköisesti. Rytminsiirto tehdään nukutuksessa eli anestesiassa. Rintakehälle kiinnitetään sydämen rytmiä rekisteröivät elektrodit, ja defibrillaattorilla eli sydäniskurilla annetaan kevyt sähköisku. Jos normaali rytmi ei palaudu ensimmäisellä iskulla, voidaan antaa useampia iskuja, ei kuitenkaan yleensä yli neljää perättäistä.

Anestesian vuoksi potilaan tulee paastota vähintään kuusi tuntia ennen toimenpidettä. Rytminsiirron tekevä yksikkö antaa potilaalle tarkat ohjeet, mitä lääkkeitä ja nesteitä saa ottaa toimenpide-aamuna. Katso toimenpiteestä kertova video täältä. Rytminsiirron vuoksi potilaan ei yleensä tarvitse yöpyä sairaalassa.

Lääkitys rytminsiirron jälkeen

Rytminsiirto ei paranna eteisvärinätaipumusta, vaan eteisvärinä palaa aina ennemmin tai myöhemmin. Jos eteisvärinä oli ehtinyt jatkua pitkään ennen toimenpidettä, esimerkiksi useita kuukausia, eteisvärinä saattaa palata jo muutamien päivien kuluttua.

Rytminsiirroille ei ole lukumääräistä ylärajaa. Toistuvat rytminsiirrot eivät kuitenkaan ole eteisvärinän hoidon pysyvä ratkaisu. Jos näyttää siltä, että eteisvärinä palaa taajaan ja on oireinen, pitää herkästi pohtia tehokkaampaa rytmihäiriötä ehkäisevää lääkitystä.

Antikoagulaatiohoito jatkuu useimmilla potilailla pysyvästi. Pieni joukko, jotka eivät ole suurentuneessa tukosriskissä (tukosriskipisteitä 0 kpl), jatkavat antikoagulanttia neljä viikkoa rytminsiirron jälkeen, minkä jälkeen antikoagulanttihoidon voi lopettaa.