Se voi tapahtua kenelle tahansa: Oma sydäntarinani

Sydän-median lukijat kertovat oman sydäntarinansa. ”Huonosydämisen” kova yskä jatkui ja jatkui. Äkkilähtö sairaalaan tuli kotimatkalla.

Ennen jotkut kertoivat sydänvioistaan. Ajattelin silloin, että olen sydämetön, kun minulle ei ollut sydämessäni vikaa. Sitten todettiin, että minulla on sydän, mutta en ole hyväsydäminen.

Vuodenvaihteessa 2008–2009 koin, että minun oli ponnistaessa raskas hengittää. Kävelin työpaikalle. Kulku oli kiipeämistä mäellä oleville kaduille. Kävely oli raskasta ja ajattelin, että olin lihonut. Mäen päällä pysähdyin tasaamaan hengitystä ja rauhoittamaan oloa.

Kevättalvella lähdin vaimoni kanssa ystävien luokse Lieksaan hiihtolomalle. Minulla oli kova yskä, joka vain paheni. En voinut paljon ulkoilla. Yöt nukuin ystävien olohuoneen lattialla, että en häiritsisi makuuhuoneessa nukkuvia.

Kävin yksityislääkärillä Lieksassa. Hän määräsi vain yskänlääkettä tutkimatta sen tarkemmin.

Yskä jatkui enkä saanut rauhaa yskältä. Menimme käymään Kolilla ja kiipesin vauhdilla huipulle. Silloin tuntui, että tukehdun ja kuolen.

Palasimme kotiin Helsinkiin eikä yskä loppunut. Perjantaina menin työpaikkalääkärin vastaanotolle.

Yksi vanhempi lääkäri oli juuri lähdössä kotiin, mutta lupasi ottaa minut vastaan. Hän kuunteli keuhkojani ja laittoi minut sydänfilmiin. Pian hän kirjoitti taksilapun ja lähdin Malmin sairaalaan. Autoa en olisi saanut ajaa. Ajoin kuitenkin vaimon luokse hänen työpaikalleen ja hän vei minut Malmin sairaalaan.

Malmilla tehtiin tarkemmat tutkimukset. Minulla todettiin flimmeri eli eteisvärinä ja sain pillerit.

Sen jälkeen tehtiin vielä jatkotutkimuksia muun muassa ultrassa ja sydämen perfuusio.

Flimmerin lisäksi löytyi vasen haarakatkos ja koronaaritauti eli sepelvaltimotauti. Nykyisin Marevan on ”päivän vitamiini”. Eläkkeelle jäin vuoden 2009 lopulla.

Vuonna 2014 vietin ystäväni kanssa tuntikausia matkamessuilla. Sanoin silloin, etten enää lähde matkoille. Eräs tapaamani luokkatoveri sanoi, että onhan niitä äkkilähtöjäkin.

Äkkilähtö tapahtui kotiinpaluumatkalla. Asumme noin puolen kilometrin päässä Messukeskuksesta. Lähdin kävelemään kotiin. Sitten heräsin kevyenliikenteen väylällä melkein kodin vieressä. Naapuritaloista eräs mies oli nähnyt minun kaatuvan. Hän kertoi, että ambulanssi oli tulossa. Viimeisen muistikuvaini mukaan olin kävellyt noin 20 metrin matkan.

Myöhemmin Marevan-lääkitykseen liittyen minulle meinasi tulla todellinen verenluovutus. Olin nukkumaan mennessä riisumassa sukkia. Kynsi osui kantapäässä olevaan rupeen, ja se alkoi vuotaa. Vuoto ei meinannut loppua. Onneksi olin sängyn vieressä. Kävin pitkälleen ja nostin jalan kohti kattoa. Huusin vaimon avuksi, sillä en pystynyt muuta kuin pitämään jalkaa ilmassa. Loppujen lopuksi silloinkin oli mentävä ambulanssilla hoitoon. Jalka oli pantava muovipussiin, ettei veri valu pitkin lattioita.

Tämän lisäksi minulla on perustautina colitis ulcerosa eli haavainen paksusuolitulehdus. Vuonna 1977 minulle tehtiin ohutsuoliavanne. Vuonna 2013 minut vietiin kotoa suoraan leikkauspöydälle. Silloin pyysin myös sydänlääkärin tarkan tutkimuksen. Hän totesi, että sydämeni on kestänyt hyvin sen, että suolitukokset ja vatsaleikkaukset ovat olleet suuri rasite sydämelle.

Kun sydänvika todettiin, liityin Helsingin sydänyhdistykseen. Kävin Sydänliiton järjestämillä luennoilla. Kävin myös jumpassa ja tapahtumissa. Olen ollut kahtena vuotena vapaaehtoisena Sydänmessuilla Finlandiatalolla. Nyt käyn vertaistukijana sydänosastolla Meilahdessa.

Olen myös osallistunut vaalien yhteydessä Pieni ele -keräykseen. Sydänvikana on tuonut uusia asioita ja ihmisiä elämääni.

Sairauksien kanssa elän kiitollisena Jumalalle ja julkiselle terveydenhoidolle. Viime syksynä oli kahdeksas vatsaleikkaus ja silloin näytti siltä, etten enää näe kesää. Kuitenkin kesän alussa palasin vertaistukijana Meilahdesta kotiin. Hienoa, sain kokea vielä kesää!

– Huonosydäminen –