Tunteille nimi kirjoittamalla

Ahdistus ja pelko helpottuvat, kun sairastumisen kokemukselle löytyvät sanat. Terapeuttinen kirjoittaminen vie tunteiden ytimeen.

Omasta kokemuksesta kirjoittaminen voi auttaa sairastunutta ymmärtämään, mitä hänelle on tapahtunut ja miten päästä elämässä eteenpäin.

– Kun tunteille saa nimen, epämääräinen ja raskas tunnemöykky sulaa, Sydänliiton terveyspalveluasiantuntija Anneli Luoma-Kuikka sanoo.

Kirjallisuusterapiaohjaajaksi pätevöitynyt Luoma-Kuikka ohjasi viime syksynä kolmepäiväisen terapeuttisen kirjoittamisen kurssin Sydänliiton vertaisohjaajille ja -tukihenkilöille Tampereella. Kokemuksesta tarinaksi -kurssi oli uutta Sydänliiton kuntoutuksessa. Siinä on keskeistä työstää sairastumiseen liittyviä tunteita.

– Vertaistukijalle on tärkeää, että hän on selvillä vesillä oman kokemuksensa kanssa. Jos itse on kriisissä, ei voi toista auttaa, Luoma-Kuikka sanoo.

Terapeuttinen kirjoittaminen auttaa ennen muuta tunnistamaan omia voimavaroja ja löytämään keinoja käyttää niitä.

Oma tarina toisten peilissä 

Kurssille osallistui kolme miestä ja yksi nainen. Kirjoittaen ja keskustellen pohdittiin muun muassa sitä, mistä itse kukin on joutunut sairauden myötä luopumaan ja mitä on saanut tilalle.

– Vaikka sama sairaus yhdistää, on jokaisen kokemus erilainen. On avartavaa saada peilauspintaa ja kuulla, miten toinen on kokenut saman.

– Vertaistukija joutuu miettimään myös sitä, miten hän kertoo oman kokemuksensa niille, jotka ovat juuri sairastuneet. Myös siinä oman kokemuksen läpikäynti kirjoittamalla auttaa.

Anneli Luoma-Kuikka antoi tehtäväksi jatkaa seuraavia lauseita: Kun muistan aikaa ennen sairastumista..., Kun sain kuulla diagnoosin..., Kun olin sairaalassa..., Kun pääsin kotiin..., Sairaus toi elämääni... Olen saanut voimaa... Tulevaisuudessa...

Syntyneistä teksteistä koostui oma tarina, joka luettiin muille.

– Kurssi auttoi osallistujia tunnistamaan myös oman avautumisensa rajoja. Välillä käytiin syvissä vesissä ja sen jälkeen pohdittiin, missä itse kullakin kulkee kertomisen raja.

Anneli Luoma-Kuikka huomasi, että kirjoittaminen vaikuttaa syvemmin kuin pelkkä keskusteleminen.

– Kirjoitettuun on mahdollisuus palata uudestaan ja tutkia sitä sopivin annoksin.

Myös puolisot kirjoittamaan

Anneli Luoma-Kuikka pohtii, että sydänsairaalle kuntoutuminen on psyykkisesti ja fyysisesti vaativaa, koska se muuttaa monia asioita elämässä. Elämäntavat tupakointia, syömisiä, juomisia ja liikuntaa myöten joutuvat suurennuslasin alle. Mylläkässä myös puolisoiden keskinäinen työnjako ja suhde muuttuu.

Vaiettuna asiana hän nostaa esiin juuri puolison kokemuksen.

– Toisen sairastuminen nostaa voimakkaita tunteita – menettämisen pelon ja huolen ohessa myös vihaa: meni tekemään tämän minulle. Huoli toisen voinnista johtaa ylisuojeluun ja vahtimiseen: tuota sinä et jaksa, tuota et syö.

Terveelle osapuolelle kasautuvat helposti myös taloushuolet ja kotityöt. Hän saattaa uhrautua liiaksi ja luopua itselleen tärkeistä asioista.

– On tavallista, että kun sydänpotilas kuntoutuu, terve osapuoli masentuu.

Anneli Kuikka-Luoma sanoo, että Sydänliitto järjestää mahdollisesti ensi syksynä puolisoille tarkoitetun terapeuttisen kirjoittamisen ryhmän.

– Näin myös puolisot saisivat mahdollisuuden oman kokemuksensa läpikäymiseen voimauttavin keinoin.

 

Tule mukaan kokemaan yhdessä kirjoittamisen iloa

Sydänliitto järjestää syksyllä ­kaksi kirjoittamisen kurssia: Sanat ja sydän -kurssin sairastuneille Tampereella ja Sanat ja kokemus -kurssin läheisille Helsingissä.

8.9.-13.10.2015 Sanoja kokemuksesta -kurssi on tarkoitettu sydänsairastuneen läheisille. Kurssilla on mahdollisuus hakea itseilmaisun kautta välineitä ja voimavaroja omaan arjen. Kurssilla kirjoitetaan, luetaan ja jaetaan kokemuksia toisten saman kokeneiden kanssa. Kurssi ei edellytä kirjoittamisen kokemusta, ainoastaan intoa hypätä sanojen hoitajaan maailmaan. Park Hotel Käpylä, Pohjolankatu 38, Helsinki. Kuusi kokoontumista tiistaisin klo 17-19. Ilmoittautumiset 4.8.2015 mennessä Raila Manninen puh 040 723 4320, raila.manninen (at) sydanliitto.fi

 

Teksti Helena Hietaniemi