Resilienssi auttaa selviytymään

Terveys ei ole vain sairauden poissaoloa, vaan kykyä hoitaa ja kuunnella itseään ja selvitä vastoinkäymisistä ja sairauksista.

Me kaikki sairastamme elämämme aikana jotain sairautta, josta osan voi parantaa, osan ei. Iso osa terveyttä ja keskeistä hyvän elämän, jaksamisen ja hyvinvoinnin ylläpitäjää on meissä kaikissa oleva kyky, jota kutsutaan resilienssiksi.

− Resilienssi ei ole vain omien vahvuuksien löytämistä ja käyttämistä ja kykyä selvitä elämän haastavista tilanteista. Se on myös taitoa auttaa itse itseään ja kykyä ymmärtää, milloin täytyy hakea tukea ja apua toisilta, täsmentää psykoterapeutti, työnohjaaja Krisse Lipponen.

Resilienssi ei siis tarkoita jääräpäistä yksin selviämistä ja eteenpäin puskemista, vaan myös kykyä ottaa vastaan tukea. Se edellyttää sellaista vuorovaikutuskykyä, että osaa ilmaista itseään saadakseen apua ja että ymmärtää, kun ihmiset ympärillä yrittävät auttaa. Se tarkoittaa myös, että osaa hakea ja hyödyntää esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten apua.

− Koska terveydenhoito ei ole ihmisen arjessa aktiivisesti mukana, se voisi auttaa paremmin, jos se tukisi ja aktivoisi ihmisen omia ja hänen verkostonsa voimavaroja hankalan tilanteen kanssa selviämiseen, Lipponen huomauttaa.

Näe hyvä ympärilläsi

Resilienssiin kuuluvat Lipposen mukaan optimismi ja positiivinen ajattelu, koska ne tukevat ihmisen ymmärrystä siitä, että hän itse voi vaikuttaa jollain tavalla oman elämänlaadun parantamiseksi tai ylläpitämiseksi sekä itsensä hoitamiseksi ja kuntouttamiseksi.

Optimismin ytimessä on myös kyky ymmärtää, mihin pystyy itse vaikuttamaan, vaikka ei pystyisikään parantumaan sairaudestaan.

− Ei optimismi tarkoita sitä, että ihminen iloitsee tai on kiitollinen sairaudesta tai vaikeudesta, vaan että siitä huolimatta hän pystyy löytämään jotain hyvää ja osaa hakea tukea omasta elämästään ja lähipiiristään sairautensa kanssa selviämiseen.

Optimismia voi kehittää itsessään muun muassa opettelemalla huomaamaan asioita, joista pitää. Optimismia on myös se, että näkee selkeästi asiat, jotka ovat väärin tai epäoikeudenmukaisia, mutta haluaa niiden lisäksi nähdä asioita, jotka ovat tärkeitä, kauniita tai arvokkaita ja joita haluaa säilyttää ja vahvistaa.

− Optimismia voi olla myös hyvin arkisissa asioissa, kuten siinä, että huomaa, mitä tänään arvosti, mikä oli kivaa ja mikä teki hyvän mielen.

Myös vastoinkäymiset kasvattavat resilienssiä. Kun asiat menevät pieleen, on tärkeää tutkia, mikä siitä auttaa selviämään. Kun keskustelee ihmisten kanssa, joille jostain syystä on tapahtunut paljon raskaita asioita, he pystyvät usein kuvailemaan, kuinka heidän vastoinkäymisensä ovat kasvattaneet heidän selviämiskykyään.

Ihminen voi itse valita, kuinka suhtautuu vastoinkäymisiinsä. Joku voi jäädä jumiin johonkin vaikeaan kokemukseen ja katkeroitua, mutta joku toinen voi ottaa sen oppimisen kannalta.

− On hyvä miettiä, mihin suuntaan itse haluaa kasvaa ja kehittyä: haluaako tulla kyyniseksi vai kasvaa johonkin toiseen suuntaan.

Ole oma paras kaverisi

Lipponen muistuttaa, että kun ihminen kohtaa enemmän vaikeuksia, hän tulee tietoiseksi siitä, mitkä ovat hänen selviämiskeinojaan ja millaiset toiminta- ja asennoitumistavat auttavat.

− Resilienssi on siis myös kertyvä ja kasaantuva taito.

Resilienssiä voi tietoisesti harjoittaa, mutta siitä voi myös kerätä itsellensä tietoa ja osaamista. On tärkeää esimerkiksi jatkuvasti arvioida elämäntilannettaan peilaten sitä fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöönsä ja todellisuuteensa, sillä myös ne vaikuttavat ihmisen omiin ratkaisuihin.

− Eihän ole tarkoitus, että minä raivaan tämän suon, tapahtui mitä tapahtui. On huomioitava myös se, kuinka se vaikuttaa sosiaaliseen ja fyysiseen ympäristööni. Se on prosessinomaista etenemistä, eikä vain päämääräorientoitunutta tekemistä.

Resilienssiin sisältyy vahvasti myös itsemyötätunnon taito. Sitä voi harjoitella esimerkiksi opettelemalla puhumaan itselle yhtä lohduttavasti kuin hyvälle kaverille, joka on vaikeassa elämäntilanteessa.

− Jos kaverillasi on tiukkaa, niin käskisitkö häntä vain ryhdistäytymään ja lopettamaan ruikuttamisen, vai ottaisitko osaa ja tukisit häntä kaikin tavoin?

Jaa hyvää tunnetta

Resilienssiä voi opetella myös parisuhteessa tai perheenä. Yksi hyvä lähtökohta on alkaa tutkia ja tunnistaa, millaisia hankalia tilanteita on yhdessä kohdattu ja kuinka niistä on pystytty selviämään.

− Joskus voi huomata myös joitakin vahingollisia tapoja, joita toistaa ja jotka eivät autakaan, vaan vievät tilannetta pahemmaksi. Niiden sijasta voi yrittää etsiä parempia tapoja, Lipponen sanoo.

Perheessä on hyvä ottaa käsiteltäväksi myös vaikeita asioita, mutta niihin jumittuminen ei ole hyväksi, eikä niitä pidä jäädä vatkaamaan. Lipponen suosittelee etsimään sellaista keskustelutapaa, joka keventää kaikkien taakkaa, eikä niin, että keskustelun jälkeen ollaan vieläkin kuormittuneempia.

Perheessä voi myös opetella puhumaan kauniisti toinen toiselle. Puolisolta voi esimerkiksi kysyä, millaista tukea hän kaipaa vaikeassa tilanteessaan.

Keskeinen asia resilienssin vahvistamisessa on hyvän tunteen jakaminen.

− Kun perheessä puoliso tai lapset onnistuvat koulussa, työssä tai harrastuksissa, on luonnollista kokea siitä myötäiloa tai myötäylpeyttä, mutta kuinka usein me sanomme sen heille ääneen ja selkeästi?