Sydänsairaudet ja lentomatkustaminen

Sydänpotilas voi matkustaa lentokoneella, jos hänen sairautensa on vakaassa vaiheessa, oireita ei ole tai oireet ovat lievät.

Este lentomatkustamiselle on, ellei suoriudu 50 metrin kävelystä tai yhden kerrosvälin portaiden noususta ilman oireita kuten rintakipua tai hengenahdistusta. Tuore sydänsairaus tai sairaus, jonka hoitoa on vastikään muutettu, on myös este, kunnes tilanne on vakiintunut.

Viime kädessä lentoyhtiö päättää, otetaanko sairas henkilö lennolle. Finnairin ohjeistuksen mukaan seuraavat sairaudet saattavat rajoittaa lentomatkustamista:

  • Äskettäinen sydäninfarkti 
  • Äskettäiset aivoverenkiertohäiriöt
  • Äskettäiset vammat
  • Äskettäiset leikkaukset
  • Oireita tuottava sepelvaltimotauti
  • Krooniset keuhkosairaudet
  • Happihoitopotilaat
  • Psykoosit
  • Tarttuvat taudit (tuberkuloosi, kurkkumätä)
  • Anemia (Hb alle 75 g/l)
  • Vesirokko rakkulaisessa vaiheessa tartuntavaaran vuoksi. Kuivassa rupivaiheessa matkustus on sallittua.

Tiedot sairaudesta ilmoitetaan lentoyhtiölle MEDIF (Medical Information Form) -lomakkeella, joka löytyy suomenkielisenä edellä mainitulta Finnairin sivulta (medif-form-fi.pdf). Potilas tai hänen edustajansa täyttää lomakkeen yhdessä hoitavan lääkärin kanssa ja toimittaa sen lentoyhtiölle viimeistään kolme päivää ennen suunniteltua lentoa. Annettujen tietojen perusteella lentoyhtiön ilmailulääketieteen asiantuntija (ilmailulääkäri) tekee lopullisen päätöksen lentomatkan turvallisuudesta. Kun ilmoitus on asianmukaisesti tehty, lentoyhtiö vastaa esimerkiksi ylimääräisen välilaskun kustannuksista.

Lennon aikana sairauden oireita saattaa pahentaa koneen matkustamon ilmanpaine, joka matkalentokorkeudessa vastaa painetta noin 2 400 metriä merenpinnan yläpuolella. Tällä ei ole merkitystä terveelle eikä hyväkuntoiselle sydänpotilaallekaan, mutta jos hapensaanti on jo maankamaralla riittävyyden rajoilla, lennolla voi syntyä ongelmia.

Lentokoneessa yleisesti saatavilla oleva lisähappi ja ensiapulääkkeet on tarkoitettu odottamattomia hätätilanteita varten. Ennakoitavissa olevaan hapen tai lääkkeiden tarpeeseen on varauduttava ja järjestelyistä sovittava lentoyhtiön kanssa edeltä käsin, jolloin myös ammattitaitoinen saattaja on tarpeen. Omia happilaitteita ei turvallisuussyistä saa käyttää.

On oleellista muistaa, että lento on vain osa matkasta eikä välttämättä sen rasittavin osa. Odotukset ja siirtymiset terminaaleissa, matkatavaroiden kanssa selviytyminen, kiire, kielivaikeudet, aikaero, ilmasto ja muut paikalliset olosuhteet matkakohteessa vaikuttavat keskeisesti matkasta selviytymiseen. On viisasta ottaa huomioon myös sairauden äkillisen pahenemisen mahdollisuus, vaikka vakaassa tilassa matkalle lähdettäessä riski ei ole suuri.

Lähteet: Viitasalo K, Hämäläinen O, Hartikainen J. Sydänpotilaan lentokelpoisuus. Suomen Lääkärilehti 48/2008, s. 4203-10. Toimitus ja Hämäläinen O. Sairaudet ja lentäminen. Matkailijan terveysopas 26.9.2012. (linkissä myös lisätietoja)

Yleistä sydänpotilaan matkailusta

Matkavalmistelut. Hyvissä ajoin on selvitettävä, tarvitaanko MEDIF-menettelyä. Epäselvissä tapauksissa neuvoa voi ja tulee kysyä lentoyhtiöltä. Koko matka-ajan lääkkeet ja muu sairauden hoitoon tarpeellinen on pakattava käsimatkatavaroihin. Lääkkeet on syytä pitää alkuperäispakkauksissa ja ottaa alkuperäiset lääkemääräykset (reseptit) mukaan. Lääkityslista ja lyhyt englanninkielinen selostus sairaudesta on hyvä olla mukana. Jos sairauden tiedetään edellyttävän toimenpiteitä matkan aikana (esimerkiksi INR-kontrollit), niiden saatavuus on selvitettävä etukäteen.

Matkavakuutuksen kattavuus on tarkistettava. Yleisperiaate on, että vakuutus korvaa vakaassa tilassa olleen sairauden odottamattomasta pahenemisesta aiheutuneet kustannukset. Esimerkiksi vuosia aikaisemmin sairastettu sydäninfarkti, josta potilas on toipunut, ei ole este saada korvausta matkan aikana sattuneesta uudesta sydäninfarktista. Tämä on kuitenkin varmistettava vakuutuskohtaisesti. Eurooppalainen sairaanhoitokortti, jonka saa Kelasta, oikeuttaa EU-maissa samanlaisiin julkisen terveydenhuollon palveluihin kuin kyseisen maan kansalaisilla.

Toiminta matkan aikana. Lennon aikana on nautittava riittävästi nestettä, koska matkustamon kuiva ilma lisää haihtumista. Virtsanerityistä lisäävien juomien (kahvi ja alkoholijuomat) käyttöä on rajoitettava. Kuivuminen lisää laskimoveritulpan vaaraa, mitä on torjuttava istuessa jalkoja liikuttelemalla ja nousemalla ajoittain jaloittelemaan. Lento- tai tukisukat auttavat estämään turvotusta, joka pitkän lentomatkan jälkeen on tavallista terveilläkin eikä siis sydänpotilaalla välttämättä pahentuneen vajaatoiminnan merkki. Aikaisemmin laskimo- tai keuhkoveritulpan sairastaneiden on kysyttävä etukäteen lääkärin neuvoa pistoksena annettavan hyytymisen estolääkityksen (pienimolekyylinen hepariini) käytöstä.

Lentomatkustaminen eri sydänsairauksissa

Sepelvaltimotauti. Sydäninfarktin jälkeen pääsääntö on 2-3 viikon lentokielto. MEDIF-menettely on välttämätön. Samaa menettelyä voidaan soveltaa myös muihin äkillisiin, sairaalahoitoa vaatineisiin sepelvaltimotautikohtauksiin. Jos sepelvaltimotautikohtaukseen on liittynyt komplikaatioita, kuten sydämen vajaatoimintaa tai vaikeita rytmihäiriöitä, varoaika voi olla pitempikin kuin kolme viikkoa.

Kaikenlainen sairauden epävakaus, jossa oireiden ilmaantuminen vaihtelee äkillisesti, on este lentämiselle kunnes tilanne on selvitetty ja hoidettu. Vaikeaoireinen sepelvaltimotauti, jossa rintakipu tai vastaava oire esiintyy levossa tai vähäisessä rasituksessa, on myös este lentomatkustukselle. Tämänkaltaiset oireethan on muutenkin syytä selvittää pikaisesti riippumatta siitä, onko suunnitteilla lentomatkaa vai ei.

Sepelvaltimotauti, jossa oirekuva on vakaa ja korkeintaan lievä (rintakipua on vain poikkeuksellisen rasittavissa tilanteissa ja arkiaskareet sujuvat ongelmitta), ei ole este lentämiselle.

Ongelmitta sujuneen sepelvaltimoiden katetroinnin (varjoainekuvauksen) ja pallolaajennuksen jälkeen voi lentää 3-5 vuorokauden kuluttua. Jos pallolaajennus tehdään sydäninfarktin tai muun sepelvaltimotautikohtauksen vuoksi, noudatetaan sairauden (ei toimenpiteen) edellyttämää 2-3 viikon aikarajaa.

Sydänleikkaus. Avosydänkirurgian (sepelvaltimoiden ohitusleikkaus tai läppäleikkaus) jälkeen lentokielto on 10-14 vuorokautta. Yksi este lentämiselle pian leikkauksen jälkeen on leikkausalueelle usein jäävät ilmakertymät, jotka matkustamon normaalia matalammassa ilmanpaineessa voivat laajentua ja aiheuttaa oireita.

Läppäviat. Yleinen sääntö pätee: lentää voi sairauden vakaassa tilassa ja kun oireet ovat korkeintaan lievät.

Sydämen vajaatoiminta. Yleinen sääntö pätee: lentää voi sairauden vakaassa tilassa ja kun oireet ovat korkeintaan lievät. Merkittävästi mutta vakaasti oireilevan lentäminen saattaa olla mahdollista MEDIF-menettelyllä.

Synnynnäiset sydänviat. Lieväoireisiin vikoihin pätee sama kuin läppävikoihin. Viat, joihin liittyy veren alentunut happipitoisuus (syanoosi), saattavat edellyttää lisähapen käyttöä, mikä on selvitettävä MEDIF-menettelyllä.

Rytmihäiriöt. Kohtauksina esiintyvät rytmihäiriöt, jotka aiheuttavat vakavia oireita ja saattavat vaatia päivystysluonteista lääkärin hoitoa, ovat este lentomatkustukselle. Hyvin siedetyt pitkäaikaiset rytmihäiriöt, esimerkiksi pysyvä eteisvärinä jonka syketaajuus on hallinnassa, eivät estä lentämistä.

Tahdistinhoito. Erityyppiset tahdistimet (tavallinen hidaslyöntisyyden hoitoon käytettävä tahdistin, rytmihäiriötahdistin tai vajaatoimintatahdistin) eivät ole este lentomatkustamiselle, jos taustalla oleva sydänsairaus täyttää yleiset lentokelpoisuuden ehdot. Tahdistimen metalli aiheuttaa todennäköisesti hälytyksen turvatarkastuksessa. Metallinilmaisimen magneettikenttä saattaa myös hetkellisesti muuttaa tahdistustaajuutta tai -tapaa, mikä voi aiheuttaa tuntemuksia. Tahdistin ei tästä vaurioidu eivätkä sen säädöt muutu. Henkilöstöltä on kuitenkin parasta pyytää käsin suoritettavaa turvatarkastusta esittämällä tahdistinkortti. Kortti on muutenkin syytä pitää mukana matkan aikana ilmenevien ongelmien varalta.

Sydänlääkitys. Sydän- ja verenkiertoelinten sairauksiin käytettävät lääkkeet eivät ole este lentomatkustukselle. Ratkaisevaa on hoidettavan sairauden tila. Jos lääkitykseen on tehty merkittäviä muutoksia, yleinen vaatimus sairauden vakaudesta edellyttää, että lääkäri tarkistaa muutoksien vaikutuksen ennen matkalle lähtöä.