Hammaslääkäri hoitaa myös sydäntä

– Suuhygienian hyvä ylläpito on tärkeää, lisääväthän suussa olevat infektiot myös sydän- ja verisuonisairauksien riskiä, Tanja Ketola-Kinnula toteaa.

Lääkäri, suu- ja leukakirurgian erikoishammaslääkäri Tanja Ketola-Kinnula toimii Lohjan Keskusaukion Hammashoitolan apulaisylihammaslääkärinä.

– Ainakaan sepelvaltimotautipotilaalla ei saisi olla minkäänlaista infektiota suussaan. Tämä on seikka, josta myös olen puhunut paljon vapaa-aikanani kurssittamilleni hammaslääkäreille. Suun infektioiden hoidolla kyetään ehkäisemään sairauksien taustalla piilevää matala-asteista tulehdusta, hän sanoo.

Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset suunhoitotottumukset ovat vaatimattomalla tasolla. Iensairaudetkin ovat meillä yleisempiä kuin monissa muissa Euroopan maissa.

– Myös näkemäni potilasmateriaali kertoo yllättävän huonosta omahoidon tasosta, Ketola-Kinnula sanoo.

Hän kertoo ennen Lohjaa työskennelleensä Kristiinankaupungissa, Tampereella, Riihimäellä, Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa.

– Olen myös toiminut erikoissairaanhoidossa, sairaala- ja terveyskeskustyössä ja minulla on ollut oma yksityisvastaanotto, joten takanani on melko laaja-alainen kokemuspohja.

– On paljon ihmisiä, jotka kertovat harjaavansa hampaat kahdesti päivässä, mutta silti siellä on havaittavissa runsaasti plakkia. Tilaisuuden tullen potilaan kannattaa myös mennä avoimin mielin suuhygienistille ja ottaa tältä vastaan kaikki tarjolla olevat vinkit ja opit.

– Usein puhutaan vain hampaissa olevista rei'istä, vaikka parodontiitti, hampaiden kiinnityskudossairaus, on aikuisen suun alueen yleisin sairaus, jota esiintyy 60 prosentilla suomalaisista. Parodontiitti on luonteeltaan krooninen ja hitaasti kehittyvä.

Pelkkä reikiintyneen hampaan paikkaaminen ei siis riitä.

– Lääkärikoulutetun hammaslääkärin näkökulmasta pienet reiät eivät ole kovin ongelmallisia. Huolestuttavia ovat kiinnityskudossairauksien ohella juuren kärkeä ympäröivät tulehduspesäkkeet, jotka etenevät hampaan ydinontelon kautta. Ne ovat alun perin saaneet alkunsa hampaiden reikiintymisestä. Reiän suuretessa ja syvetessä taudinaiheuttajat pääsevät kulkeutumaan aina hampaan juuren kärkeä ympäröivään luuhun. Ongelmallista on usein myös heikkolaatuinen juurihoito.

Hampaassakin on verenkierto

Moni kuvittelee hampaiden olevan vain kovaa luuta, mutta niissä toimii myös verenkierto.

– On myös virheellistä kuvitella hammaslääkäriä ikään kuin jonkinlaisena nikkarina tai vaikkapa kampaajaan tai manikyristiin verrattavissa olevana toimijana, joka askaroi hampaiden parissa. Kyllä kysymys on kovan tason medisiinasta, joka kohdistuu yhä enenevässä määrin väestöön, jossa on eri tavalla ja eri syistä infektioille poikkeuksellisen alttiita henkilöitä johtuen iästä, erilaisista lääkityksistä, sairauksista tai synnynnäisistä tekijöistä. Kun suussa on pitkäaikaisia tulehduksia, toimenpiteitä tehdään hyvin bakteeripitoisessa ympäristössä.

Ketola-Kinnula kertoo valmistuneensa ensin hammaslääkäriksi. Tämän jälkeen häntä alkoi kiinnostaa suu- ja leukakirurgia.

– Meitä kaksoiskoulutettuja suu- ja leukakirurgeja on jo aika paljon, ja monella meistä on tittelinä erikoislääkäri.

Riittääkö yleisohje harjata hampaat kahdesti päivässä?

– Kyllä, ja hammasvälit tulisi puhdistaa systemaattisesti kerran päivässä. Tällöin käytetään hammasväliharjaa, -lankaa tai -tikkua riippuen siitä, minkälaiset hammasvälit ovat. Paikatut hampaat, kruunut, sillat ja implantit vaativat aina vain enemmän työtä. Ja mitä enemmän on ikää ja mitä enemmän hampaistoa on restauroitu, sitä pitemmän ajan päivittäinen suuhygienia vaatii.

Hampaiden poisto puhuttaa

Suomessa vallitsee hampaita säästävä hoitokulttuuri ja potilaat vastustavat hampaiden poistoa.

– Meillä suun terveydenhuolto on painottunut yhä enemmän päivystykselliseen hoitoon. Kiinnityskudossairaudet alidiagnosoidaan ja niiden hoito on yleensä riittämätöntä, mikä on johtanut siihen, että suomalaisen aikuisen krooninen suun infektio on hyvin yleinen.

– Potilaan kannalta on hyvä tietää, ettei lääkäri tai hammaslääkäri turhaan ehdota hampaan poistoa. Mikäli mistään hampaasta ei haluttaisi luopua, kovin säästävä linja voi lopulta kääntyä itseään vastaan, ja yhtäkkiä hoito voi muodostua infektioita ylläpitäväksi.

Ihanteena ja ylpeyden aiheena on pidetty sitä, että kaikki omat hampaat olisivat vielä loppuvuosinakin tallella.

– Tämä on myös ollut koulutuksellinen kulttuurijuttu. Kun valmistuin hammaslääkäriksi 1990, päähämme oli taottu, että hampaat on luotu kestämään loppuun asti. Monen potilaan kohdalla tämä on myös tarkoittanut sitä, ettei toivottomistakaan hampaista ole haluttu luopua. Totta kai hampaat on tarkoitettu ja luotu pysymään suussa koko eliniän. Ja kun niistä pidetään hyvää huolta, ne pysyvät terveinä. Hampaat on siis mahdollista säilyttää, muttei niin, että pidetään kiinni toivottomasti heiluvistakin hampaista. Vaikka joitakin hampaita puuttuisikin, ihminen pystyy purukalustollaan hienontamaan ruuan niin, että ravinnon imeytyminen säilyy normaalina. Eikä jokaista hammasta tarvitse korvata. 

– Mielestäni oleellisinta hampaiden hoidossa on se, mitä juomme ja syömme ja kuinka monta kertaa päivässä. Tämä määrittelee päivittäisten happohyökkäysten lukumäärän. Hampaiden reikiintymisongelma kiteytyy siihen, että normaalisylkisellä ihmisellä vielä viisi kuusi happohyökkäystä hoituu syljen vaikutuksesta. Mutta jos happohyökkäyksiä tulee enemmän, ongelma kasvaa. Happohyökkäyksiä tulee aina, kun laittaa suuhunsa jotakin muuta kuin vettä, vaikka se olisi ruisleipää. Suupalan ei siis välttämättä tarvitse olla karkkia eikä limsaa, se voi olla ihan mitä tahansa. Ja kun suupalojen tiheys lisääntyy, ongelmat alkavat kasautua, ja kuivassa suussa niitä tulee tavallista helpommin.

Säännölliset ruoka-ajat ovat siis avainasemassa hyvässä suuhygieniassa.

– Kyllä. Lisäksi kaikki makeat juomat ja syömiset on hyvä ympätä aterioiden yhteyteen. Jos haluaa syödä karkkia, kannattaa ahmia kerralla vaikka koko pussi. Se on paljon parempi tapa kuin syödä makeisia kerran tunnissa, mikä on hampaiden kannalta vaarallisempaa.

– Ikävä kyllä ihmiset syödä mässyttävät nykyään jatkuvasti, ja jos on paikatut hampaat, siellä on paikan reunoja, jotka reikiintyvät helposti. Iän mukana hampaista myös reikiintyvät eri kohdat, lapsena purupinnat, nuorina ja nuorina aikuisina hampaitten välien pinnat, ja kun tullaan vanhoiksi, reikiintyvät ienrajat, hampaiden kaula-alueet. Ne reikiintyvät yleensä salakavalasti aivan kuin majava olisi syönyt hampaan ympäryksen. Ja sitten hampaat katkeavat. Kun aiemmin hyvät hampaat katkeilevat, monet ikäihmiset ja omaiset varsinkin ovat yhtäkkiä ihan paniikissa.

– Mikäli suu kuivuu, jotkut ovat mieltäneet esimerkiksi hunajaveden terveelliseksi. Sitä pidetään sängyn vieressä ja juodaan yöllä, kun tuntuu, että kieli ottaa kitalakeen kiinni. Tämä on kuitenkin varma tapa tuhota hampaat. Yöpöydällä ei kannata pitää mitään muuta kuin vettä. On olemassa myös suuta kostuttavia geelejä. Ruokaöljyäkin voi käyttää siten, että sillä sivellään poskien ja huulten sisäpinnat sekä kieli.

Suu on bakteeripesä

Lääkärien koulutuksessa suun alueen infektiot ja niiden merkitys usein jäävät vähälle huomiolle, vaikka karies, ientulehdus ja parodontiitti ovat maailmanlaajuisesti ihmisen yleisimpiä infektioita.

– Hammasta ympäröivän ikenen tulehtuessa bakteeripeitettä kertyy hampaan pinnalle. Ientulehdus ilmenee ikenen punoituksena ja verenvuotona. Mikäli tilanne pitkittyy, potilaalle voi kehittyä parodontiitti, jolloin ikenen ja hampaan väliin muodostuu syventynyt ientasku. Tällaiseen ientaskuun muodostuu taudinaiheuttajakykyinen mikrobifloora. Täydessä hampaistossa tulehtuneiden ientaskujen yhteenlaskettu pinta-ala saattaa vastata jopa kämmenen kokoa. Jos tämän kokoinen alue olisi vaikkapa reidessä ja siitä tulisi märkää, verta ja monenlaista eritettä, menisimmekö lääkäriin ja olisimmeko huolissamme? Mutta, kun se on suussa, emme aina huomioi sitä.

Matala-asteinen tulehdus

Matala-asteisen tulehduksen katsotaan olevan lähes kaikkien merkittävien kroonisten, länsimaiden ihmisiä uhkaavien tautien takana. Se on myös yhteinen nimittäjä suun infektioiden ja kroonisten sairauksien välillä.

– Matala-asteinen tulehdus ei välttämättä näy tulehdusarvoissa, ja suussa voi olla ajoittain vain hyvin lieviä oireita tai ei oireita ollenkaan, ja kuitenkin siellä saattaa olla merkittävä tulehdus.

– Jos ajattelen vaikkapa ikäpolveani, meillä oli koulussa hammashoitaja, joka opetti harjaamaan, fluoraamaan ja purskuttelemaan, muttei puhunut hampaiden kiinnityskudossairauksista tai ientulehduksesta. Kun nyt hampaiden hoito on omalla kontollamme, emme tiedä tärkeimmästä aikuisten sairaudesta. Meidän arvomaailmamme – puhun nyt potilaana – pyörii vain reikien ympärillä emmekä tajua, että on paljon muutakin, vakavampaa.

– Potilaan tulisi käydä sellaisella hammaslääkärillä, joka tutkii myös hampaiden kiinnityskudosten tilan ja mittauttaa ientaskut. Mittaustuloksetkin tulisi kirjata ylös. Usein tapahtuu, että katsotaan vain reiät eikä dokumentoida ientaskujen syvyyksiä.

– Käy helposti niinkin, ettei kukaan tule kirjanneeksi alkutilannetta. Hammaskiveä kyllä poistetaan, muttei ole kehittynyt sellaista tapaa, että mentäisiin ja katsottaisiin uudelleen, kuinka kävi, tuliko ientaskuista matalampia ja ottiko ien kiinni hampaan pintaan. Kyllä ientaskutkin voivat madaltua, mikä on lohdullista.

Suun infektiopesäkkeiden saneeraus on tarpeen muun muassa ennen tekonivel- ja avosydänleikkausta, tekoläpänlaittoa, elinsiirtoa sekä pään ja kaulan alueen sädehoitoa.

– Tällöin hampaisto tulee saneerata infektiofokuksista. Enkä ymmärrä mitä hammashoito on, jollei se ole infektioiden poistoa suusta. Ihmisen, joka käy säännöllisesti omalla tutkimusvälillään hammashoidossa ja jolle tehdään hoitoja, pitäisi voida myös edellyttää, ettei suussa tämän jälkeen ole infektioita.

– Jos potilaalle on tulossa jokin hampaiden infektiopesäkkeiden ”saneerausta” edellyttävä lääkitys tai kirurginen toimenpide, hampaisto tulisi tutkituttaa erikseen, vaikka olisikin käynyt säännöllisesti hoidattamassa hampaansa. Hampaistoa kuuluu näissä tilanteissa katsoa vähän eri näkövinkkelistä. Mielestäni potilaiden pitäisi aina olla siten hoidettuja, että he olisivat tavanomaisen perushoitojakson jälkeen vaikka heti valmiit tekonivelleikkaukseen. Valitettavasti usein on niin, että vaikka olisi juuri käynyt läpi hammaslääkärin hoitojakson tutkimuksineen, suussa voi silti olla kroonisia infektiofokuksia.

– Meillä on nyt ikääntymässä ”heavy metal generation”, jonka suuhun on tehty todella paljon töitä. Heitä on hoidettu vuosikymmeniä mentaliteetilla, jonka mukaan hampaiden kuuluu kestää koko eliniän. Tämä on nyt ongelma. Kun suun olosuhteet tulevat hankaliksi, sylkeä ei enää ole, käsien motoriikka heikkenee, tai kun tulee jokin muistisairaus, suuhygienia kärsii ja ongelmia ilmenee. Vanhuksilla hampaiston kunto romahtaa viimeisen kotona vietetyn vuoden aikana.

– Nykyään potilaat elävät pidempään ja ovat yhä sairaampia. Myös sydänsairaudet kumuloituvat vanhassa väestössä. Näin ollen tarvittaisiin sairaalan kaltaisia yksikköjä, joissa potilaita hoidettaisiin siten, että hampaiden poistotkin pystyttäisiin tekemään sairaalanomaisissa olosuhteissa. Kun hampaalla on syöty vuosikymmenet, 60, 70 tai jopa 80 vuotta, se voi olla äärettömän tiukasti leukaluussa kiinni ja vaikeasti poistettavissa. Joudun usein kirurgina tekemään ihan oikeasti töitä saadakseni jonkin hampaan pois. Esimerkiksi munuaisten vajaatoimintapotilaiden hampaat istuvat normaalia tiukemmassa. Tämä on potilasryhmä, jonka sydänriskitkin ovat toimenpiteissä tavallista suuremmat.

– Nykyään teen Lohjan suun terveydenhuollossa suukirurgisia toimenpiteitä ja toimin konsulttina yleismedisiinisissä pulmissa. Teen myös ikäihmisten infektiofokussaneerauksia ja -suunnitelmia. Vedän hoitopalavereita, suunnittelen hoitoprosesseja ja käytänteitä. Vapaa-ajallani toimin hammaslääkäreiden täydennyskouluttajana, luennoin erilaisissa yritysten, yhteisöjen ja järjestöjen tilaisuuksissa, Tanja Ketola-Kinnula sanoo.

 

Lääkäri, suu- ja leukakirurgian erikoishammaslääkäri Tanja Ketola-Kinnula toimii Lohjan Keskusaukion Hammashoitolan apulaisylihammaslääkärinä. Vuonna 2012 hänelle myönnettiin Suomen Hammaslääkäriseura Apollonian Vuoden kouluttaja -palkinto tunnustuksena pitkäaikaisesta ja kannustavasta työstä hammaslääketieteen alan täydennyskouluttajana.

Ketola-Kinnula on valmistunut hammaslääketieteen lisensiaatiksi 1990 ja lääketieteen lisensiaatiksi 2002. Suu- ja leukakirurgian erikoishammaslääkäriksi hän valmistui 2007. Hammaslääkäriliitto on myöntänyt Ketola-Kinnulalle Lääketieteen koulutuksen yhdistyksen (LKY) esityksestä hammaslääkärikouluttajan erityispätevyyden.