Sydänliiton hyvinvoinnin ja sydänterveyden verkkopalvelu

Läppävikojen hoidon yleisperiaatteet

Leikkaus tai vastaava katetriteitse tehtävä toimenpide on läppävian parantava hoito. 

14.11.2014
·
Mikko Syvänne
·
Kuva: Anna Kara

​Muilla hoitokeinoilla on merkitystä lähinnä vian aiheuttamien oireiden tai muiden seurausten lievittämisessä.

  • Elintavat
  • Lääkehoito
  • Milloin leikkaukseen?
  • Leikkaustavat
  • Leikkaushoidon vaihtoehdot
  • Läppätulehduksen (endokardiitin) estohoito

Elintavat

Läppävikaa sairastavan on syytä noudattaa terveellisiä elintapoja, vaikka näillä ei varmuudella tiedetä olevan vaikutusta vian etenemiseen. Tupakoimattomuus, enintään kohtuullinen alkoholin käyttö ja sydämelle terveellinen ravinto ovat itsestäänselvyyksiä. Lievissä läppävioissa liikuntaa harrastetaan normaalisti. Vian edetessä sopivasta liikunnasta on syytä keskustella lääkärin kanssa.

Lääkehoito

Läppävikoihin ei yleensä ole lääkehoitoa. Lääkitystä voidaan tarvita vian seurausten (sydämen vajaatoiminta, rytmihäiriöt) tai muiden sairauksien (kohonnut verenpaine, sepelvaltimotauti) hoitoon.

Milloin leikkaukseen?

Leikkauksen oikea ajoittaminen on tärkeää. Läppäleikkaukseen sisältyy toimenpiteen mutkikkuuden mukaan 2–8 %:n kuolleisuus, mitä riskiä ei kannata ottaa ennen aikojaan. Muut sairaudet voivat nostaa riskin huomattavasti suuremmaksi tai aiheuttaa sen, ettei leikkaus tule ollenkaan kysymykseen. Leikkauksen jälkihoitoonkin liittyy omat ongelmansa, esimerkiksi hyytymisen estohoidon aiheuttama verenvuodon vaara. Toisaalta leikkausta ei pidä lykätä niin pitkälle, että sydänlihas ehtii kärsiä peruuttamattomia vaurioita.

Yleensä leikkaukseen ryhdytään seuraavien ehtojen täyttyessä:

  • läppävika on vaikea-asteinen
  • potilaalla on oireita
  • oireiden voidaan katsoa johtuvan läppäviasta.

Viimeksi mainittu ehto perustuu siihen, että oireet voivat johtua muustakin kuin läppäviasta, esimerkiksi hengenahdistus keuhkosairaudesta tai huonosta kunnosta. Toisaalta oireisuus tai oireiden puuttuminen ei aina ole itsestäänselvyys. Esimerkiksi liikkuminen voi nivelvaivojen vuoksi olla vähäistä, jolloin rasitushengenahdistus ei pääse esiin. Tällöin kliininen rasituskoe tai muut lisätutkimukset voivat auttaa ajoittamaan leikkauksen oikein.

Leikkaustavat

Läppävika voidaan leikkauksessa korjata jollain seuraavista tavoista:

  • läppää ja/tai sen tukirakenteita korjataan
  • sairas läppä poistetaan ja sen tilalle asennetaan tekoläppä, joka voi olla
    • kudos- eli bioläppä, joka on valmistettu sian aorttaläpästä tai naudan sydänpussista
    • mekaaninen eli keinoaineesta (hiili ja/tai titaani ja dacronkangas) valmistettu
  • harvinaisempia vaihtoehtoja ovat potilaan oman keuhkovaltimoläpän vaihtaminen viallisen aorttaläpän paikalle ja homograftit eli ihmisen sydämestä valmistetut läpät.

Perusperiaate on, että läppä korjataan aina kun se on mahdollista. Tulos on useimmiten hyvä ja kestävä, ja vältytään pitkäaikaiselta hyytymisen estolääkitykseltä.

Bioläpän etuna on, että hyytymisen estolääkityksen tarve on lyhytaikainen (yleensä kolme kuukautta), ellei tälle ole muuta aihetta (esimerkiksi eteisvärinä). Toisaalta bioläpän kestoikä on rajallinen. Se on hyvä vaihtoehto iäkkäälle, jonka elinajan läpän odotetaan säilyvän toimivana. Nuoremmilla bioläppää harkitaan, jos hyytymisen estolääkitys on hankalaa esimerkiksi suunnitellun raskauden tai harrastusten (kontaktiurheilulajit) vuoksi. Haittana on, että myöhemmin saatetaan joutua tekoläpän vaihtoleikkaukseen.

Mekaaninen tekoläppä on kestävä. Haittana on  hyytymisen estolääkityksen pysyvä tarve. Tämä toteutetaan varfariinilla (Marevan®). Niin sanotut uudet eli suorat antikoagulantit eivät läppäpotilailla tule kysymykseen. Varfariinihoidon aikainen INR-tavoite määritellään läpän mallin ja sijainnin sekä muiden mahdollisten tukosriskiä lisäävien seikkojen mukaan. Tavoite saattaa olla hieman korkeampi kuin muissa käyttöaiheissa tavallinen INR 2–3.

Läppäleikkaus tehdään yleensä avoleikkauksena, jossa rintakehä avataan ja sydän pysäytetään. Osa hiippaläppäleikkauksista voidaan tehdä säästävämmällä robottitekniikalla.

Leikkauksen jälkiseuranta käsittää lääkityksen, tekoläpän toiminnan ja sydämen muun tilan tarkkailun. Mekaanisen tekoläpän saaneilla veren hyytymisen estohoito (varfariini, Marevan®) on oleellisen tärkeä. Muut mahdolliset lääkkeet liittyvät enemmän muihin samanaikaisiin sairauksiin.

Tekoläpän toimintaa on seurattava vuosittain vähintään potilaan voinnin ja sydänäänten perusteella. Ultraäänitutkimusta tarvitaan vuosittain ainakin kun bioläpän asentamisesta on kulunut viisi vuotta. Verikokein on seurattava hemoglobiinia ja mahdollisia merkkejä punasolujen hajoamisesta (hemolyysistä). Joskus näet tekoläppä aiheuttaa punasolujen rikkoutumista, etenkin jos läpän vierestä esiintyy vähäinen vuoto tai jos läpän toiminta huononee.

Jos tekoläpän saaneen potilaan kunto äkillisesti huononee, on aina viipymättä selvitettävä, johtuuko tämä läpän toiminnanhäiriöstä.

Leikkaushoidon vaihtoehdot

Jos läppäleikkaus olisi tarpeen, mutta potilaan huono yleistila tai muut sairaudet aiheuttavat kohtuuttoman leikkausriskin, voidaan harkita kevyempiä vaihtoehtoja. Aorttaläpän ahtaumassa tekoläppä voidaan asettaa katetriteitse tai tavallista leikkausta pienemmässä toimenpiteessä (TAVI). Hiippaläppän vuotoa voidaan lievittää katetriteite. Avoleikkaus on kuitenkin edelleen ensisijainen aina, kun sitä pidetään mahdollisena.

Läppätulehduksen (endokardiitin) estohoito

Nykyään ohjeet läppätulehdusta (tarkemmin sanottuna sydämen sisäkalvon tulehdusta) ehkäisevästä antibioottilääkityksestä hoitotoimenpiteiden yhteydessä ovat aiempaa pidättyvämpiä. Toisin kuin aiemmin suositeltiin, useimmissa aikuisten läppävioissa, vian vaikeusasteesta riippumatta, antibioottiehkäisy ei ole tarpeen. Ehkäisyä suositellaan, kun potilaalla on

  • tekoläppä tai keinoaineella korjattu läppä
  • aikaisemmin sairastettu läppätulehdus
  • synnynnäinen sydänvika, jos vikaa ei ole korjattu tai korjaus on ollut osittainen, tai täydellisen korjauksen jälkeen puolen vuoden ajan
  • sydämensiirron jälkeinen läppävika.

Myös ehkäisyä vaativien toimenpiteiden kirjoa on aiemmasta rajoitettu. Edeltävää antibioottia suositellaan ikeniin tai hammasjuuriin kohdistuviin toimenpiteisiin ja läpäistäessä suun limakalvo. Poskiontelon huuhtelussa, nielu- tai kitarisaleikkauksessa tai tehtäessä kajoavia toimenpiteitä keuhkoputkien tähystyksessä saatetaan myös tarvita antibioottiehkäisyä. Muissa hengitysteihin, ruoansulatuskanavaan tai virtsateihin kohdistuvissa tähystys- tai muissa toimenpiteissä ehkäisyä ei läppävian perusteella suositella lainkaan, ei myöskään ihoon tai pehmytkudoksiin kohdistettavissa toimenpiteissä.

Niille, joille antibioottiehkäisy on tarpeen, Sydänliitosta on saatavissa kortti, jossa neuvotaan toiminta eri tilanteissa, käytettävät antibiootit ja niiden annostelu.

Tarvittiin antibioottiehkäisyä tai ei, läppätulehduksen ehkäisyn painopiste on hyvässä suuhygieniassa ja hampaiden ja ikenien säännöllisessä hoidossa.

Tulehdusten hoitoon läppäpotilaat käyttävät antibiootteja samojen periaatteiden mukaan kuin muut.

Lue seuraavaksi

E
Sairastuneen liikunta
Lue artikkeli
S
Sydänsairauksien tutkimukset
Lue artikkeli
S
Sepelvaltimotauti
Lue artikkeli