Hyppää sisältöön
Etusivu / Sydänsairaudet / Pitääkö antikoagulanttia jatkaa ablaatiohoidon jälkeen?

Olen 62-vuotias mies. Pallolaajennus on tehty kolme vuotta sitten. Jo sitä ennen oli lisälyöntisyyttä bigeminiaan asti. Bigeminian takia tehtiin Holter, jossa oli eteisvärinää ja -lepatusta. Bigeminia korjattiin kaksi vuotta sitten onnistuneesti ablaatiolla. Koko ajan eteisvärinälöydöksen jälkeen on ollut verenohennuslääke, ensin Marevan nyt Pradaxa 150 mg×2 kpl/päivä. Olen nyt miettinyt, onko tarpeen syödä Pradaxaa. Tai voisiko annosta pienentää? Oma arvaus on, että eteisvärinä aiheutui vuosia sitten erittäin runsaasta lisälyöntisyydestä, joka on nyt siis korjattu. Verenpainekin on ok.

20/05/2018

Sala

Vastaus

Anna-Mari Hekkala
Julkaistu 22.9.2018

Bigeminia tarkoittaa sitä, että joka toinen sydämen lyönti on lisälyönti. Lisälyönti voi olla peräisin eteisistä tai kammioista. Kysyjällä lisälyöntisyyttä on ollut poikkeuksellisen runsaasti, ja tästä syystä on päädytty tekemään ablaatiohoito. Lisäksi on todettu eteisvärinää ja -lepatusta. Lisälyöntisyyden vuoksi ei tarvita veren hyytymiseen vaikuttavaa lääkitystä, mutta eteisvärinään ja -lepatukseen liittyy aivoverenkiertohäiriön vaara, minkä vuoksi potilaat joutuvat usein käyttämään antikoagulanttia.

Hoidon tarve arvioidaan yksilöllisesti. Siihen vaikuttavat potilaan ikä, sukupuoli ja muut sairaudet. Kysyjällä on sepelvaltimotauti (pallolaajennus tehty), josta ansaitsee yhden tukosriskipisteen. Jos sairauksia ei ole muita, henkilö kuuluu eteisvärinään liittyvän aivoverenkiertohäiriön suhteen keskisuuren riskin ryhmään. Tällöin voidaan tapauskohtaisesti harkita, voidaanko antikoagulaatiohoito vielä jättää pois.

Vaikka lisälyöntisyys olisi alun perin ollut tärkeä eteisvärinää käynnistävä mekanismi, ei lääkitystä voi tällä perusteella nyt jättää pois. Usein antikoagulaatiohoitoa jatketaan, vaikka olisi tehty varsinainen eteisvärinänkin ablaatiohoito. Antikoagulaatiohoidon jatko päätetään siis edellä mainittujen riskipisteiden perusteella.

Suorien antikoagulanttien annokset ovat vakioita. Pradaxan annosvalintaan vaikuttavat lähinnä potilaan ikä ja munuaistoiminta. Jos potilas on yli 80-vuotias, tai munuaistoiminta on heikentynyttä, voidaan harkita pienempää annosvahvuutta. Kysymyksessä ei mainita munuaistoiminnata mitään, mutta voidaan olettaa, että toiminta on normaalia koska Pradaxa-annos on ollut 150 mg 1 tabletti 2 kertaa päivässä. Pradaxan annos on näin ollen todennäköisesti oikea. Rytmihäiriön esiintymistiheys ei siis vaikuta annostukseen eikä annosta saa vähentää.

31/05/2018

Anna-Mari Hekkala

Lue seuraavaksi

Tietoa
Tukea
Lahjoita
Liity jäseneksi