Satumaa – kansallista sielunmaisemaa Kouvolan teatterissa

Kouvolan teatterin panostus Suomi 100 -tapahtumaketjuun, Monosen kohtalolle ja musiikille pyhitetty musiikkinäytelmä Satumaa kertoo kaunista ja karua tarinaa paitsi säveltäjästä itsestään, myös monista kansalliseen omakuvaan pesiytyneistä yhteisistä piirteistä: kodista Karjalassa, sodan jäljistä, evakkopolusta, alkoholismista, ahdistuksesta ja masennuksesta, vanhemmuuden vaikeudesta...

Unto Monosen hivelevä tango Satumaa soi monen suomalaisen sielunmaisemassa, niin minunkin.

Se veistää vereslihaisia siivuja herkästä miehestä, joka arvottaa itseään muiden määrittelemien mittojen mukaan. Suomalaisuuden kipukohdista ja taiteilijan taipaleesta kasvaa kudelma, jonka punainen lanka syntyy Monosen sävellysten tulkinnoista.

Produktiota voi kiittää paljosta: musiikillisesti se on sulaa nautintoa, esteettisesti samoin – lavastus kuvastaa herkkävaistoisesti kohtausten lämpötiloja ja tunnelmia. Koreorafiat niveltyvät kokonaisuuteen luontevasti, ikään kuin ne olisi henkäisty näyttämölle.

Jussi Puhakka tekee uljaan roolityön sisäisesti säröilevänä, musiikilleen elävänä Monosena, ja Satu Taalikainen hänen puolisonaan, solisti Hilkka Suomisena laulaa loistavasti. Johanna Heimonen rakentaa vaikuttavan luonnekuvan Helena-äidistä. Koko ensemble näyttelee kuin ei näyttelisi lainkaan.

Käsikirjoitus, niin ehjä ja dialogitasolla toimiva kuin se onkin, ei täysin vakuuta. Mummuvainaan hahmo jää kummittelemaan vailla syvempää merkitystä. Monosen työmaatodellisuudesta todistava iltamakohtaus, jossa ilkamoidaan klassisten viihdekliseitten kustannuksella, on taitavasti toteutettu ja tuo humoristista särmää synkäksi tummuvaan tarinaan, mutta jää irralliseksi.

Tiina Luhtaniemen vivahteikkaan, harkitun ohjauksen koko voima paljastuu jälkimmäisen puoliajan viimeisissä, Unto Monosen traagista kohtaloa valmistavissa ja sen toteutumista kuvastavissa kohtauksissa. Jännitteet kasvavat repiviksi, Monosen ja ympäristön ristiriidat raateleviksi. Katsojaa ravisteleva tunnelma sulaa puhtaaksi, syväulotteiseksi auvoksi, kun ensemble esittää Satumaan täydellä sydämellä.

 

Heikki Salo – Heikki Paavilainen: Satumaa. Ohjaus ja sovitus Tiina Luhtaniemi, musiikin sovitus ja johto Iikka Kahri, tanssikoreografiat Riikka-Liisa Hannikainen, lavastus ja valosuunnittelu Esa Kurri, pukusuunnittelu Sari Suominen. Ensi-ilta Kouvolan teatterin suurella näyttämöllä 2.9.