Laiha lihava muuttui lihaskimpuksi

Keholtaan laihaksi lihavaksi todettu Minna ryhtyi hankkimaan lihaksia ja huomasi elämänhallinnan tunteen vahvistuvan. Elämän ohjakset hän sai ottaa kokonaan omiin käsiin, kun isä sairastui äkillisesti ja vakavasti. Dokumenttiohjelmien toimittaja ja ohjaaja keksi, että radionkuuntelu voi palauttaa isän tietoisuuden. Samalla alkoi syntyä aineistoa videodokumenttia varten.

Toimittaja-ohjaaja Minna Dufton ei suin päin innostunut työkavereidensa yllytyksestä keväällä 2015 ryhtyä koehenkilöksi Ylen tiedeohjelma Prisma Studion erikoisdokumenttiin, missä hoikka koehenkilö heittäytyy muuttamaan elintapojaan ja kasvattamaan omaa lihasmassaansa. Aikaa tehdä tuloksia oli 12 viikkoa.

Koukkuun hänet kuitenkin saatiin. Olihan tässä poikkeuksellinen tilaisuus saada kartoitus omasta tilasta sekä ohjausta ja tutkimustietoa lääkäriltä ja lihavuustutkijalta, ravitsemustieteilijältä, psykologilta ja henkilökohtaiselta liikuntavalmentajalta. Monelle oli yllätys, että Minnan todettiin olevan ns. laiha lihava: Päällepäin ei näkynyt, että hänen lihaksensa olivat olemattomat ja hänessä oli liikaa rasvaa.

– Tiesin ja tunsin itse, että en ole hyvässä kunnossa, olin jatkuvasti väsynyt ja ärtynyt. Tiesin myös ruokatottumusteni luisuneen huonoiksi, pidin nälkää loitolla rasvaisilla ja makeilla syötävillä. Rakastin suklaata ja korvasin sillä jopa aterioita.

Hoikallehan aina sanotaan, että kyllä sinä nyt voit ottaa kakkua, sinun ei tarvitse miettiä, mitä suuhusi pistät…

Koukuttava ja mukaansatempaava on ollut myös Minnan työura. Hän epäilee huonojen syömistapojensa olleen seurausta kiireisestä ja stressaavasta tv-uutistyöstä, jota hän teki kymmenen vuotta putkeen. Muutettuaan pois kotoa Minna oli 19-vuotiaana päätynyt ulkomaille, Britanniaan. Siellä ympäristö vahvisti makeanhimoa. – Kun Englannissa otetaan kuppi teetä, samaan annokseen kuuluu paljon muutakin – vähintään keksi. A cup of tea and a biscuit, Minna kertoo.

– Kun 13 vuotta myöhemmin palasin Suomeen ja menin Ylelle töihin, huomasin, että toimitus tyhjenee puolen päivän aikaan. Työkaverit lähtevät yhdessä syömään, viipyvät tunnin, syövät kunnolla ja keskustelevat toistensa kanssa. Minä olin tottunut napostelemaan jotain työn ohessa oikean ruoan korvikkeeksi.

– Suomessa työpaikkaruokailu pitää yllä hyvinvointia ihan toisella tavalla kuin muualla maailmassa. Kun käyn nykyisessä Ylen Huoltamossa syömässä, tiedän saavani riittävät määrät kasviksia, proteiineja ja kaikkea, mitä tarvitsen. Lounas on työpäivän tärkein ateria, Minna hehkuttaa.

– Toimittaja-ohjaajan luovassa työssä pään sisällä liikkuu ja sauhuaa, mutta työtä tehdään useimmiten istuen ja tuntitolkulla ruutua tuijottaen. Sitä painetta on pakko purkaa myös työpäivän aikana.

Minnan perheessä valmistetaan ja syödään tavallista, monipuolista kotiruokaa. Myös lapsuuden kodissa Pohjois-Karjalassa syötiin hyvin: kasviksia ja hedelmiä sekä marjoja ja sieniä, mitä lähimetsät tarjosivat yllin kyllin. – Kodin tottumuksissa ja opetuksissa ei ollut mitään vikaa. Olen sitä mieltä, että työstressi sai minut toimimaan vastoin järkeä ja tietoa.

Ruipelolle Minnalle tarjoutunut tilaisuus muuttaa kehon koostumusta 12 viikossa – asiantuntijoiden avulla ja valvonnassa – ei tyssänyt itse dokumenttiohjelman valmistumiseen ja projektin päättymiseen, vaan lihaskuntotreeni ja kunnollinen syöminen jäivät elintavoiksi. Väsymys ja ärtymys kaikkosivat, elinvoimaisuus ja jopa elämänhallinnan tunne lisääntyivät. – Aiemmin venytin itseäni ylipitkiin työpäiviin ja olin uupua. Nyt jaksan paremmin: paketti on hallussa. Olen saanut rakettimoottorit alleni ja monet ihmettelevät, kuinka jaksan tehdä niin paljon asioita myös työn ulkopuolella.

Nyt nelikymppisenä, pari vuotta Prisma-dokumentin jälkeen, Minna sanoo elävänsä parasta aikaa ikinä. – Lihasvoimaharjoittelu on selviytymiskeinoni. Arvostan itseäni nykyään enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Siksi treenipäivät ovat kalenterissa, yhtä tärkeinä ja tinkimättöminä kuin mikä tahansa muu tapahtuma tai palaveri. Tällä tavalla huomaa, että ajanpuute ei ole pätevä syy olla huolehtimatta terveydestään, Minna sanoo. – Treenatessani en ajattele työasioita, vaikka ne kenties muhivatkin jossain alitajunnassa sillä aikaa, kun vain nautin liikunnasta.

Hullu vuosi ja isän sairastuminen

Takana on Minnan sanojen mukaan hullu vuosi niin töissä kuin yksityiselämässäkin. – Puoli vuotta sitten olin juuri palannut kotiin kuvauksista Englannissa ja oloni oli huojentunut siitä, miten hyvin kaikki oli mennyt. – Suvantovaihetta kesti vain pari päivää, kun sain kuulla, että isäni oli sairastunut äkillisesti. Vain kiireellinen sydänleikkaus pystyi hänet pelastamaan. Heti leikkauksen jälkeen isä sai aivoinfarktin ja tilanne paheni.

Sairaalakammoisena jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni kunnon siedätyshoitoon: kävin useita kertoja päivässä teho-osastolla isää katsomassa, Minna kertoo. – Sairaalan meneminen ahdisti minua niin paljon, että kävin ennen vierailua punttisalilla polkemassa kuntopyörää, mistä sain voimia kävellä sairaalan ovista sisään, Minna kertoo.

Isän sairastumisen syy oli hoitamaton verenpaine. Sairaalassa tämän kerrottiin olevan liian tavallista: hengenvaarallisten seurausten hoitoa sen sijaan, että ihmiset ottaisivat lääkkeensä ja sitoutuisivat verenpaineen kotihoitoon ajoissa.

Isä on Minnan ja tämän siskon perheille tärkeä tukipilari, jolla on ollut tapana päättää jokainen puhelu sanoin: Pärjäilkää ja palataan. Nyt isä makasi lähes kaksi kuukautta tiedottomana teho-osastolla. – Emme oikein suostuneet uskomaan, että isä olisi poissa tietoisesta maailmasta, Minna sanoo.

– Isä on metsien mies, samoilija ja luontohenkinen, aktiivinen liikkuja, Minna kertoo. Sisaruksille pälkähti päähän, että isän aistittavaksi pitäisi yrittää saada jotain hänelle säännöllistä ja tuttua. Radio! Isä on Metsäradion ahkera kuuntelija. Esteeksi oli tulla sähkölaitekielto osastolla. Onneksi Niina-sisko löysi kirpputorilta MP3-soittimen, josta isälle toistettiin hänen mieliohjelmaansa. – Jo Metsäradion tunnusmusiikin soidessa isä alkoi reagoida, silmät aukenivat ja hän katsoi tyttäriään. – Isä tuli takaisin Metsäradion välityksellä, Minna kertoo. – Tämän noteerasi myös ohjelman pitkäaikainen toimittaja Olli Ihamäki, joka poikkeuksellisesti lähetti ohjelmassa isälle terveisä. Toipuminen alkoi.

Isän sairastuminen pelästytti meidät. Sairastumisellaan hän on kuitenkin pistänyt kahden tyttärensä elämän uuteen järjestykseen. Sisareni on hakeutunut hoitoalalle ja minä olen huomannut, että pystyn kanavoimaan tämänkin suuruiset paineet toiminnaksi. Ryhdyin mm. työkaverini ehdotuksesta kuvaamaan isän toipumista. Nyt siitä on syntymässä minidokumentti, joka voi toimia vertaisapuna muille sairastuneille ja omaisille, Minna kertoo.

On uskallettava olla kiitollinen! Pahimman pelossa elämä menee hukkaan, Minna pohtii.

Ihan parasta oli eilen, kun isä soitti meille ensimmäistä kertaa sairastumisensa jälkeen kännykällä. Puhelu päättyi tuttuun toivotukseen: Pärjäilkää ja palataan!

 

Minnan motto: Sydän mukana kaikessa – sitä vastaan ei voi toimia.

Saara Aalto -dokumentti. Minna Dufton on viimeiset kuukaudet toimittanut, käsikirjoittanut ja ohjannut dokumenttia Saara Aallosta. Ohjelma on nähtävissä Yle Areenassa 8.11. alkaen ja Yle TV1 -kanavalla 14.11.

Team Ruipelo. Minna Dufton perusti Prisma Studion Ruipelolle lihakset -dokumentin jälkeen Facebookiin suljetun ryhmän Team Ruipelo. Tämän foorumin kautta Minna on halunnut jakaa omat kokemuksensa laihasta lihavuudesta ja kannustaa kanssaihmisiä torjumaan riskitekijöitä – vaikka ulkomuoto ei niiden olemassaolosta kertoisikaan. Minna kutsuu ryhmän jäseniä yhteistreeneihin kahdella paikkakunnalla: Helsingissä ja Nurmeksessa. Ryhmään ovat tervetulleita kaikki oman kehonkoostumuksensa kanssa painiskelevat.

Raggarimorsian on Minnan luoma hahmo, joka hänen omien sanojen mukaan ”lähti lapasesta”. Sitä kautta hän voi hullutella – antaa piutpaut vakavalle journalismille ja kokeilla vaikka stand-up-komiikkaa. Hahmo syntyi joitakin vuosia sitten onnessaan kompuroivien ihmisten tarpeisiin. Raggarimorsian on mm. hankkinut Suomeen ainutlaatuisen, amerikkalaisen muotisuunnittelijan luomuksen, valohääpuvun. Minna arvelee Raggarimorsiamen suuntautuvan jatkossa tyttöjen voimaannuttamiseen.