Kirjoittaja kestää myös vasta-aallokkoa

Pauliina Lindholm ammentaa voimia arkeen lukemisesta ja aamulenkeistä. Oman elinympäristön tunteminen antaa elämään syvyyttä.

Alkujaan sen piti olla idyllinen juhannuskohtaus, mutta lauantaipäivä muutti suunnitelman.

Helsinkiläinen Pauliina Lindholm tiesi etukäteen, että päivästä tulisi rankka. Korttelijuhla Kallio Block Party keräsi kymmeniä tuhansia kävijöitä ja talkootyönä osallistuvia järjestyksenvalvojia ilmoittautui vain kourallinen. Pauliina oli homman vastuuhenkilönä.

– Morkkis  ja uupumus iski täysillä jälkeenpäin, vaikka kaikki sujuikin loistavasti. Entä jos jotain olisikin mennyt pieleen?

Juhlien jälkeen Pauliinan oli tarkoitus kirjoittaa Suomenlinnan työhuoneella, mutta pari päivää hän vain makoili makuupussissa. Lopulta hän päätti lähteä ulos venesataman kahvilaan. Taskunpohjalla pyöri muutama kolikko. Lasivitriinin valikoimasta muffini vei voiton. Henkilökunta lämmitti leivonnaisen, pyöräytti lisukkeeksi jäätelöpallon ja koristeli orvokilla. Pauliina ihastelee vieläkin henkilökunnan ystävällisyyttä.

– Saarella ihmiset pitävät huolta toisistaan, Pauliina kertoo.

Kahvilasta hän suunnisti takaisin työhuoneelleen kivimuurien suojaan ja kirjoitti käsikirjoitukseen kohdan, joka alkaa: Miten helvetin alas voi valua? Katujuhlan tapahtumat tarttuivat Pauliinan tekstiin ja muuttivat Augustin Ehrensvärdin idyllisen juhannuksen itsesäälissä rypemiseen.

Romaanikilpailun ensikertalainen

Vuotta myöhemmin, elo–syyskuun vaihteessa vuonna 2016 Pauliina Lindholmin puhelin soi. Kirjankustantamo Otavasta soitettiin. Suomenlinnan pääsuunnittelijasta Augustin Ehrensvärdistä kertovan romaanikäsikirjoituksen teksti vakuutti tuomariston.

Voitto Suomi 2017 -romaanikilpailussa yllätti. – Olo oli aika epätodellinen, en oikein osannut suhtautua siihen [voittoon].

Ei teksti hetkessä syntynyt. Esikoisromaanin käsikirjoittaminen täytti vapaa-ajan ja graafikon työ vei suurimman osan päivää.

Pauliina muistaa, miten vuoden 2015 uudenvuoden aatto lähestyi. Se oli viimeinen mahdollisuus lähettää teksti Otavan ja Otavan Kirjasäätiön yhteiseen romaanikilpailuun.

– Päätin, että nyt teen tämän loppuun hullun päättäväisyydellä.

Vielä toiseksi viimeisenä päivänä hän korjasi Komendantin tekstiä ja viimeisenä päivänä yritti noukkia tekstiin jääneitä virheitä.

Kirjoittaminen vie mennessään

Pilvet roikkuvat Suomenlinnan saariryppään yllä. Heinät kastelevat kengät. Vaeltelu muureilla jää tänään väliin, vaikka siellä Pauliina viihtyy.

Mennään siis sisälle. Valkoiseksi maalatut tiiliseinät avartavat tilan. Hetken kuluttua kahvin tuoksu tavoittaa vieraan.

Työhuoneen Pauliina löysi sattumalta. Haikeus hiipii Pauliinan ääneen: vuokraisäntä palaa Suomeen ja tarvitsee työhuoneen omaan käyttöön.

Mutta vielä Pauliinalla on talven yli aikaa ja siitä hän iloitsee.

– Kun on näin omalaatuinen paikka, niin on helppo siirtyä kirjoittamaan.

Suomenlinnan työhuoneella hän keskittyy kirjottamiseen. Graafikon töitä hän tekee toimistolla mantereen puolella. Kiviseinät pitävät huolen, että työhuoneella keskittyy kirjoittamiseen. Nettiä joutuu käyttämään pihamaalla, sähköpostia samoin.

Kirjoittamisesta Pauliina innostui Jyrki Vainosen opissa. Hän sai tukea myös muilta kokeneemmilta kirjoittajilta – istuivat kerrankin kahdeksan tuntia ja kävivät tekstejä läpi.

Vaikka Pauliina on ollut monessa mukana, arvosteluiden ilmestyminen jännittää. – Tulin niin puskista, että olin kuin kanootissa ja rannalta räiskitään, Pauliina kuvailee voiton jälkeistä höykytystä.

Komendantti ilmestyi elokuussa ja höykytys jatkuu.

Pauliinan mielestä kirja-arvosteluja tarvitaan. – Huonot arvostelut ovat yhtä tarpeellisia kuin hyvät, koska silloin joudun miettimään, mikä on koko jutun ydin.

– Kukapa ei haluaisi olla myötäaallokossa. Kyllä vastapainoksi pitää olla vasta-aallokkoa.

Historia ja liikunta innostavat

Ei Pauliina kilpailemista ja esiintymistä kaihda. Kilpaura lähti liikkeelle siitä, että pikkuveli oli lahjakas urheilija. Äiti patisti myös Pauliinan mukaan.

– Ei minusta huippu-urheilijaa tullut mutta opin, miten liikunta tuottaa hyvää oloa.

Aamuisin Pauliina juoksentelee pitkin rantoja ja nauttii olostaan. Taiji-harrastus auttaa häntä keskittymään ja toisinaan pulahdus avantoon virkistää.

Hän innostuu myös historiasta. – Mielestäni oman elinympäristön tunteminen antaa perspektiiviä.

Pauliina kaivelee muistinsa lokeroista Adolf Ehrnroothin lausahdusta, joka menee näin: Kansa joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten.

– Toivon, että ihmiset innostuisivat lukemaan Suomen historiaa.

Tästä innosta syntyi Komendantti, jossa päähenkilö Augustin Ehrensvärd seisoi samoilla Suomenlinnan rantakallioilla kuin Pauliina nykyisin.

Nähtäväksi jää, jatkuuko historiaan tutustuminen, sillä Pauliina jatkaa kirjoittamisen opintoja syksyllä.

Mutta sitä ennen hän suuntaa junalla kohti Siperiaa. Ja sieltä jostain seuraavan kirjan tarina kumpuaa, kylmyydestä.