Sydänliiton hyvinvoinnin ja sydänterveyden verkkopalvelu

Ruoka on kulttuurimme perusta

Ihminen rakastaa asioiden luokittelua ja useasti erehtyy kuvittelemaan, että nämä luokat olisivat todella olemassa. Kun puhutaan kulttuurista, voi väittää, että ruoka on kulttuurimme perusta.

Ilpo Mikonmäki, järjestösuunnittelija
Julkaistu 15.8.2019
Kuva: Anna Kara

Ruoka on kulttuurimme perusta. On helppo asettaa terveellisyys ja nautinto toistensa vastinpareiksi. Samalla tavoin kuin luonnollinen ja prosessoitu päätyvät helposti toisiaan vastaan, vaikka rajanveto ei ole kovinkaan yksinkertaista.

Ruoka kulttuurin perustana

Kun puhutaan kulttuurista, voi väittää, että ruoka on kulttuurimme perusta. Maan kultivoimisesta syntynyt sana kulttuuri auttaa meitä tänä päivänä ymmärtämään ja selittämään sitä, miksi ihmiset toimivat eri tavoin. Eri viljelysmaille sopivat erilaiset tavat kultivoida ravintoa. Paikalleen jääminen ja ruuan tuotannon tehostaminen mahdollisti modernin kulttuurin syntymisen ja toisaalta sen eriytymisen.

Toki ruoka palvelee yhä useita samoja tarkoituksia kuin ennen maan kultivoimiseen siirtymistä. Se ravitsee, tuo ihmiset yhteen ja kertoo siitä, millaisessa maailmassa elämme. Suhteemme ruokaan, ruuan tuotantoon ja kuluttamiseen kertoo siitä, mitä olemme. Ruokavalion korostuminen yksilön valintana kertoo myös aikamme hengestä. Ruokakeskustelu nostaa helposti tunteita, koska ruoka ei ole pelkästään ravintoa, vaan keskeisiä kulttuurin ja identiteetin rakennuspalikoita.

Luokittelu on ihmiselle ominaista

Inhimillinen arki on varsinainen soppa. Siihen verrattuna minestronekeitto on selkeä ja jäsennelty kokonaisuus. Vaikka arki välillä näyttäytyy yksinkertaisena, silti toimintamme ja sen vaikutukset menevät jatkuvasti ristikkäin, lomittain ja päällekkäin.

Tästä kaaoksesta selvitäkseen ihmiselle on luontaista jäsentää maailmaa toisistaan irrallaan oleviin luokkiin, jotka monesti saavat merkityksensä vastakohtien kautta. Juhlaa ei ole ilman arkea, miehiä ei ilman naisia tai mieltä ilman ruumista. Ruoka taas kertoo meille esimerkiksi siitä, mikä kulttuurissamme on puhdasta ja mikä likaista.

Sama lohikiusaus on herkkua kultareunaiselta lautaselta ja hetken päästä jätettä ravintolan biojäteastiassa. Sormilla saa syödä jotain, mutta varpaillaan ei mitään. Ehkä se olisi myös tarpeettoman hankalaa. Jotta asia ei olisi liian yksinkertaista, eri kulttuureissa kypsennetty, raaka ja pilaantunut ruoka eivät noudata mitään yleistä kaavaa. Joku nauttii homehtuneesta juustosta ja toinen pitää raakaa jauhelihaa kypsänä, kunhan molemmat tarjoillaan sopivilta astioilta.

Terveys ja nautinto voivat kohdata

Terveys ja nautinto on helppo asettaa toisistaan kaukana oleviin ääripäihin, joista toinen sulkee toisen pois. Sydänmerkki resepteineen tuo näkyväksi sitä, että terveellisempi vaihtoehto voi olla myös nautinnollista ja toisin päin. Ruokailussa on nimittäin pitkälti kyse samasta kuin kaikessa muussakin, tottumuksesta. Kukaan ei jaksa pyristellä pitkään tapojaan vastaan.
Lohdullista on, että terveys ja nautinto ovat vain tapoja hahmottaa maailmaa. Ne eivät sulje toisiaan pois ja vaikka sulkisivatkin, terveelliseen ruokavalioon mahtuu myös nautintoja. Lopulta terveellinen ruokavalio on vain väline siihen, että voisimme fyysisesti paremmin ja vähentäisimme riskejä sairastua. Ei sen enempää eikä vähempää.

Lue seuraavaksi