Sydänliiton hyvinvoinnin ja sydänterveyden verkkopalvelu

Supraventrikulaariset takykardiat

Supraventrikulaariset takykardiat (SVT) ovat nopeita rytmihäiriöitä, joiden lähtökohta on eteisissä tai eteisten ja kammioiden rajalla, siis sydämen kammioiden yläpuolella. 

Mikko Syvänne
Julkaistu 13.11.2014

Paroksysmaalinen supraventrikulaarinen takykardia on kohtauksittain esiintyvä rytmihäiriö, joka alkaa yleensä nuorella iällä. Tyypillisiä ovat ilman erityistä syytä alkavat tykytyskohtaukset, jotka alkavat ja loppuvat äkillisesti, “kuin katkaisijasta kääntäen”.

Paroksysmaalinen SVT

Paroksysmaalinen supraventrikulaarinen takykardia on kohtauksittain esiintyvä rytmihäiriö, joka alkaa yleensä nuorella iällä. Tyypillisiä ovat ilman erityistä syytä alkavat tykytyskohtaukset, jotka alkavat ja loppuvat äkillisesti, “kuin katkaisijasta kääntäen”. Syke on yleensä 160–180/min. Koska sydän on muuten terve, rytmihäiriö ei aiheuta sydämen toiminnan vakavaa häiriintymistä, vaan pääoireena on sydämentykytys, minkä lisäksi voi esiintyä epätarkoituksenmukaisen nopeaan rytmiin liittyvää heikotusta ja jopa rintakipua. Kohtausten kesto voi olla minuutteja tai kymmeniä minuutteja, ja usein ne loppuvat itsestään tai asianomainen oppii “tempun”, jolla rytmihäiriö lakkaa. Joskus kohtauksen lopettaminen vaatii lääkärinhoitoa.

SVT-kohtaukseen (kuten muihinkin eteisperäisiin rytmihäiriöihin) liittyy usein lisääntynyt virtsaneritys. Normaalisti sydämen eteiset osallistuvat nestetasapainon säätelyyn erittämällä natriureettista eteispeptidiä (ANP) eteisten kohonneen paineen ilmaistessa liiallista nestekuormaa. Eteisperäisissä rytmihäiriöissä ANP:tä vapautuu epätarkoituksenmukaisesti.

Diagnoosi saadaan kohtauksen aikaisesta  EKG:sta tai  EKG:n pitkäaikaisrekisteröinnistä. Jos kohtaukset ovat lyhyitä ja suhteellisen harvaan tulevia, EKG-dokumenttia voi olla vaikea saada, mutta jo tyypilliset oireet tekevät diagnoosin todennäköiseksi. Siksi lääkäri kysyy tarkkaan kohtauksen alkamistavan: äkillinen vai vähittäinen. Omatoiminen pulssin mittaaminen on suureksi hyödyksi, sillä tykytyksen tunne voi olla hyvin samankaltainen, olipa rytmihäiriötuntemuksen aikainen syke 100/min (terveellä nuorella todennäköisesti kiihtynyt sinusrytmi) tai 180/min (todennäköisesti SVT). Oleellista on myös rytmin säännöllisyys: SVT-rytmi on säännöllinen. On myös lainaksi saatavia laitteita, joilla voi omatoimisesti rekisteröidä EKG:n oireiden ilmaantuessa. Ongelmallisimmissa tapauksissa voidaan käyttää ihon alle istutettavaa monitorointilaitetta, joka voi olla paikallaan tarvittavan ajan, jopa kuukausia.

SVT:n syynä on ylimääräinen sähköä johtava rata sydämessä. Tämän radan välityksellä voi sopivissa olosuhteissa (useimmiten lisälyönnistä) käynnistyä niin sanottu kiertoaktivaatio, kehää kiertävä sähkövirta, joka lähettää tiuhaan herätteitä kammioihin. Ylimääräinen rata voi olla eteis-kammiosolmukkeen (AV-solmukkeen) sisällä tai eteisestä kammioon kulkeva oikoradaksi kutsuttu rakenne.

Eteis-kammiosolmukkeen sisäinen (AV-nodaalinen) rata ei aiheuta normaalirytmin aikaiseen EKG:hen muutoksia.

WPW-oireyhtymä

Oikorataan liittyviä SVT-kohtauksia kutsutaan Wolff-Parkinson-White- eli WPW-oireyhtymäksi. Oikorata voi olla myös oireeton. Niitä on kulultaan ja sähköisiltä ominaisuuksiltaan erilaisia. Yhteistä niille on, että eteisten ja kammioiden välillä on rata, jossa sähkö johtuu ohi AV-solmukkeen ja siis ilman sen aiheuttamaa  viivettä. Jos rata johtaa nopeammin kuin normaali AV-solmukkeen kautta kulkeva reitti, normaalirytmin aikaisessa EKG:ssa on tyypilliset muutokset: PR- eli PQ-aika on lyhyt (kuvastaen nopeaa johtumista eteisistä kammioihin) ja kammiokompleksissa (QRS-kompleksi) on pieni ylimääräinen piirre nimeltään delta-aalto.

Oikoradan kautta normaalia nopeammin kammioihin johtuvaa herätettä kutsutaan myös pre-eksitaatioksi (pre ‘ennen’, eksitaatio ‘ärsytys’), koska heräte saapuu kammioihin varhain, ennen kuin se ehtisi normaalia AV-johtoratareittiä myöten. Pre-eksitaatiolla ei sinänsä ole merkitystä, ellei siihen liity taipumusta rytmihäiriökohtauksiin. Poikkeus on eteisvärinä, jossa nopeasti johtava oikorata voi aiheuttaa vaarallisen kammiorytmihäiriön.

SVT:n hoito

SVT-kohtauksen hoito voi onnistua kotona niin sanottujen vagaalisten toimenpiteiden avulla. Ne lisäävät kiertävän (vagus-) hermon välittämää parasympaattista, sydämen toimintaa hillitsevää aktiviteettia. Valsalvan toimenpide tarkoittaa syvää sisäänhengitystä ja hengityksen pidättämistä ponnistaen, mitä voi tehostaa kyykistymällä. Kylmän veden juominen tai kasvojen upottaminen kylmään veteen voi myös tehota.

Elleivät kotikonstit auta, tulee hakeutua päivystyspisteeseen. Siellä todennäköisesti kokeillaan uudelleen vagaalisia toimenpiteitä, joihin voi kuulua myös kaulalla sijaitsevan karotispoukaman hieronta. Tämä toimenpide on turvallisinta tehdä monitorivalvonnassa. Seuraavaksi annetaan ruiske adenosiinia, hyvin lyhytvaikutteista lääkettä, johon voi liittyä hetkellinen vaaraton hengenahdistuksen tai rintakivun tunne. Beetasalpaaja- tai verapamiiliruiske saattaa myös tulla kysymykseen. Ellei lääkitys tehoa, rytmihäiriö keskeytetään hetken nukutuksessa annettavalla sähköiskulla (kardioversio).

Jos SVT-kohtaukset toistuvat haitallisen tiuhaan, voidaan säännöllisenä estohoitona käyttää  beetasalpaajaa tai sydänvaikutteista  kalsiuminestäjää (verapamiili tai diltiatseemi). WPW-oireyhtymän lääkehoidossa on kuitenkin erityispiirteitä, esimerkiksi kalsiuminestäjiä tai digoksiinia ei tule käyttää, joissain tilanteissa ei myöskään beetasalpaajia. Ellei lääkitys tehoa tai halutaan välttyä pitkäaikaiselta lääkehoidolta, SVT voidaan yleensä hoitaa katetriablaatiolla. WPW-oireyhtymässä katetriablaatio on useimmiten ensisijainen hoito. Oireetonta WPW-tyyppistä EKG-löydöstä (pre-eksitaatio) – siis tilannetta, johon ei liity rytmihäiriökohtauksia – ei yleensä hoideta, paitsi harkinnan mukaan riskiammateissa (lentäjät, joukko- tai raskaan liikenteen kuljettajat).

Eteistakykardia

Eteistakykardia liittyy usein sydän- tai keuhkosairauteen. Se voi muistuttaa SVT:tä, mutta alku ei välttämättä ole yhtä äkillinen ja taajuus voi olla hitaampi, 120–130/min, mutta myös yhtä nopea tai nopeampikin kuin tyypillisessä SVT:ssä. Monesti rytmihäiriökohtaukset loppuvat itsestään tai perustaudin hoidon myötä. Pitkään jatkuva eteistakykardia voi aiheuttaa sydänlihaksen väsymisen (takykardiamyopatia) ja sydämen vajaatoiminnan tai pahentaa taustalla olevan sydänsairauden aiheuttamaa vajaatoimintaa. Hoidossa tarvitaan rytmikardiologin asiantuntemusta. Joskus katetriablaatio tulee kysymykseen.

Sinustakykardia

Sinustakykardia ei yleensä ole rytmihäiriö, vaan sydämen normaali reaktio fyysiseen rasitukseen tai stressiin. Sitä esiintyy suuressa joukossa muita kuin sydänsairauksia (esimerkiksi kuume, kilpirauhasen liikatoiminta, anemia, hapenpuutetta aiheuttavat tilat).

Epätarkoituksenmukainen sinustakykardia (engl. inappropriate sinus tachycardia) on harvinainen tila, jossa muuten terveen sydämen sinusrytmi  on levossa, rasitukseen liittyen tai molemmissa tilanteissa luonnottoman nopea. Syy tunnetaan puutteellisesti, mutta kyseessä saattaa olla autonomisen hermoston epätasapaino tai sinussolmukkeen poikkeava herkkyys. Hoidoksi voidaan kokeilla  beetasalpaajia, sydänvaikutteisia  kalsiuminestäjiä tai suoraan sinussolmukkeeseen vaikuttavaa ivabradiinia (Procoralan®). Poikkeuksellisen hankalissa tapauksissa voidaan harkita katetriablaatiota.

POTS (engl. postural (orthostatic) tachycardia syndrome) on pääasiassa nuorilla tai nuorehkoilla naisilla esiintyvä vaiva, jolla ei ole vakiintunutta suomenkielistä nimeä. Siinä pystyasentoon liittyy epätarkoituksenmukainen sinustakykardia ja moninaisia oireita, mutta ei verenpaineen laskua. Oireina esiintyy huimausta, heikotusta, näköhäiriöitä, sydämentykytystä ja levotonta oloa seistessä, osalla vatsaoireita.

Vaivan syntytapa tunnetaan huonosti, ja se saattaa vaihdella henkilöstä toiseen. Ehdotettuja mekanismeja ovat autonomisen hermoston säätelyhäiriöt (joista osa saattaa olla perinnöllisiä) ja nestetasapainon häiriöt.

Kokeiltuja hoitomuotoja on paljon, mikä kuvastaa niiden suhteellista tehottomuutta. Asiantuntijat suosittelevat kokeilemaan ensin runsasta nesteen ja suolan nauttimista, mahdollisesti yhdistettynä suolahormonilääkitykseen (fludrokortisoni)

Lue seuraavaksi