Kirje parantaa maailmaa

Kirjoita kirje tuntemattomalle, samalla parannat maailmaa. Käsin kirjoitettu kirje voi ilahduttaa yksinäistä vanhusta tai masentunutta nuorta huikeasti.

Joukko tamperelaisia ihmisiä, naisia ja miehiä, lapsia ja aikuisia, kokoontuu kerran kuukaudessa kirjoittamaan kirjeitä yhdessä. Entisessä tehdasrakennuksessa kynät kiitävät kirjepapereilla, kun kannustavia ajatuksia ja lohdullisia sanoja kirjoitetaan täysin uppo-oudoille ihmisille. Kirjoittamalla voi pelastaa yksinäisen ihmisen päivän ja tuoda toivoa hankalan elämäntilanteen keskelle.

Kirjeiden kirjoittaminen on mukavaa, vakuuttavat Johanna Närhi ja Terhi Rannela.

He ovat olleet mukana kirjeringissä viime keväästä saakka ja kokevat työn tärkeäksi. Ja helpoksi vapaaehtoistyön muodoksi: ei tarvitse kuin mennä kerran kuukaudessa Setlementti Naapurin toimistolle ja kirjoittaa.

Kirjepaperit ja -kuoret ovat valmiina, tarjolla on kahvia ja teetä ja naposteltavaa, ja kirjoittamisen lomassa voi tutustua uusiin ihmisiin. Jos kynä ei kulje, voi kirjoittaa myös kortteja. Kirjeistä on tullut mukavaa palautetta. Yksi nuori ilahtui niin, että toivoi saavansa toisenkin kirjeen. Hän laittoi viestit jääkaapin oveen.

Kirjeitä voi kirjoittaa myös kotona. Syksyllä Tapahtumien yössä kirjeitä kirjoitettiin Akateemisessa kirjakaupassa. Ihmiset innostuivat laatimaan kirjeitä kulttuuripitoisena iltana ja heiltä on tullut ideasta paljon kiitosta.

Millaista on kirjoittaa ihmiselle, jota ei tunne?

Johanna Närhen mukaan kirjoittaminen vaatii välillä tsemppaustakin. Silloin kannattaa tarttua voimalauseisiin taikka runokirjoihin, joita kirjepajassa on aina tarjolla.

”Kirjoitin ihan ensimmäiseksi jättipitkän kirjeen nuorelle. Kerroin omista nuoruuden kokemuksistani ja kipupisteistäni ja siitä, että kaikesta pääsee yli. Vaikeudet kasvattavat”, Närhi kertoo.

Terhi Rannela on kirjailija ja kokee, että kirjeiden kirjoittaminen on tällä hetkellä hänen tärkeintä kirjoitustyötään. Kirje voi auttaa konkreettisesti toista ihmistä. Hyvän ketju synnyttää hyvää.

”Kirjeen kirjoittaminen vaatii intensiivistä keskittymistä ja läsnäoloa. Samalla saan itse valtavasti voimaa”, Rannela toteaa.

Hän sanoo, että tärkeää on myös käsin kirjoittaminen. Käsin kirjoittaessa on läsnä toiselle ihmiselle ja teksti tulee suoraan sydämestä. Käsin kirjoittaminen tekee myös kirjoittajan aivoille ja psyykelle hyvää.

”Kirjoitan yleensä arkisia havaintoja luonnosta – haluan kiinnittää lukijan huomion pieniin ilonaiheisiin, joita ympärillämme on. Siteeraan myös runoja – Eeva Kilpi ja Arto Lappi ovat suosikkejani.”

Kirjeet luetaan ennen kuin ne toimitetaan saajilleen. Näin siksi, että viesteihin ei saa sisällyttää esimerkiksi uskonnollisia taikka poliittisia sanomia. Ne ovat ihmisen puhetta ihmiselle, sydämen viestejä sydämelle.

Setlementti Naapurin kirjepajaa on toteutettu Tampereen lisäksi Helsingissä. Kirjoittajat toivovat, että ideologia leviäisi. Toimialajohtaja Mervi Janhunen-Ruusuvuori laskee, että kirjeitä on kirjoitettu puolessa vuodessa nelisensataa.

Terhi Rannela on käynyt vetämässä nuorille yhden kirjoittajapajan ja hän haluaa levittää kirjeen kirjoittamisen ilosanomaa eri tavoin. Kirjepaja voi toimia myötätuntoharjoituksena.

Alun perin idea on amerikkalaiselta Hannah Brencheriltä. Hän muutti aikanaan kotoa pois, opiskelemaan. Äiti kirjoitti tyttärelleen opiskelukaupunkiin oikeita kirjeitä, ja kun tytär tuli illalla kotiin, odottamassa oli äidin kirje – ei pikainen tekstiviesti.

Brencher koki kirjeet tärkeiksi, ja hän alkoi myöhemmin kirjoittaa itse kirjeitä tuntemattomille. Hän jätti kirjeitä metroihin ja kahviloihin. Hän alkoi pitää blogia, jossa lupasi, että vastaa jokaiselle, joka kirjoittaa hänelle. Näin syntyi The world needs more love letters -liike.

Rannela sanoo, että nykyisessä kurjassa taloustilanteessa ja ikävässä maailmanpoliittisessa vaiheessa on erityisen tärkeää muistaa niitä, joilla en mene hyvin. Kirje voi pelastaa päivän eikä sen kirjoittaminen vie liikaa aikaa.