Seminaarinmäen kampus on ainutlaatuinen, yli 150 vuoden aikana rakentunut kokonaisuus, jolle Euroopan komissio myönsi viime vuonna Euroopan kulttuuriperintötunnuksen. Se on kaunis puistomainen alue, jonka vanhimmat punatiilirakennukset on rakennettu vuosina 1879 – 1883 Uno Cygnaeuksen vuonna 1863 perustaman Jyväskylän seminaarin käyttöön. 1950-60 -luvuilla rakennettuja ja Alvar Aallon suunnittelemia ovat mm. Päärakennus, Philologican ja Ilokiven punatiiliset rakennukset, sekä valkoiset liikunta- ja terveystieteen rakennukset. Alueella on myös muutama puurakennus. Mielestäni kaunein niistä on Ryhtilä, joka on valmistunut v. 1895 Seminaarin miesopiskelijoiden voimistelusaliksi. Erikoisin rakennus on yliopistoväen hiljentymistilaksi muutettu entinen paja, joka toimi metallityön opetustilana vuoteen 1905 saakka. Silloin seminaarille valmistui uusi käsityö- ja piirustussalirakennus Villa Rana. Tänä päivänä Villa Rana on monipuolinen, yksityinen kulttuurikeskus. Kampusalueen hyvinhoidetuilla käytävillä on mukava kävellä ja ihmetellä vaikka sitä, miten monenlaisia ikkunoita alueen rakennuksista löytyy.
Alueella on myös muutamia taideteoksia. Lumisena aikana parhaiten erottuva on siniseksi maalattu teräksinen YLIOPISTON PORTTI. Sen on suunnitellut Pero Luostarinen ja se on valmistunut 1987. Osittain lumen peitossa on pronssinen veistos METAMORFOOSI, jonka on suunnitellut Raimo Heino vuonna 1978. Se löytyy Atheneum- ja Musica-rakennusten välisestä puistosta. Samalla suunnalla D-rakennuksen ja kirjaston välisellä viheriöllä on Harri Markkulan punasavi/betoniveistos TULITANSSI. Kampuksen puistoalueen Voionmaankadun puoleisessa reunassa Konservatorion takapihalla on Moirislampi, joka kunnostettiin vuonna 2012. Silloin sen rannalle hankittiin Timo Hannusen mustasta graniitista valmistama kolmiosainen VARJOT-veistos. Melkein heti valmistuttuaan veistos meinasi joutua vääränlaisen käytön kohteeksi, kun jotkut nuoret tulkitsivat veistoksen kaarevat muodot sopiviksi liukualustoiksi skeittilaudalle. Urheiluun oikeasti liittyvä veistos löytyy kampuksen urheilukentän vierestä. PAAVO NURMEA kuvaava patsas on Wäinö Aaltosen vuonna 1925 valmistuneen patsaan neljäs kopio (eli valos). Yliopiston urheilukenttä on erikoinen siksi, että sen radan sisäpuolella on kasvava puu. Kampuksella on kasvitieteellinen puutarha, jossa on yli 500 erilaista luokiteltua kasvia ympäri aluetta. Kun tarkkaan katsoo, useista puista ja pensaista löytyy nimilaput, joissa on latinankielinen ja suomennettu kasvin nimi.
Yliopiston kampusalue jatkuu Seminaarinkadun alapuolella Ruusupuistossa. Sinne johtavalla kävelytiellä alikulkukäytävässä on hauska taideteos. Anne Meskanen-Barmanin HYPPY laittaa ohikulkijan mielikuvituksen laukalle; käytävällä on teräksestä ja alumiinista tehty vesilätäkkö, josta paljaat jalat sojottavat kantapäät ylöspäin ja käytävän seinästä tulee läpi ihmisen päätä kuvaava osa. Saman alikulkukäytävän toisessa reunassa on Jaakko Valon seinämaalaus YHTEYS vuodelta 1986. Tosin siitä näkyy nyt vain kapea yläosa. Alaosan peittää tuntemattomaksi jääneen taiteilijan spreijaustekniikalla tehty maalaus.
Kampusalueen vieressä, Köyhälammen rannalla on vielä pari taideteosta, jotka kannattaa käydä katsomassa. Lähempänä on Kari Juvan PESÄPALLOILIJA/ SIEPPARI ja rakenteilla olevan uuden pesäpallostadionin vieressä on viime vuonna valmistunut Kaarina Kaikkosen suunnittelema Matti Nykäsen muistomerkki HÖYHEN. Sen äärellä on mukava muistella aikoja, jolloin suomalaiset mäkihyppääjät menestyivät MM-kisoissakin.