Odotushuoneessa: Minkä suustaan päästää, sen oveltaan löytää

Viikoittaisen aamukahvipalaverin hilpeä tunnelma heilahti toiseen laitaan, kun työterveyslääketieteen erikoislääkäri ryhtyi avautumaan.

Valituksen aihe oli joukkoliikenne, tarkemmin määriteltynä linja-autonkuljettajien ammattitaito, tai jos ihan tarkkoja ollaan…

– Se sattui lauantai-iltana, kun tulin Helsingistä yhden ystävän kanssa, hän toimitti. – Kaukolinjalle sattui kuskiksi varsinainen töräyttelijä. Ensin hän käski meidän odottaa, kunnes itse laskeutui laiturille. Itse! Oli muka avattava matkatavaratila. Kun siitä oli selviydytty, hän ryhtyi rahastamaan ja jupisi samalla, että matkustajat voisivat hekin ymmärtää jotain logistiikasta. Lähtö myöhästyy, jos hän joutuu ensin vastaamaan yksitellen kolmelletoista autoon tungeksijalle, että tulee kyllä asettelemaan matkalaukut, kunhan ensin on ottanut maksut siltä takananne kärkkyvältä, ja siihen kuluu tolkuttomasti aikaa… 

– Sehän on totta, myönsi joukkoliikenteen ystäväksi tunnistettu ortopedi. – Minä olen aina ihmetellyt, miksi ihmiset eivät voi antaa kuljettajan tulla ensin ulos ja - .

Hän olisi jatkanut, ellei työterveyslääkäri olisi hiljentänyt häntä silmäyksellä, jolla lannisti vanhalle, kauan kudoksissa hautuneelle viinille tuoksahtavat sairausloman anojat, ja palauttanut puheenvuoroa itselleen:

– Kun meidän piti poistua, kuski ärähti, että jos istuisitte, kunnes kaarran pysäkille. Voi vaikka tulla äkkipysäys ja silloin tätönen lentää kontilleen.

Työterveyslääkäri punehtui helttaansa myöten. - Minua ei ole koskaan loukattu yhtä rajusti! hän kivahti. - Se ihminen on terapian tarpeessa!

Viimeisin Määräaikainen silmäili häntä myötätuntoisesti, mutta pidättäytyi viisaasti mainitsemasta, että kuljettajan huoli oli - kertojan painoindeksi huomioiden - lähinnä teoreettinen.

Puhtaus- ja siisteystoimintovastaava, lääk.kand Ibrahim Said intoutui välittömästi antamaan lausuntoa. Oli kuulemma taannoin todistanut kuvatunlaista tapausta: touhukas lapsi oli kaatunut pyörineen suoraan tielle, kuski jarruttanut pojun hengen edestä ja matkustajat rojahtaneet etummaisia penkkejä vasten.

Kuulijat vetivät syvään henkeä ja aloittivat äänekkään päivittelyn. Se ei miellyttänyt untuvikkotoimitusjohtajaa, jonka piti aina nyhtäistä pisin korsi. Niinpä hän ryhtyi kaivelemaan pöksyjensä etutaskuja ja kiskoi esiin kokoon nähden huomattavan pystyvän älypuhelimensa.

– Kunhan minä vain löydän täältä, niin saatte todisteet siitä, että, mumisi hän selatessaan kansioitaan.

– Todisteet mistä, täräytti työterveyslääkäri, jolla alkoi olla aika siirtyä sorvin ääreen toteuttamaan kutsumustaan.

– Yhdestä lauantaista, olisiko ollut pikkujoulukauden viimeisiä viikonloppuja. Satuin tulemaan keskustasta viimeisellä vuorolla. Kohtuullisen juhlavissa tunnelmissa ollut pariskunta riensi uloskäyntiä kohti ripeästi keinahdellen, kun kuljettaja jarrutti. Rouva otti syöksyn alas ja ulos ilmeisesti vauhdikkaammin kuin oli aikonut, piikkikorko takertui portaaseen - ja siinä se retkotti asvaltilla.

Untuvikko hymyili voitonriemuisesti nähdessään taukohuoneseurueen ilmeet.

– Nainen, ei korko, hän täsmensi. - Kuljettaja ehti ennen minua soittamaan hätäkeskukseen, mutta odottakaa kunhan näette!

Untuvikko ojensi todisteen nro 1 ällistyneen yleisön nähtäväksi.

– Paloauto, sanallisti Viimeisin Määräaikainen kokemuksensa.

Untuvikko nyökytteli tyytyväisenä. – Näin meillä. Ambulanssi oli viemässä juoppoa putkaan. Siksi ne lähettivät tikapuuauton. Palomiehillä oli vaikeuksia saada ne tikkaat alas, mekanismi ei toiminut, ja… Minä autoin kuljettajaa sullomaan sen naisen kyytiin. Ilman minua sen olisi käynyt hyvin, hyvin huonosti.

Hän lausui oraakkelimaisesti: - Tulevaisuudessa käykin kovin monen. Tarkoitan näitä tehostamistoimia.

Työterveyslääkäri, joka oli saanut työpaikkakiusaamisesta kyllikseen, sommitteli mielessään kantelua ja kiiruhti huonettaan kohti. Sitten hän pysähtyi.

Odottaja oli, paitsi että elämä ei voinut olla näin epäoikeudenmukaista, mutta kyllä se oli: odottaja oli samainen linja-autonkuljettaja, josta hän oli lauantai-iltana tehnyt ilmeisen paikkansapitävän diagnoosin.

– Päivää, kuljettaja tervehti hilpeästi. – Rouva näyttää selvinneen töihin. Mainiota. Kun mainitsitte siinä muun ohessa, että olen terapian tarpeessa, päätin hakea lähetteen.

 

– Ruusuke –