Hei ystävä
Olen uusi kirjeenvaihtokaverisi. Kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa, kun sain vihdoin ja viimein tietää osoitteesi. Toivon, että kirjeeni tavoittaa sinut ja piristää päivääsi, missä tahansa oletkin.
Seuraavaksi jotakin minusta. Luulen, että olen aika lailla ikäisesi tai saatan olla vanhempikin. Olen elämäntilanteessa, jossa minulla on paljon vapaa-aikaa. Kun jäin pois työelämästä, pidin itseäni täysin terveenä. Vasta jouduttuani infarktin takia varjoainekuvaukseen minulle tuli selväksi, että sairastan sepelvaltimotautia. Näin jälkeenpäin ajattelen, että en ollut kuunnellut kehoani tarpeeksi sen antaessa sairauteen liittyviä varoitusmerkkejä. Onneksi sain erinomaista hoitoa – toimenpiteitä ja lääkkeitä- sekä tehokasta ohjausta elämäntapojen parantamiseksi.
Kun kirjoitan tätä kirjettä sinulle, istun olohuoneen pöydän ääressä ja katselen ulos. Lunta alkoi äsken sataa hiljalleen, ja mäntyjen oksat ovat jo valkoisia samoin kuin maa. Puiston takaa näkyvät naapureiden jouluvalot: raikasta, tunnelmallista ja rauhoittavaa samalla kertaa. Aamulla kävin kävelylenkillä uuden lumen naristessa mukavasti askelten alla. Voi kun tuo lumi nyt jo pysyisi.
Toivoisin meidän kaikkien sydänsairauksia potevien voivan hellittää turhasta stressistä ja jokaisen nauttivan tästä vuodenajasta.
Mutta nyt haluaisin pian tietää, mitä sinulle oikein kuuluu. Oletko kunnossa? Toivottavasti voit ihan hyvin. Jaksathan hoitaa itseäsi… myötätuntoisesti…
Katarina Meskasen sanoin ”Ota itseäsi kädestä, älä niskasta”
Lämpimin terveisin sydänystäväsi Leena