Pitääkö superbakteereista huolestua?

Sadalla tuhannella suomalaisella on elimistössään antibiooteille vastustuskykyinen bakteeri. Useimmilla se on tuontitavaraa.

Osalla bakteereista on luontainen kyky vastustaa antibiootteja. Luonnostaan vastustuskykyiset eli resistentit bakteerit eivät vaikeuta sairauksien hoitoa, sillä ne pystyvät vastustamaan vain tiettyjä antibiootteja, ja niille on olemassa vaihtoehtoja. Sairauksien hoito vaikeutuu silloin, kun aiemmin antibiooteilla hoidettavissa olevat bakteerit muuntuvat vastustuskykyisiksi. Tällöin puhutaan hankitusta resistenssistä.

Resistentit bakteerit pitkittävät, vaikeuttavat ja jopa estävät joidenkin sairauksien hoidon. Muutaman vuosikymmenen päästä nämä superbakteereiksi kutsutut bakteerit saattavat tappaa enemmän ihmisiä kuin syöpä.

– Resistenssien bakteerien määrä on suurin siellä, missä antibiootteja käytetään eniten. Suomessa tiettyjen superbakteerien resistenssi on pitkälti ulkomaista tuontitavaraa, kertoo johtava asiantuntija Jari Jalava Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen infektioiden torjunta ja rokotukset -osastolta.

Sairaalahoito on kaukomailla riski

MRSA- ja ESBL-bakteerit ovat yleisimmät, Suomessa infektioita aiheuttaneet superbakteerit. MRSA saa aikaan esimerkiksi ihoinfektioita ja verenmyrkytyksiä, EBSL virtsatieinfektioita. MRSA aiheuttaa ongelmia erityisesti sairaalaoloissa ja hoitolaitoksissa.

– Sairaalahoitoon joutuminen varsinkin Intiassa ja Kaakkois-Aasiassa lisää huomattavasti vaaraa saada resistentti bakteeri. Bakteerin voi saada myös ruoan ja juoman mukana.

Joka kolmas Kaakkois-Aasiassa matkaillut suomalainen kantaa elimistössään resistenttiä bakteeria, Intiasta palanneista joka toinen.

– Kantajuus ei tarkoita sitä, että ihminen sairastuu. Kahdella kolmesta bakteeri häviää elimistöstä kolmessa kuukaudessa, ja vuoden päästä enää yksi kymmenestä on kantaja.

Kaikki EBSL- tai MRSA-bakteerit eivät välttämättä aiheuta muita vakavampaa tautia. Tilanne muuttuu, jos ihmisellä on elimistön puolustusjärjestelmään vaikuttava sairaus: immuunipuutteiselle resistentit bakteerit voivat aiheuttaa vakavia infektioita, koska infektion hoito antibiooteilla on vaikeampaa.

Arviolta satatuhatta suomalaista kantaa resistenttiä bakteeria. Kantajien tarkkaa määrää ei tiedetä, sillä resistenttejä bakteereita ei seulota. Niitä aletaan tutkia vasta, kun ihminen joutuu sairaalahoitoon, tauti ei tahdo parantua ja selviää, että potilas on hiljattain ollut ulkomailla.

– Sairaalaympäristössä superbakteerin kantaja voi levittää bakteeria, jos asiaa ei tiedetä, eikä oikeisiin varotoimiin ryhdytä.

Hyvä hygienia ehkäisee

Superbakteereita ei tarvitse pelätä. Mutta varuillaan kannattaa olla, kun liikkuu heikon hygieniatason maissa. Useimmiten superbakteeri tulee elimistöön suoliston kautta, joten matkailija torjuu niitä samoilla keinoilla kuin turistiripulia. Hyvä käsi- ja vessahygienia ja tarkkuus syömisten ja juomisten kanssa on matkalla järkevää. 

– Jos ripuli varotoimista huolimatta iskee, se tulisi hoitaa ilman antibiootteja. Ne kasvattavat resistentin bakteerin saamisen todennäköisyyttä. Lääkärin määräämät antibiootit tulee kuitenkin ottaa ohjeen mukaan.

Käsiä tulisi pestä ahkerasti kotimaahan paluun jälkeenkin, sillä resistentti bakteeri ei häviä elimistöstä hetkessä. Se voi levitä esimerkiksi perheenjäseniin, joskin riski on suhteellisen pieni.

Antibiootteja tarpeeseen

Kotimaassa superbakteereita torjutaan välttämällä varmuuden vuoksi määrättyjä antibioottikuureja.

– Suomessa antibioottien käyttö on laskenut koko 2000-luvun, eli kehityssuunta on meillä hyvä. Lääkäreiden ja potilaiden parantunut tietoisuus antibioottien haitoista ja nopea mikrobiologinen diagnostiikka auttavat välttämään niin sanottua varmuuden vuoksi määrättäviä antibiootteja.

Antibiootti ei ole turha, vaikka sen määräämisen aiheuttanut sairaus ei enää oireilisi.

– Vakavien infektioiden hoitoon tarkoitetun antibioottikuurin keskeyttäminen voi lisätä resistenssiä: kuuri syödään aina lääkärin ohjeen mukaan. Tulevaisuudessa, tiedon lisääntyessä, antibioottikuurit saatavat lyhentyä, ja ne osataan toteuttaa nykyistä paremmin yksilöllisesti kullekin potilaalle.