Sydämeni rytmihäiriöiden (08/2015) (tasaisen epätasaisena rytmi ok, eikä sähköisiä siirtoja,ihanaa) ”takaa” löytyi (11/2016) mitraaliläpän vuoto, jossa tilanteessa sairaalassa aloitettiin verenohennuslääkitys (uusi lääke Xarelto). Puolitoista kuukautta käytettyä tuli nopeaan tahtiin ensin nenästä ja varsinkin ikenistä verta, sitten raju veriripuli ja oksennus. Menin 01/2017 heti ambulanssilla ensiapuun, sitten isoon sairaalaan päätyen HB 80, sisäinen verenvuoto. Kotiuvalle aloitettiin verenohennus Marevanilla, läppäleikkaushan olisi edessä. Sitä ei leikattukaan, mitä lähisuvun naisten kanssa juhlittiin, veriset (anemia-addiktit, kk-set holisevat ohi suojien, nenät punkteerattu) ja puheliaat läppävikaiset! (äiti vm.1940, tyttäret ja veljentytär). Nyt olen saamassa Krohnin tautiin Asacol-lääkityksen riittämättömyyden (?) vuoksi limakalvotulehduksen alkuja hillitsevän solunsalpaajan nimeltä Azamun. Apteekki vahvisti lukutaitoni tuoteselosteista: 1)Asacol voi aiheuttaa verenvuotoja MAREVAN-potilailla (uusi lääkärini kielsi Asacolin sivuvaikutukset), 2)Azamun aiheuttaa elimistön vastustuskyvyn alenemisen. Koenkin olevan pakko eristäytyä ihmisistä ja alkaa kokoaikatyöttömäksi (pikkulasten opesijainen, tänä keväänä täydennyskoulutukseen hakijana pääsykokeeseen lukeva, paitsi ettei kannata suunnitella uraa lasten parissa?). Yliopiston apteekissa todettiin, etten ole hoitotasapainossa, RR-yläpaine on ollut ajoittain lääkearsenaalin otettua alle sata, tuolloin tuli tajuttomuuden tunne, enkä voi olla siinä kunnossa luokkahuoneessa. Lääkäri totesi että ”verenpaineen alhaisuus kuuluu asiaan näissä taudeissa”. Sairaalan poliklinikalla siis viis välitetään. Eikö potilasta voi informoida/vakuuttaa lääkkeiden yhteensopivuuden lisäksi hoidon oikea-aikaisuudesta, välttämättömyydestä, vaihtoehdoista? Voitteko te? En kai voi erikoissairaanhoidon yksikköä kesken hoidon vaihtaakaan? Mutta mistä saan tukea kun kyseessä on tulevaisuuteni. Ja infektioille jo ennen lääkettä yliherkkyys voi kaataa vähäverisen lopullisesti!
28/03/2017
Lady von Willebrand siskoineen
Vastaus
Kertomuksen perusteella syntyy käsitys, että kysyjällä on selvästi lisääntynyt verenvuotoalttius. Toisaalta eteisvärinään liittyy sydämen sisälle muodostuvan verihyytymän vaara, ja verenohennuslääkitys on siksi katsottu tarpeelliseksi. Lisäksi kysyjällä on Crohnin tauti, joka on tulehduksellinen suolistosairaus. Eteisvärinään, läppävikaan ja suolistosairauteen käytettävien lääkkeiden yhteisvaikutukset arveluttavat.
Crohnin taudin hoito kuuluu gastroenterologian erikoisalaan. Suolen tulehdusta hillitsevä lääkitys on varmasti hyvin pohdittu ja tarpeelliseksi havaittu, enkä voi ottaa kantaa näiden lääkkeiden valintaan.
Mesalatsiini (Asacol) saattaa heikentää varfariinin (Marevan) vaikutusta. Lopputulos ei silloin olekaan verenvuototaipumuksen lisääntyminen vaan päinvastainen, potilas on pikemminkin eteisvärinään liittyvän veritulpan ja aivoinfarktin riskissä.
Atsatiopriini (Azamun) on autoimmuunisairauksien hoitoon käytetty lääke, jolla on eittämättä useita yhteisvaikutuksia eri lääkkeiden kanssa. Yhteisvaikutuksen seurauksena toisen lääkkeen vaikutus voi tehostua tai heikentyä. Kuten mesalatsiinin kanssa, tässäkin tapauksessa vaikutus on Marevanin tehon heikentyminen. Tämä tarkoittaa sitä, että INR-arvot saattavat laskea ja Marevan-lääkkeen annosta voidaan joutua suurentamaan. Yleensä yhteiskäyttö ei ole ongelma, koska Marevanin annosta voi säätää INR-tuloksen perusteella.
Atsatiopriini voi heikentää elimistön vastustuskykyä infektioille. Tästä syystä seurantaan kuuluu verenkuvan mittaaminen määräajoin. Verenkuvasta selviää, onko tulehdussoluissa (leukosyytit) tapahtunut muutoksia (laskua), ja samasta näytteestä tulee myös mitattua hemoglobiini-arvo (Hb). Sydänpotilaalla on usein käytössä ACE-estäjälääkitys (esim. ramipriili, enalapriili). Näiden yhteiskäytössä atsatiopriinin kanssa on kuvattu veren leukosyyttiarvon laskua. Erityisesti, jos seurantakokeissa on havaittavissa leukosyytti-tuloksen laskua, tulee pohdittavaksi pitääkö toisesta lääkkeestä luopua. Valitettavasti näillä tiedoin on mahdotonta ottaa kantaa työkykyisyyteen ja uravalintaan lisääntyneen infektio-herkkyyden vuoksi.
Jos verenohennuslääkityksestä aiheutuu hengenvaarallisia haittoja, tai hoito on erityisen hankalaa muiden tärkeiden lääkkeiden vuoksi, voidaan harkita eteiskorvakkeen katetrisulkua. Toimenpiteessä sydämen sisälle, vasemman eteisen korvakkeen suuaukolle, viedään ”sateenvarjo”. Toimenpiteen tarkoituksena on välttää verenohennuslääkkeen tarve. Koska kyseessä on toimenpide, johon liittyy omat riskinsä, siihen ei lähdetä ilman painavia perusteita. Kysyjän tapauksessa tulee lisäksi huomioda läppävika, eli mitraaliläpän vuoto. Koska läppävian aiheuttanutta mekanismia ja vuodon tämänhetkistä vaikeusastetta ei ole tätä kirjoittaessa tiedossa, toimenpide mainitaan lähinnä mahdollisuutena. Läppävikaa seuraava kardiologi osaa kyllä pohtia leikkauksen ja toimenpiteiden tarpeellisuuden.
Apteekin henkilökunnan tehtävä on antaa potilaalle ohjeet oikeasta lääkkeiden ottamisesta ja siihen liittyvistä erityispiirteistä. He ovat asiassa yleensä erittäin huolellisia. On kuitenkin hyvä muistaa, että viimekädessä lääkkeen määrääjä, eli lääkäri, on vastuussa lääkkeen sopivuudesta ja yhteisvaikutuksista. On totta, että sydänlääkkeillä on usein verenpainetta laskeva vaikutus ja henkilöllä, joilla verenpaine ei ole koskaan ollut koholla lopputulos saattaa olla oireinen matala verenpainetaso. Usein tilannetta voidaan kuitenkin helpottaa esimerkiksi siirtämällä lääkkeiden ottamisen ajankohtaa toiseen aikaan päivästä. Kannustan potilasta kirjaamaan täsmälliset kysymykset huolta herättävistä yksityiskohdista ja esittämään nämä seuraavalla kerralla gastroenterologin ja kardiologin vastaanotolla. Tällä tavalla systemaattisesti esitettynä asioihin saa todennäköisesti parhaat vastaukset.
31/03/2017
Anna-Mari Hekkala