Sydämen vajaatoiminnan ennuste

Potilaalla ei pitäisi koskaan olla diagnoosina yksinomaan ”määrittelemätön sydämen vajaatoiminta”. Sydämen vajaatoiminta on aina seuraus jostakin sydänsairaudesta, kuten esimerkiksi kuume aiheutuu bakteerista, viruksesta tai jostain muusta taudinaiheuttajasta. Vajaatoimintadiagnoosin ohella tulisi siis aina mainita aiheuttajasairaus. Vajaatoimintaa aiheuttavia sairauksia on lukuisia, joista tavallisimmat ovat sepelvaltimotauti, verenpainetauti ja erilaiset läppäviat.

Potilaan ennuste riippuu aiheuttajasairauden ennusteesta. Jos syynä on esimerkiksi sepelvaltimotauti, tilannetta voidaan hoitaa pallolaajennuksella tai ohitusleikkauksella jolloin vajaatoiminta helpottaa ja potilaan eliniän ennuste lisääntyy jopa kymmenillä vuosilla. Jos syynä on merkittävä läppävika, hoitamattomana ennuste on huono, mutta hoidettuna erinomainen.

Lisäksi täytyy huomioida, että sydämen vajaatoimintaa esiintyy erityisesti ikääntyneillä ihmisillä. Jos vajaatoimintadiagnoosin saa 90-vuotiaana, on luonnollista että suuri osa potilaista on menehtynyt viiden vuoden kuluttua.

Sydämen vajaatoiminnan ennustelukuja täytyy siis tulkita suurta varovaisuutta käyttäen, huomioiden kaikki aiheuttajasairaudet ja ikääntyneiden potilaiden osuus. Tietämättä vajaatoiminnan aiheuttajaa, ennusteesta ei oikeastaan voi lausua mitään. ”Määrittämätön sydämen vajaatoiminta” tulisi olla vain ns. välivaiheen ”työdiagnoosi”, kun vajaatoimintaongelma on havaittu, mutta selvitykset syyn etsimiseksi ovat vasta alkaneet.