Hyppää sisältöön
Etusivu / Sydänsairaudet / Kohonnut verenpaine

Kohonnut verenpaine

Kohonnut verenpaine (hypertensio) on yksi tärkeimmistä sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijöistä. Pitkään jatkuessaan se johtaa valtimoverisuonien vaurioitumiseen ja ateroskleroosiin eli valtimoiden kovettumiseen.

Anna-Mari Hekkala, ylilääkäri
Julkaistu 5.9.2018
Päivitetty 17.8.2023
Kuva: Sydänliitto

Tärkeä haitallinen seuraus on aivoverenkiertohäiriö, joka voi aiheutua aivoinfarktista tai aivoverenvuodosta. Toistuvat pienet aivoinfarktit aiheuttavat muistisairauden. Lisäksi kohonnut verenpaine on yksi tavallisimmista sydämen vajaatoiminnan aiheuttajista. Vaikka kohonnut verenpaine ei itsessään tunnu, sen seuraukset ovat vakavia ja siksi hoito on tärkeätä.

Miksi kohonnut verenpaine on vaarallista?

Verenpainetasot jaotellaan seuraavan taulukon mukaisesti. Kohonnutta verenpainetta hoidetaan aina elintavoilla, ja tarvittaessa myös lääkkeillä. Lääkehoito aloitetaan, jos verenpaine ylittää toistuvasti ensimmäisen asteen hypertension kriteerit.

Jaottelu Yläpaine (mmHg) Alapaine (mmHg)
Ihanteellinen <120 ja <80
Normaali 120-129 ja/tai 80-84
Tyydyttävä 130-139 ja/tai 85-89
1° Hypertensio 140-159 ja/tai 90-99
2° Hypertensio 160-179 ja/tai 100-109
3° Hypertensio >180 ja/tai >110

Kohonneen verenpaineen syyt ja alkututkimukset

Kun verenpaine on todettu kohonneeksi, pohditaan onko kyseessä itsenäinen (ns. essentielli) kohonnut verenpaine vai löytyykö taustalta muita (ns. sekundaarisia) verenpainetta kohottavia syitä. Suurin osa kohonneesta verenpaineesta on itsenäistä tyyppiä, jolloin taustalla on periytyviä tekijöitä. Usein taipumusta tuovat esiin lisätekijät, jotka liittyvät elintapoihin, kuten liiallinen suolan saanti, vähäinen liikunta, ylipaino, nikotiinin tai alkoholin käyttö, tai naisilla estrogeenipitoiset ehkäisytabletit.

Munuaiset voivat vaurioitua kohonneen verenpaineen johdosta, mutta munuaiset voivat olla myös alkuperäinen hypertension aiheuttaja. Sekundaarisista hypertension syistä munuaissairaudet ovat tavallisimpia. Näitäkin esiintyy kuitenkin vain noin 2-5%:lla tapauksista. Myös munuaisiin verta vievien valtimoiden (munuaisvaltimoiden) ahtautuminen voi olla hypertension syynä. Vieläkin harvinaisempia syitä ovat eräät hormoneja erittävät kasvaimet.

Essentielli hypertensio on ylivoimaisesti yleisimmin kohonneen verenpaineen syynä. Harvinaisia sekundaarisia syitä epäillään, jos hypertensiota todetaan poikkeavassa iässä (esimerkiksi alle 30 vuoden iässä), verenpaine on poikkeavan korkea ja reagoi huonosti lääkehoitoon.

Kohonneen verenpaineen alkuselvittelyihin kuuluu kokonaisvaltainen sydän- ja verenkiertosairauksien riskiarviointi. Laboratoriokokeilla selvitetään vähintäänkin kolesteroliarvot, seerumin elektrolyytit (kalium ja natrium), verensokeri, munuaisten toimintakoe (seerumin kreatiniini), pieni verenkuva, virtsanäyte sisältäen valkuaismäärityksen, sekä EKG. Jos löytyy muitakin valtimosairauksien vaaratekijöitä, kuten tupakointi ja/tai korkeat kolesteroliarvot, verenpaineen hoidossa voidaan asettaa tiukempia hoitotavoitteita. Samalla täytyy tietysti yrittää vähentää myös muita vaaratekijöitä.

Kohonneen verenpaineen hoito

Kohonnutta verenpainetta hoidetaan aina hyvillä elintavoilla, ja tarvittaessa myös lääkkeillä. Alla olevassa taulukossa kerrotaan, miten hoito etenee eri verenpainetasoilla. Verenpaineen jaottelu eri luokkiin esitettiin edellä.

Verenpaineen taso Toimenpide
Ihanteellinen Tarkistusmittaus 5 vuoden välein.
Normaali Elintapahoito. Tarkistusmittaus 2 vuoden välein.
Tyydyttävä Elintapahoito. Verenpaineen tehostettu seuranta kotimittauksin. Seuranta vähintään vuosittain.
1° Hypertensio Elintapahoito. Tehostettu seuranta ja päätös lääkehoidosta 4-6 kk:n kuluttua.
2° Hypertensio Elintapahoito. Lääkehoito heti tai 1-2 kk:n seurannan perusteella.
3° Hypertensio Elintapahoito. Lääkehoito yleensä heti.

Kohonneen verenpaineen yleinen hoitotavoite on keskimääräinen verenpainetaso alle 140/90 mmHg ammattihenkilön mittauksissa. Tätä vastaa kotimittausten keskiarvo alle 135/85 mmHg.

Hoitotavoite on samanlainen kaikenikäisille. Yli 80-vuotiailla saattaa kuitenkin ilmetä herkemmin lääkehaittoja tai ajoittaista liian matalaa verenpainetta, joten heillä tavoite voi olla alle 150/90 mmHg.

Myös perussairaus voi vaikuttaa hoitotavoitteisiin. Sepelvaltimotautia sairastavan verenpaineen hoitotavoite on alle 130/80 mmHg.

Verenpaineen hoito elintavoilla

 

Kohonneen verenpaineen lääkehoito

Seuranta

Kohonnut verenpaine on usein oireeton tai oireet ovat epämääräisiä. Siksi painetason voi selvittää vain mittaamalla. Hoidon seurannassa riittävät neljän päivän mittaiset mittaussarjat. Aamumittaukset tehdään yleensä ennen lääkkeiden ottoa ja iltamittaukset klo 18-21 välisenä aikana. Kirjaa tulokset muistiin siten, että ne on helppo esittää lääkärille.

Verenpaineen mittaaminen

Verenpainelääkityksen aloituksen tai muutoksen jälkeen suositellaan seurantakäyntiä 1-2 kuukauden välein, kunnes hoitotasapaino on saavutettu. Osa käynneistä voi tapahtua hoitajan vastaanotolla tai sähköisen asioinnin avulla. Tämän jälkeen seurantakäynti voi olla 6-12 kuukauden välein. Pelkkä reseptien uusinta ei ole seurantaa.

Seurantakäynnillä pohditaan elintapahoidon ja lääkehoidon onnistuminen, sekä tarkastetaan kotimittauksista, onko lääkitys ollut riittävää. Jos verenpaine on ollut liian korkea tai lääkkeistä on aiheutunut haittavaikutuksia, hoitoa muutetaan tarvittaessa. Laboratoriokokeet valitaan potilaan muiden sairauksien ja lääkkeiden perusteella, mutta useimpien lääkkeiden vuoksi on hyvä tutkia ainakin seerumin elektrolyytit ja munuaisten toimintakoe (kalium, natrium ja kreatiniini).

Tilaa Verenpaine kohdalleen -lehtinen Sydänkaupasta Tilaa Verenpaineen omaseuranta -opas Sydänkaupasta Mistä kohonnut verenpaine johtuu ja miten sitä hoidetaan?

Lue seuraavaksi

Tietoa
Tukea
Lahjoita
Liity jäseneksi