Sydänliiton hyvinvoinnin ja sydänterveyden verkkopalvelu

Vapaaherratar: Jo lapsuudesta tuttuja

Maailma muuttuu kiihtyvään tahtiin, mutta on jotain pysyvääkin, kuten lapsuudesta tutut herkut, joita ilokseni löydän kauppojen yhä runsaammista valikoimista.

20.8.2018
·
Ritva Viljanen
·
Piirros: Maija Ukko

Lapsena pidin kovasti Koskenlaskijasta. Kun juusto oli syöty, otin talteen sen hopeisen suojapaperin leikkejä varten. Koskenlaskijan valmistus aloitettiin 1933 saksalaisin laittein ja saksalaisen työnjohtajan Josef Möslen johdolla. Ja koko ajan paketin päällä on salskea mies laskenut koskea tukilla seisten. Iso 500 gramman Koskenlaskija kuului jatkosodassa kaukopartiomiesten viiden päivän muona-annokseen.

Sain nauttia viisi vuotta vanhemman veljeni Veikon ensimmäisistä kesäansioista corn flakesien eli maissihiutaleiden muodossa. Maissihiutaleet keksi yhdysvaltalainen lääkäri John Kellogg 1894. Viisikymmenluvulla ne olivat vielä uutta Suomessa. Nuo läpikuultavat ja hauraan rapeat hiutaleet nautin kylmän maidon kanssa, vaikka en muuten maidosta pitänytkään. Vieläkin perinteiset maissihiutaleet maistuvat suven saapuessa, ja niitä syödessä muistelen lämmöllä pikkusiskostaan huolehtivaa isoveljeäni.

Pienenä en pitänyt makeasta, ja sehän sopi pula-ajan lapsukaiselle. Vuosien karttuessa makea alkoi maistua, mutta valikoiden. Ensimmäinen minullekin kelpaava makeinen oli Fazerin suklaanapit. Suklaata on valmistettu sveitsiläisen reseptin mukaan vuodesta 1922. Sven Fazer sai reseptin kiitoksena englantilaiselta liiketuttavaltaan neuvottuaan tämän vävyn etevälle silmälääkärille, joka paransi miehen vakavan silmäsairauden.

Käydessäni kaupassa äidin ostoslistan kanssa sain panna listan jatkoksi pienen herkun, Da Capon. Rommilla maustettu Da Capo tuli markkinoille 1916, suklaapatukkana sitä on myyty vuodesta 1949. Nimensä patukka on saanut musiikkitermistä, Da Capo tarkoittaa alusta uudelleen. Ainakin alkuun makeisen valmistuksessa käytettiin ulkonäöltään virheellisiä konvehteja, jotka näin aloittivat uuden elämän.

Toinen kauppareissujen palkkio oli rasia vahvanmakuisia Pax-pastilleja. Latinan pax tarkoittaa rauhaa, ja niinpä sini-valkoisen rasian päällä on rauhaa symboloiva kyyhkynen. Kerrotaan, että pastilleja alettiin valmistaa Pariisin rauhansopimuksen 1947 kunniaksi.

Mignon-pääsiäismuna näyttää tavalliselta kananmunalta, mutta sisältö onkin ihanaa nougatsuklaata. Lapsena minulle uskoteltiin, että pääsiäisen aikaan kanat munivat tällaisia suklaamunia. Olisinpa saanut sellaisen kanan. Mignon-muna on edelleen jokakeväinen herkkuni, vaikka totuus sen alkuperästä on paljastunut. Munien valmistus on melko työlästä: kananmunat rei’itetään, puhalletaan tyhjiksi, pestään, desinfioidaan, kuivataan ja täytetään. Mignon-munia on munittu vuodesta 1896. Tätä namua tehtiin Venäjän tsaariperheellekin.

Eclair on aina ollut mielileivoksiani. Nimi tarkoittaa salamaa. Alun perin nimi oli petit duchesse (pieni ruhtinatar). Myöhempi nimitys eclair selitetään Ranskan akatemian sanakirjassa sillä, että herkuttelijat nauttivat tuulihattutaikinasta ja pehmeästä täytteestä tehdyn makupalan salamannopeasti. Pitkulaisen muotonsa vuoksi sitä kutsutaan arkisesti myös koiranluuksi. Ensimmäiset leivokset tulivat myyntiin 1850-luvulla. Sen suosio on viime vuosina kasvanut niin, että Pariisissa on jopa eclair-leivoksiin erikoistuneita konditorioita.

Yksi lapsuudesta tuttu herkku on suorastaan keisarillinen, nimittäin aleksanterinleivos. Leivos sai nimensä Venäjän keisarin Aleksanteri I:n (1777–1825) mukaan, joka vieraili muutaman kerran Suomessa. Leivos kuulemma tarjoiltiin hänelle näyttävän juhlavasti. Suurta juhlaa leivoksen nauttiminen lapsena oli minullekin, joskin hyvin harvinaista juhlaa.

Lue seuraavaksi