Aivot tykkäävät liikkeestä ja musiikista

Aivotutkija kannustaa meitä tutustumaan aivoihimme, sillä se lisää hyvinvointia. Voimme olla hyödyksi myös läheisille, kun tiedämme enemmän aivojen kehityksestä ja muuttumisesta eri ikäkausina. Mikä parasta, aivoille ystävällinen elämäntapa on myös sydänystävällinen.

Aivotutkija Minna Huotilainen palkittiin maaliskuussa J.V.Snellman -tiedonjulkistamispalkinnolla, sillä hän on tehnyt tieteenalaansa tutuksi sekä tietokirjojen että yleisöluentojen avulla.

– Rakastan tietokirjoja ja nimenomaan paperista kirjaa. Luen itsekin paljon, hyvin kirjoitettua tekstiä on mielenkiintoista lukea ihan mistä tahansa aiheesta, vaikka hyönteisten jaloista. Myös yleisöluennot ovat minulle rakkaita. Silloin ihmiset pääsevät kyselemään ja saavat vastauksia mieltään askarruttaviin asioihin, toteaa Huotilainen. Hänen mielestään tieteen popularisointi on suorastaan tutkijan velvollisuus, sillä tiedettä tehdään verovaroin ja ihmisillä on oikeus olla selvillä, mitä rahalla saadaan aikaan.

Minna Huotilainen työskentelee tutkijana Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan psykologian ja logopedian osastossa. Tällä hetkellä hänellä on menossa vuosi vierailijana Ruotsin tutkijakollegiumissa. Huotilaisen urapolku johti aivojen tutkimiseen kuulotutkimuksen kautta hänen selvittäessään musiikin, puheen, muistin ja tarkkaavaisuuden yhteyksiä.

– Mikä voisi olla kiinnostavampaa kuin tutkia aivojen toimintaa. Kyllähän ihmisen minuus ja persoona sijaitsevat aivoissa. Aivot kertovat meille, mikä ihminen on.

Tuore tietokirja aivojen hyvinvoinnin tueksi

Talvella ilmestyi Huotilaisen ja toimittaja Leeni Peltosen yhteistyönä tietokirja Tunne aivosi. Se on kirjoitettu yleistajuisesti, arjen näkökulmasta, ja sisältää asiaa uusimmasta aivotutkimuksesta. Aivot ovat jokaisessa elämänvaiheessa erilaiset, niiden muuntuminen ja kehittyminen tekevät niistä kiehtovan tutkimuskohteen. Kirjan taustalla on ajatus, että aivot ovat hyvin vanhat, mutta elämäntapamme on kovin nuori. Aivojen nuorimmatkin osat ovat kehittyneet luolaihmisen tarpeisiin.

Ihmisen henkiset ja fyysiset haasteet ovat muuttuneet muutamassa sukupolvessa valtavasti, ja siitä voi seurata aivoille ylikuormitusta, johon ne eivät ole riittävästi sopeutuneet. Eri-ikäisillä aivojen haasteet ovat erilaisia. Niihin kirja paneutuu tarkoituksenaan lisätä kaikkien ihmisten aivojen hyvinvointia. Omat elämäntavat ja harrastukset vaikuttavat paljon aivoterveyteen. Lisäksi jokainen voi tehdä hyvää myös läheistensä aivoille, kun ymmärtää paremmin aivojen kehitysvaiheita.

Pelkkä kypärä ei riitä aivojen suojaamiseen

Huotilaisen mukaan päätä osataan suojata kyllä kypärällä, mutta muuten aivoterveyden vaalimisesta ei välttämättä olla selvillä. Pitkäaikainen stressi nakertaa aivojen hyvinvointia ja harrastukset puolestaan tekevät hyvää. Liikunta on tärkeää ja varsinkin yleinen aktiivisuus, liikuskelu, sitä pitäisi sisältyä jokaiseen päivään riittävästi. Viime aikoina istumatyötä tekeville onkin kehitetty erilaisia aktiivisia työskentelypisteitä, joissa voi vaikka kävellä työn lomassa.

Monipuolinen, kasvispainotteinen ruokavalio, josta saa kasvirasvoja sekä kalanrasvoja, huoltaa aivojamme. Pehmeät rasvat ovat aivosolujen rakennusaineita. Unet ovat tärkeää aivoille. Niiden työvuoro on unen aikana. Aivot tarvitsevat rauhaa, jonka aikana kuonat poistuvat ja uutta muistiverkostoa syntyy. Säännöllinen unirytmi säilyy parhaiten, kun myös ateriat ja liikunta toistuvat suurin piirtein samoihin aikoihin joka päivä.

Pienille laulua ja liikettä

– Pienen lapsen kehitykselle on tärkeintä naama-aika eli se, että joku on käytettävissä ja vastaa lapsen kysymyksiin, selvittää Huotilainen. – Lapsi ohjaa itse oppimistaan, mutta hän tarvitsee yhdessäoloa, jonkun, joka on läsnä.

Hän kehottaa kaikkia vanhempia laulamaan vauvoille ja pikkulapsille. Musiikin parissa puuhastelu auttaa lapsia kehittämään aivojaan ja pääsemään kohti omaa hyvää osaamistasoaan. Musiikki edistää tarkkaavaisuutta ja voi poistaa myöhempiä oppimisen esteitä.

Liikunnan osuutta lapsen kehitykseen ei voi korostaa liikaa. Sen ei kuitenkaan Huotilaisen mukaan tarvitse olla ohjelmoitua:

– Riittää, että menee lapsen kanssa ulos. Kyllä lapsi oppii liikkumaan, kun siihen annetaan mahdollisuus.

Niin sanottu höntsäliikunta on erittäin kehittävää aivoille. Höntsäily ei ole tavoitteellista toimintaa, vaan iloista pelailua, koulumatkan kävelyä tai pihaleikkiä.

Teineille unta

Teini-ikäisten aivojenhuollon tärkeimmäksi asiaksi nousee uni. Suomalaisten murrosikäisten nukkumistilanne on Huotilaisen mielestä surkea. Nuorille kasautuvat uusien ilmiöiden haittavaikutukset:

– Kännykkä on monella viimeinen unikaveri sängyssä. Se aiheuttaa helposti kierteen: uni kärsii valvomisesta, koulu alkaa uuvuttaa, nuorelle tulee paineita ja uni kärsii lisää.

Avain ongelmien ratkaisuun voi löytyä uneen liittyvien asioiden korjaamisesta. Vanhempien on hyvä nähdä lastensa teini-ikä mahdollisuutena eikä pelkästään haasteena. Hankaluuksista ei kannata lannistua vaan on hyvä pysytellä saatavilla ja jutteluetäisyydellä sekä auttaa nuorta rytmittämään elämänsä – lepo, ruokailut, koulutyö ja harrastukset.

Työikäinen kaipaa taukoja ja mahdollisuuksia

Stressi kuormittaa monen työikäisen aivoja liikaa. Suomessa työelämä on tehostettu äärimmilleen:

– On viety kaikki huokoisuus, ei enää ymmärretä taukojen merkitystä. Tämä edellyttää ihmisiltä uudenlaista osaamista. Pitää osata itse ottaa tauko työstä, nousta koneelta, kävellä, venytellä, mennä kahville.

Huotilainen on sitä mieltä, että Suomessa vallalla oleva puurtamismentaliteetti on sopinut ehkä pellon raivaamiseen, mutta ei enää sovikaan tietotyöhön. Tärkeät nokkelat oivallukset voivat jäädä huomaamatta, jos työ on liian kuormittavaa. Ruotsissa työskennellessään hän on havainnut, että kiireistä puurtajaa ihmetellään.

– Katsotaan, että onko työkaverilta asiat luisumassa käsistä, kun hän ei hallitse ajankäyttöään. Mietitään, miksi hän on epäsosiaalinen eikä halua osallistua yhteisiin kahvitaukoihin ja lounashetkiin. Eikö hän pysty organisoimaan työtään?

Minna Huotilainen kiinnittää huomiota myös toiseen työelämän epäkohtaan. Työpaikoilla alkaa olla liian homogeenista väkeä, ei esimerkiksi palkata iäkkäämpiä työntekijöitä, vaikka heidän osaamiselleen olisi käyttöä. Puhutaan niin sanotusta kristallisoituneesta älykkyydestä, joka kehittyy ihmiselle elämän kokemuksen kautta.

Huotilainen kertoo, että pohjoisamerikkalaisessa työkulttuurissa on noussut esiin uusi suunta. Palkataan mahdollisimman erilaisia ihmisiä, sillä halutaan saada työtiimiin suuri neurodiversiteetti. Se tarkoittaa, että ryhmässä on ihmisiä, joilla on erilaiset aivot. He ovat eri-ikäisiä, taustaltaan erilaisia ja voivat tulla eri puolilta maailmaa. Tiimin muodostaminen voi olla vaikeampaa kuin valmiiksi yhtenäisen porukan kanssa, mutta kun se saadaan toimimaan, tulokset ovat innovatiivisempia.

– Tiimin jäsenillä on monenlaista osaamista, jokaisella on annettavaa. Esimerkiksi lukihäiriöinen huolehtii, ettei uudelle laitteelle kirjoiteta monimutkaista käyttöopasta vaan tehdään vaikka opastusvideo, selittää Huotilainen. – Suomessa ehkä turhaan pelätään erilaisuutta työpaikoilla.

Huotilaisen mielestä toimintatapojamme on syytä ravistella. Nyky-yhteiskunnassa vauvat, teinit ja vaarit on eroteltu toisistaan iän mukaisiin touhuihin. Tarvitsisimme kohtaamisia yli sukupolvien, yhteisiä projekteja ja tavoitteita. Sukupolvien yli tapahtuu arvokasta oppimista, samoin kohdatessa ihmisiä, jotka eivät ole samanlaisia kuin me itse.

Varttunut virkistyy seurasta ja musiikista

Hyvän vanhenemisen reseptiksi Minna Huotilainen suosittelee jonkin musiikkiharrastuksen aloittamista sekä tanssien ja pelien harrastamista.

– Musiikki stimuloi aivoja. Jos vanhus asuu yksin tai laitoksessa, hänellä voi olla puutetta stimulaatiosta. Jos vain on mahdollista, on hyvä kohdata ihmisiä joka päivä. Lisäksi musiikki tuo iloa ja kiinnostavaa sisältöä elämään.

Työelämän jälkeen vapaaehtoistyö pitää monet ikääntyneet aktiivisina ja virkeinä. Myös harrastusten parista voi löytyä uusia ystäviä.

Myönteinen ajattelu tekee hyvää

– Tunteet vaikuttavat tosi paljon yleiseen hyvinvointiin ja siis myös aivoihin. Aivoissa on koko ajan käynnissä pieni järjen ja tunteiden painiottelu ja aina jompikumpi on vähän niskan päällä, Huotilainen selittää.

Hyvinvoinnin kannalta positiiviset tunteet ovat hyväksi. Luonnollisesti jokaisen elämässä tapahtuu asioita, joiden takia negatiivisia tunteita ei voi välttää. Positiivista ajattelua on kuitenkin mahdollista kehittää. Se on hyväksi terveydelle. Pitkäkestoisista tutkimuksista nähdään, että huono mieliala heikentää fyysistä terveydentilaa.

Myönteinen elämänasenne tulee esiin pienissä asioissa. Huotilainen kertoo, miten oli kerran kävelyllä vanhemman naistuttavan kanssa. Heidän lähtiessään liikkeelle sää oli kaunis, mutta sitten alkoikin sataa. Huotilaista harmitti, ettei mukana ollut sateenvarjoja, mutta hänen tuttavansa totesi vain: – Saamme kauneuskylvyn, sillä sadevesi tekee hyvää kasvojen iholle.

Hänen suhtautumisessaan näkyi vuosikymmenten tuoma elämänkokemus.

– Aina kannattaa ajatella asioiden hyviä puolia. Jos myöhästyy aamulla bussista, saa pienen reippailuhetken päiväänsä, kun ehtii kävellä seuraavalle pysäkille. Siitä voi iloita sen sijaan, että harmittelisi bussista jäämistä, Minna Huotilainen muistuttaa.