Hyppää sisältöön

Mäntsälän Sydänyhdistys 50-vuotta

Puheenjohtaja Reijo Tilviksen juhlapuhe, Mäntsälä 23.5.2022 Arvoisat juhlavieraat, hyvät sydänystävät Sydämen paloa ja aatosta jaloa! Näillä sanoilla toivon voivani luonnehtia Mäntsälän sydänyhdistyksen toimintaa sen ensimmäisinä 50 vuotena ja kunnioittaa yhdistyksemme perustajien keskeistä merkitystä yhdistyksemme alkuvuosina.

Mäntsälän Sydänyhdistys 50 vuotta

Puheenjohtaja Reijo Tilviksen juhlapuhe, Mäntsälä 23.5.2022

Arvoisat juhlavieraat, hyvät sydänystävät

Sydämen paloa ja aatosta jaloa!

Näillä sanoilla toivon voivani luonnehtia Mäntsälän sydänyhdistyksen toimintaa sen ensimmäisinä 50 vuotena ja kunnioittaa yhdistyksemme perustajien keskeistä merkitystä yhdistyksemme alkuvuosina.

 

Kun Suomen sydäntautiliitto eli nykyinen Sydänliitto perustettiin vuonna 1955 suomalaisten toinen jalka oli navetassa ja toinen jalka pomppi jo tenniskentillä. Silloin elettiin uudelleen rakentamisen toiveikkaita vuosia. Sotien jälkeen sydän- ja verisuonisairaudet alkoivat yleistyä huimaa vauhtia samaan aikaan, kun aikaisemmat suuret vitsaukset, tuberkuloosi ja muut infektiosairaudet vähentyivät.

Lääkärit Ilmari Vartiainen ja Kari Kanerva olivat raportoineet, kuinka sydänkuolleisuus oli Suomessa vähäistä sotavuosina, jolloin elintarvikesäännöstely oli tiukimmillaan. Yhdysvalloissa professori Ancel Keys osoitti, että ravinnon tyydyttynyt rasva lisäsi verenkolesterolipitoisuutta, ja että sillä oli yhteys sepelvaltimotautiin ja sydänkuolemiin.

Suomessakin alkoi rasvasota, joka oli vaikea pala mm,, karjataloudelle. Karjakon poikana muistan, miten maidon korkea rasvaprosentti oli tärkeä tavoite, jonka saavuttamista jännitettiin aina tarkastuskarjakon vierailua odotettaessa.

1970-luvulle tultaessa tässä rasvasodassa oli nähty monia vaiheita. Kun sydänsairaudet alkoivat herrojen lisäksi kaataa yhä nuorempia raavaita miehiä, alkoivat sekä päättäjät että kansalaiset olla yhä enemmän huolissaan. Käynnistettiin Pohjois-Karjala-Projekti, ja Suomen Sydäntautiliitto alkoi muuttua potilasjärjestöstä kansalaisliikkeeksi.

Vuonna 1972 voimaan tullut kansanterveyslaki velvoitti terveyskeskukset ehkäisevään työhön. Tämä lienee yksi tärkeä syy sille, että juuri 1970-luvun alkuvuosina perustettiin Uusimaallekin monia paikallisia sydänyhdistyksiä. Se selittää ainakin osittain myös sen, että hyvin useat terveyskeskusten lääkärit ja hoitajat ovat olleet mukana sydänliikkeen järjestötyössä. Itsekin tulin mukaan vuonna 1973 yhtenä kolmen markan lääkärinä.

Mäntsälän Sydäntautiyhdistyksen perustamiskokous pidettiin kunnantalolla helmikuun 3. päivänä 1972. Kokouksen oli kutsunut koolle Uudenmaan Sydäntautipiirin puheenjohtaja Unto Koskenranta, ja paikalla oli 10 henkilöä. Yhdistyksen johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin piiriasiamies Viktor Björklund ja kahdeksaksi jäseneksi sairaanhoitaja Reetta Ahonen, rouva Rauha Anttila, rouva Jenny Hyyryläinen, terveyssisar Eila Maanela, kunnanlääkäri Ahti Hämäläinen, agrologi Martti Kalliola, työnjohtaja Pekka Kilpelä ja pankinjohtaja Veikko Huttunen. Pöytäkirjoissa mainittiin tuohon aikaan aina jokaisen kohdalla jokin titteli, ainakin herra tai rouva.

Syksyllä 1972 järjestettiin Mäntsälässä vuotuinen pienoisröntgenkuvaus ja sen yhteydessä toteutettiin Sydänliiton sydäntutkimus. Siihen osallistui 5963 henkilöä.  Heistä 200:lla eli n. kolmella prosentilla todettiin kuvauksessa epäily sydänsairaudesta.

Pienoisröntgen paljastaa lähinnä vain vaikeahkoja sydämen läppävikoja ja vajaatoimintatapauksia eli tapauksia, joissa sydän on laajentunut. Muita sydänsairauksia se ei paljasta.

Mäntsälässä sydänyhdistys sai tästä suorastaan lentävän alun. Kiitos siitä kuuluu sen ajan aktivisteille. Mäntsälään oli muutenkin virinnyt monin tavoin ilmenevä uudistamisen ja kehittämisen henki aikana, jota muutoin luonnehti masentava poliittinen ilmapiiri.

Muistan hyvin, miten Tapio Hyyryläinen julisti yhdessä yleisötilaisuudessa, että kaikkien kunnan asukkaiden velvollisuus on kuulua sydänyhdistykseen. Täällä oltiin aika kuuliaisia, sillä yhdistyksessä oli parhaimmillaan vuonna 1974 yli 1552 jäsentä aikana, jolloin kunnan koko väkimäärä oli hieman yli 10 000. Mäntsälässä oli tuolloin ylivoimaisesti suurin maaseutualueen sydänyhdistys. Tästä se ei ole enää voinut laajeta, vaan supistuminen on ollut luonnollista. Vuonna 1981 alitettiin jäsenmäärässä ensi kertaa tuhannen jäsenen luku, ja 2000-luvulla jäsenmääräksi on vakiintunut noin 400.

 

Minkälaista on ollut Mäntsälän sydänyhdistyksen toiminta tämän puolivuosisadan aikana? Mihin suuntaan se on kehittynyt vai onko se pitäytynyt ensisijaisesti lähtökohdissaan?

Mäntsälässä sydänyhdistyksen rooli on ollut ennaltaehkäisevää valistustyötä, kuntoutustoimintaa ja sairastuneiden vertaistukea.

1970-luvulla keskeisenä ajatuksena oli tutkitun tiedon levittäminen ja sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden vähentäminen.

Tällöin kampanjoitiin kohonneen verenpaineen hoidon puolesta. Sydänliike ajoi siihen aikaan aktiivisesti ja tuloksekkaasti verenpainelääkkeiden Kela-korvattavuutta.

Korkeaa kolesterolia neuvottiin alentamaan ruokavaliolla. Tehokkaita lääkkeitä alkoi olla saatavissa vasta 1980-luvun loppuvuosina.

Yhdistys organisoi painonhallinta- ja tupakasta vieroituskursseja. Myös elvytyskursseja järjestettiin yhdessä mm. Suomen Punaisen Ristin kanssa.

Kuntoutustoimintaa järjestettiin ja sairastuneiden sosiaaliturvaan liittyvissä kysymyksissä annettiin neuvontaa. Liikunnallista sydänkuntoutusta järjestettiin alkuvuosina fysioterapeutti Aila Kemppisen johdolla. Sittemmin tätä toimintaa on vetänyt vuosikymmeniä Sinikka Peltonen.

Sepelvaltimotaudin riskitilojen mittaus alkoi muodostua rutiinitoiminnaksi 2000-luvulla, mutta silläkin on pitkä historia. Sydänyhdistys mittasi verenpaineita 1970-luvulla pienoisröntgenkuvausten yhteydessä. Kiitokset tässä yhteydessä kaikille mittaushoitajille, jotka ovat olleet vuosien ajan mukana ja perehtyneet aina uusiin menetelmiin.

Sydänsairauksien hoito on muuttunut perustavan laatuisesti näiden 50 vuoden aikana.

1980-luvulla nopea tekninen kehitys mullisti sydänsairauksien kliinisen hoidon. Ensin kehittyi sepelvaltimokirurgia, ja sen tarvetta ovat vähentäneet angioplastiset eli verisuonien kautta tapahtuvat hoidot. Niihin ei tarvita nukutusta eikä rintakehän avaamista. Sydänläppiäkin voidaan vaihtaa ja korjata reisivaltimoiden kautta. Rytmihäiriöiden syitä voidaan hoitaa myös tietokoneavusteisesti operoimalla. Hoidot ja varsinkin sairauksien diagnosointi ovat edistyneet huimin askelin. 1970-luvun sydänlääkkeistä lähes kaikki ovat vanhentuneina poissa käytöstä.

Tietty episteeminen tietoon perustuva nöyryys on kuitenkin aina paikallaan, kun puhutaan lääketieteen saavutuksista ja siihen liittyvistä tulevaisuuden odotuksista.

Lääketieteen historia on täynnä virheitä ja väärinkäsityksiä, joita on varmaan vastassa tulevaisuudessakin.

Aina on kuitenkin ajateltu, että juuri nyt elämme poikkeuksellista kehityksen aikaa. Eräskin kollega kuvasi asiaa seuraavasti: ” Viimeisten 25 vuoden aikana lääketieteen alalla on tapahtunut satumainen muutos…Tosiaan, mitä loistavia saavutuksia, mikä vallankumous.” Näin kirjoitti Anton Tsehov 130 vuotta sitten eli vuonna 1892 teoksessaan ” Suudelmia ja muita novelleja”.

 

Hyvät kuulijat

Kansalaisjärjestöt eivät elä vain tiedoista ja taidoista, vaan tarvitaan myös virikettä. Siksi sydänjärjestötkin organisoivat erilaisia tempauksia. Vuonna 1974 järjestettiin ensimmäinen valtakunnallinen ”Sydänmarssi”. Sydänyhdistyskin on järjestänyt vuosittain erilaisia liikuntatapahtumia esimerkkeinä Katrinrannan liikuntapäivät ja nyt viimeisimpänä luontopolkutapahtuma.

Erilaiset retket ja kulttuuritapahtumat ovat olleet jo kauan toimintaohjelmassa. Niistä huolehti pitkään Sirkku Rusi, jonka muistoa kunnioitamme. Uusi vetäjämme Maj-Lis Lehtinen on ottanut tehtävän innolla vastaan.

Jatkuva aktiivinen toiminta 50 vuoden aikana ei olisi ollut mahdollista ilman asialle vihkiytyneiden ydinjoukkoa. Kunniapuheenjohtajamme Sisko Palovaara, kunniajäsenemme Aino Kyytsönen ja pitkäaikainen sihteerimme Seija Virtanen ovat viime vuosina huolehtineet pitkälti sekä toiminnan ideoinnista että sen toteuttamisesta. Aino ja Raimo Kyytsönen ovat huolehtineet monista järjestelyistä – olipa kyseessä sitten viihdetilaisuudet, mittaustapahtumat tai kokoustarjoilut. Aino ei ole enää näitä myöhässä lausuttuja kiitoksia kuulemassa, koska hänen muistotilaisuutensa on tämän viikon lauantaina.

Haluan kiittää myös monia muita yhdistyksen toimitaan aktiivisesti osallistuneita nykyisiä ja jo edesmenneitä. Nimiluettelosta tulisi liian pitkä tässä luettavaksi.  Monet teistä ovat mukana tässäkin tilaisuudessa.

 

Hyvät kuulijat

Kun on paljon aatosta ja paatosta, mukaan pääsee joskus myös alhaista mieltä. Järjestömaailmassa se ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, eikä siitä ole sydänliikekään aina säästynyt.

1970-luvulla syntyi kiistaa Uudenmaan Sydänpiirissä, kun helsinkiläiset halusivat perustaa oman piirin. Viktor Björklundin kanssa kävimme Helsingissä monia neuvotteluja, joiden tuloksena Uudenmaan sydänpiiri ajettiin Hyvinkään linja-autoaseman yläkertaan. Piirin silloinen puheenjohtaja Orion-Yhtymän johtaja vuorineuvos Sauli Sipilä yritti toppuutella helsinkiläisten eroamisintoa. Muistan hänen moneen kertaan sanoneen: ”Voiko tämä nyt olla näin tärkeää?”  Tämä diaspora päättyi vasta 40 vuotta myöhemmin.

 

Onko sydänliikkeellä ja sydänyhdistyksillä ollut todellista merkitystä väestön ihmisten terveydentilan kohentumisessa?

Kysymys on retorinen, ja siihen on vaikea löytää perusteltua vastausta.

Yleisesti arvioidaan, että lääketieteen osuus väestön eliniän pidentymisessä ja terveyden tilan kohentamisessa on ollut 20 – 30 prosentin luokkaa. Kaikki muu muutos on ollut yleistä yhteiskunnallista kehitystä ja elinolosuhteiden parantumista eli ns. kasvihuoneilmiötä.

Olisiko sydänliikkeen osuus siis joitain promillien luokkaa? Ei siis varmaankaan määrällisesti paljon, mutta oikeansuuntaista se on varmasti ollut.

 

Hyvät sydänystävät

Miltä näyttää yhdistyksemme tulevaisuus?

Väki on vähentynyt ja vanhentunut, mitä voidaan pitää hyvänä ja suorastaan toivottuna kehityksenä. Sehän kertoo siitä, sydänsairauksien ehkäisytyö on ollut tuloksekasta.

Sosiaali- ja terveysalan yhdistyskenttää eli ns. SOSTE-järjestöjä on huolestuttanut viime vuosina rahoituspohjan muutokset veikkausvarojen siirtyessä valtiolle.

Kansanterveysalan järjestöille on kuitenkin luvassa SOTE-järjestelylain perusteella tiettyjä lupauksia. Lain mukaan sekä kuntien että hyvinvointialueiden on tehtävä yhteistyötä myös yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. Niiden on edistettävä järjestöjen toimintaedellytyksiä, vaikutusmahdollisuuksia ja niiden on neuvoteltava vähintään kerran vuodessa järjestöjen kanssa.

Nämä järjestöjä tukevat velvoitteet ovat toisaalta herättäneet myös huolta järjestöjen itsenäisyydestä, joka on kansalaisjärjestöjen olemassaolon ja toiminnan yksi tärkeimpiä lähtökohtia.

Kun ymmärretään, että verorahoille on paljon tarvitsijoita ja monet tarpeet vaikeasti katettavissa, järjestöt joutuvat paljolti turvautumaan omiin lähtökohtiinsa eli laajaan vapaaehtoistyöhön.

Vapaaehtoistyön eetos on kuitenkin Suomessakin ollut hiipumaan päin ja sille on tyypillistä, että mielenkiinnon kohteet vaihtuvat ajan myötä.

”Rakkaus on tunnetusti ikuista, mutta sen kohteet vaihtelevat.”

Sydäntyön luulisin pysyvän vielä pitkään yhtenä vapaaehtoistyön kohteena, koska perusongelmat eivät mihinkään katoa eikä pysyvää voittoa ole näköpiirissä. Vanhat totuudet eivät mihinkään muutu. ”Vanha viili pyssyy ja paranoo.”

Uusiakin haasteita ja huolenaiheita syntyy aivan riittävästi. Olemme saanet todeta, miten elämän moninaiset asiat ja koko elämänaikaiset tapahtumat -jopa syntymää edeltävät asiat vaikuttavat sydänterveyteen.

Olemme nähneet, miten elämänasenteet, mieliala, työelämän kokemukset, elämästä syrjäytyminen ja monet muut arkielämän murheet altistavat meidät elämän heikkouksille ja sairauksille. Noidankehiä on vaikea katkaista.

 

Hyvät kuulijat

Kaikessa toiminnassa yleviä tavoitteita on vaikeaa saavuttaa. Sydäntyössä olemme oppineet, että ihmistä ei voi auttaa vain tietoa päälle kaatamalla. Tarvitaan myös myötäelämistä, iloa ja armollisuutta.

Kukaan meistä ei säästy elämässä vastoinkäymisiltä eikä juuri kukaan sairauksilta. Tarvitsemme myös itsemyötätuntoa. Tarvitsemme sananmukaisesti myötätuntoa itse kohtaan, ystävällistä, lämmintä, empaattista ja tuomitsematonta suhtautumista itseemme sekä halua lievittää kärsimyksiä ja vaikeuksia. Se ei kuitenkaan tarkoita itsekkyyttä, itserakkautta, itsesääliä tai nykyään niin muodikasta uhriutumista.

Eeva Kilven sanoin: ”On vain yksi periaate: Se on epätäydellisyys. Joka hyväksyy sen, jaksaa elää.”

Toivotan Mäntsälän sydänyhdistykselle vireitä toimintavuosia ja teille kaikille hyvää terveyttä ja myös riittävästi itsemyötätuntoa.

Mäntsälän Sydänyhdistyksen edellinen puheenjohtaja Reijo Tilvis