Sepelvaltimotautipotilaan matkustaminen

Moi!

Mitä kaikkea sepelvaltimosairaan pitää ottaa huomioon matkalle lähdettäessä? Pidempi viikon matka lentäen on kyseessä. Matkavakuutus on. Kunto on olosuhteisiin nähden hyvä eli vakaa. Mitään estettä ei pitäisi olla.
Pitääkö reseptit olla englanninkielisenä? Ilmoitetaanko aina matkayhtiölle tai lentoyhtiölle ns. MEDIF-menettelyllä (Medical Information Form)? Minkälainen ja mikä on ESTA-matkustuslupa, ainakin Pohjois-Amerikkaan mentäessä tehtävä ilmeisesti? Olisin kiitollinen kaikista muistakin vinkeistä mitä pitää tehdä, ottaa huomioon ja ajatella.

T: 40-vuotias mies ja 7 kuukautta sitten saanut äkillisen sepelvaltimotukoksen 

25.6.2018
Mikko

Sydänpotilas voi matkustaa lentokoneella ongelmitta, jos vain sairaus on vakaassa vaiheessa. Kysyjällä on ollut muutamia kuukausia sitten sepelvaltimotautikohtaus, ja oletettavasti on tehty pallolaajennustoimenpide, vaikka sitä ei kysymyksessä mainitakaan. Vointi on hyvä, joten matkustamiseen ei ole mitään estettä.

Englanninkielisiä kansainvälisiä reseptejä ei tarvita, ellei sitten aio oleskella ulkomailla kuukausikaupalla. Varaa mukaan riittävästi lääkkeitä, mielellään muutamia päiviä yli suunnitellun matkan. Ota lääkkeet mukaan alkuperäispakkauksissaan. Niistä paikalliset lääkärit näkevät helposti lääkkeiden vaikuttavat aineet. Vaikka lääkkeiden kauppanimet saattavat vaihdella eri maissa, vaikuttavat aineet ovat kuitenkin samoja. Ota mukaan myös lääkelista, josta käy ilmi mitä kaikkia lääkkeitä käytät.

MEDIF (Medical Information Form) -menettelyä tarvitaan, jos sairaus on sellainen, että se saattaisi rajoittaa lentomatkustamista. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi juuri sairastettu sydäninfarkti tai aivoinfarkti, vaikea sydämen vajaatoiminta tai herkästi oireileva sepelvaltimotauti (esim. kohtausnitron tarve päivittäistä). Potilas ja hoitava lääkäri täyttävät lomakkeen, jonka ilmailulääkäri käsittelee ja tekee lopullisen päätöksen lentomatkan turvallisuudesta. Tätä käytäntöä ei siis suinkaan tarvita kaikkien sydänpotilaiden kohdalla. Esimerkiksi kysyjän tapauksessa MEDIF-lomaketta ei tarvita.

Lyhyt englanninkielinen yhteenveto sairauksista ja tehdyistä toimenpiteistä olisi hyvä olla mukana. Mitään pitkää sepustusta ei tarvita. Diagnoosinumerot eli ICD-10-luokitus on kansainvälinen, joten minimissään epikriisistä löytyvä diagnoosin tunniste (esimerkiksi I21.0, I25.1, I48 tms,) on hyvä kopioida mukaan. Pallolaajennuksen päivämäärä, hoidetun valtimosuonen nimi ja kenties käytetyn stentin nimi olisi hyvä olla tiedossa. Suomenkielisissä sairaskertomuksissa käytetään yleisesti lyhenteitä englanninkielisistä sanoista (esim. PCI = percutaneus coronary intervention= sepelvaltimon pallolajennus, LCX = left circumflex = vasen kiertävä sepelvaltimo). Lyhenteilläkin siis selviää, mutta tietysti olisi mukavaa, jos vaikka omalääkäri olisi tehnyt lyhyen englanninkielisen yhteenvedon.

Matkavakuutus on tietysti itsestäänselvyys. Kelasta hankittava Eurooppalainen sairausvakuutuskortti, joka oikeuttaa EU-maissa samanlaisiin julkisen terveydenhuollon palveluihin kuin kyseisen maan kansalaisilla, on mukava lisä. Tästä kortista ei tietenkään ole iloa EU-maiden ulkopuolella matkustaessa.

ESTA-lomake ei ole terveydentilaa tai matkustuskelpoisuutta koskeva asiakirja. Se liittyy Yhdysvaltojen tiukentuneisiin turvamääräyksiin, ja on eräänlainen ennakkoseulonta, jolla Yhdysvaltojen viranomaiset antavat luvan saapua maahan.

29.6.2018

Anna-Mari Hekkala
Anna-Mari Hekkala
Ylilääkäri