Koiramaista koulurauhaa

Halibernit Bertta ja Hilu työskentelevät koulukoirina Petäjävedellä. Tassuttelijoiden tärkein tehtävä luokassa on pitää yllä myönteistä ja levollista ilmapiiriä.

Joukko yläkoululaisia pohtii vanhan puutalon yläkerrassa äidinkielen tehtäviä. Lattialla köllöttää kaksi berninpaimenkoiraa, jotka havahtuvat eteisestä kantautuviin ääniin ja rientävät katsomaan, kuka tuli. Toinen ojentaa innokkaana tassuaan ja haukkaa hellästi ranteesta.

Tällaista tervetuliaisseremoniaa ei ihan joka koulussa koe.

– Hilu on tuollainen, että se mähisee kaikkien kanssa, selittää Kiia Solanti, 15.

– Se on jäänyt vähän pennuksi ja haluaa leikkiä paljon, tarkentaa luokkatoveri Severi Perämäki.

Hilu ja Bertta ovat halibernejä, jotka työskentelevät Petäjäveden yläasteen joustavan perusopetuksen (jopo) ryhmässä. Pienryhmässä opiskelee kymmenen kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaista, jotka haluavat parantaa koulumenestystään jatko-opintojen kynnyksellä.

Luokanohjaaja Katri Holmin omistamien koulukoirien tehtävä on luoda luokkaan myönteistä ja levollista työskentelyilmapiiriä. Sosiaaliset karvaturrit ovat valloittaneet niin oppilaiden kuin henkilökunnankin sydämet.

– Koirat tulevat hakemaan huomiota ja saavat hyvälle tuulelle, Kimmo Mäkinen, 15, sanoo.

Motivoituneet työntekijät

Koulukoirien aikakausi alkoi keskisuomalaisessa yläkoulussa kolme vuotta sitten.

Katri Holm kävi Berttansa kanssa haliberni-kurssin, jonka testit läpäissyt koira saa valtuudet ryhtyä vapaaehtoistyöntekijäksi. Halibernit käyvät ilahduttamassa ihmisiä esimerkiksi sairaaloissa ja palvelutaloissa.

Holm keksi, että koulu olisi Bertalle oiva vapaaehtoistyön areena. Petäjäveden yläasteen rehtori Heljä Nummela innostui ideasta oitis.

Kun Holm tiedusteli tiloja käyttävän henkilökunnan ja oppilaiden mielipidettä, kaikki toivottivat koiran tervetulleeksi. Yksi oppilaista kertoi, että hän on allerginen mutta haluaisi silti Bertan taloon.

Aluksi Bertta oleskeli luokassa vain osan päivistä. Seuraavana syksynä ryhmässä ei ollut enää ketään allergista, joten Bertta siirtyi kokopäiväiseksi koulukoiraksi. Vuosi sitten se sai työparikseen Holmin nuoremman koiran Hilun.

Omistaja kertoo, että parivaljakko suhtautuu työhönsä intohimoisesti.

– Koirat juoksevat aamulla kilvan auton peräkonttiin. Jos jätän ne kotiin, ne ovat kovin allapäin.

Hengähdystaukoja ja hellyyttä

Halibernit sopivat opettajan mukaan mainiosti joustavaan perusopetukseen, jota leimaa vapaamuotoisuus ja kodinomaisuus. Petäjäveden jopo-ryhmä käy koulua 1930-luvulla rakennetussa, yläkoulun vieressä sijaitsevassa puutalossa, joka palvelee myös nuorisotalona.

Opiskelu ryhmässä on toiminnallista ja projektimuotoista. Holm kertoo, että koirien kanssa seurusteleminen tuo työskentelyyn luontevia hengähdystaukoja.

Bertta ja Hilu eivät epäröi pyytää rapsutuksia. Usein yli 30-kiloiset koirat änkeävät sohvalla työskentelevien nuorten syliin.

Opettaja on huomannut, että koirien välittömyys kannustaa oppilaita ilmaisemaan tunteitaan.

– Koiralle kovakin kaveri uskaltaa leperrellä hellyyssanoja, Holm sanoo.

Hänen mukaansa koirat osaavat vaistota myös ihmisten heikot hetket.

– Ne menevät oppilaiden viereen ja painavat kuonon polvelle.

Koirat opettavat vastuuta

Kouluympäristössä työskenteleminen edellyttää koirilta lempeää luonnetta, tottelevaisuutta ja stressinsietokykyä. Kaikilla koululaisilla ei ole kokemusta eläimistä, joten he saattavat ajattelemattomalla käytöksellään pelästyttää koirat.

Tässä ryhmässä oppilaat tietävät, miten koirien kanssa kuuluu olla.

 – Bertta ja Hilu eivät tykkää mailoista tai säikyttelystä. Jos ne pelkäävät, ne perääntyvät, Mäkinen ja Perämäki kertovat.

Nuoret ovat opettaneet nelijalkaisille ystävilleen erilaisia temppuja, kuten kierimistä ja tassun antamista. Riehakkaiksi koirat saa haastamalla ne sohvapainiin.

Kommelluksiltakaan ryhmä ei ole välttynyt. Hilu leikkii mielellään kynillä ja pyyhekumeilla, joten toisinaan lattialle unohtuneet koulutarvikkeet ovat saaneet koristeekseen hampaanjäljet. Tuhoutuipa kerran yksi penaalikin, kun Hilu erehtyi luulemaan sitä puruluuksi.

Oppilaiden mielestä koirien läsnäolossa on vain hyviä puolia. Niklas Koivuneva, 15, huomauttaa, että eläimistä huolehtiminen opettaa vastuuta.

Nuorilla on päivittäin vaihtuvat vuorot, jolloin he pareittain vastaavat koirien juomavedestä ja ulkoilutuksesta. Kiia Solanti on järjestelyyn tyytyväinen.

– On mukavaa, että koiria saa tuosta noin vaan lähteä käyttämään ulkona. Saa raitista ilmaa.

Kaikkien kaverit

Puoliltapäivin alkaa välitunti, jolloin on Solannin ja Mäkisen vuoro viedä koirat lenkille. Pihalla Hilu keplottelee itsensä irti hihnasta ja pinkaisee juoksuun.

– Tuon se osaa, Solanti päivittelee.

Hilu laukkaa pihan toiselle laidalle, josta Mäkinen yhyttää sen. Nuoret tietävät, ettei Hilu oikeasti aikonut karata. Siitä on vain hauskaa aiheuttaa draamaa.

Solanti ja Mäkinen talsivat koirien kanssa koulun ohi kulkevaa tietä pitkin. Bertta ja Hilu tekevät tarpeensa ja nuuhkivat kiinnostuneina muiden koirien jättämiä viestejä.

Lenkin päätteeksi Solanti ja Mäkinen piipahtavat yläkoulun pihassa. Vastaan tulee Solannin ystävä Petriina Jylhä, 14, jolle koirat ovat vanhoja tuttuja.

 – On kivaa, kun on eläimiä koulussa. Bertta ja Hilu tykkäävät kaikista, ne ovat kaikkien koiria, Jylhä sanoo halibernejä paijatessaan.

Rapsuttelu keskeytyy kellonsoittoon.

– Hei hei ja nähdään taas, Jylhä huikkaa koulukoirille.

Myös Bertan ja Hilun on aika lähteä sisälle. Jopolaisten lukujärjestyksessä on luistelua, mutta koulun nelijalkaisille laji ei taida soveltua.