Valamon matka 9.-10.6.2026
Valamon matka
Oulun Sydänyhdistys teki kesäretken Valamon luostariin Heinävedelle 9-10.6.2026. Luostareissa on vuosisatoja valmistettu oluita ja viinejä ja kehitetty niiden tuotantomenetelmiä. Valamossa ei valmisteta olutta niinpä menomatkan lounaspaikaksi valikoitui Olvi-Oluthallin ravintola Iisalmessa. Panimomuseossa Olvi-säätiön oppaat kertoivat Olvin 145-vuotisesta historiasta ja esittelivät valmistukseen käytettyä esineistöä myös audiovisuaalisesti. Olvi on ainoa suomalaisessa omistuksessa oleva suurpanimo maassamme, suurimpana omistaja Olvi-säätiö, joka jakaa vuosittain n. 3 miljoonaa euroa avustuksia ja apurahoja Itä-Suomen lapsille, nuorille, vanhuksille, kulttuurille, kotiseututyölle ja elintarviketalouden kehittämiseen. Olutmuseon ympäristössä on myös Eemil Halosen veistoksia. Mitä maistuvimman lounaan jälkeen matka jatkui kohti Uutta Valamoa, yhä kapeammiksi käyviä ja tienparannusrahoja odottavia itä-suomalaisia teitä pitkin.
Valamoon saavuttuamme toiminta oli ripeää. Matkaseurueemme jaettiin kahteen ryhmään ja skeemamunkki Antoni piti hienon ja porukan huomion vanginneen esitelmän luostarin viininvalmistuksesta, tuotantomääristä ja ulkomaanviennistä. Vuosittain tarvitaan n. 100.000 marjapensaan sato, lisäksi mansikkaa, vadelmaa, mesimarjaa, kaarnikkaa jne. Luostariviineihin ei käytetä esansseja, tärkeitä vientimaita esim. Saksa ja Italia. Luostari valmistaa nykyään myös viskiä. Pääsimme myös maistelemaan viineistä vaeltajaa, sinistä ja mageita.
Munkki Alexander esitteli meille Valamon nykyään vain kesäkäytössä olevan vanhan kirkon. Tutustuimme myös Valamon uuteen pääkirkkoon, joka vihittiin käyttöön vuonna 1977. Kirkkojen esineistö on peräisin suurelta osin Laatokan Vanhasta Valamosta. Munkki Alexander kertoi haastavasta evakuointioperaatiosta talvisotatalvena 1939-1940. 200 jäseninen munkkiveljestö evakuoitiin Suomeen. Luonnonvoimat olivat evakuoinnissa apuna ankarana pakkasena, joka jäädytti Laatokan ja päästiin ajamaan jäätietä pitkin. Armeija antoi evakuointiin miehistöä, kuorma-autoja ja hevosia. Suurin osa luostarin mittaamattoman arvokkaista ikoneista, kirkkotekstiileistä, kirjastosta, pyhäinjäännöksistä, Sergei ja Herman Valamolaisen hopeinen muistoarkku ja astioista saatiin pelastettua. Myös Petsamon, Konevitsan ja Lintulan luostarit evakuoitiin. Esineistöä on nähtävillä Valamon lisäksi, kirkkomuseo Riisassa Kuopiossa ja Helsingin Uspenskin katedraalissa. Evakuoidut olivat ensin Kannonkoskella, kunnes heinäkuussa 1940 löytyi Heinäveden Papinniemestä paikka Uudelle Valamolle.
Luostarissa on matkamuistomyymälä Tuohus, jossa sijaitsee myös viinimyymälä. Luostariin voi hakeutua myös vapaaehtoistyöhön, ruoka- ja majoituspalkalla. Nyt Valamossa oli menossa poikien rippikoululeiri ja ikonimaalauskurssi. Ryhmästämme Esa jäi pohtimaan olisiko hänestä ikonimaalariksi? Valamossa järjestetään erilaisia kursseja ympäri vuoden.
Ravintola Trapesassa nautimme päivällisbuffetin ja illan kruunuksi meille oli katettu Valamolainen teepöytä suolaisine ja makeine herkkuinen, jotka huuhdoimme alas vadelmahillolla makeutetulla mustalla teellä. Yöllinen sateen ropina saatteli rauhalliseen uneen, Valamon majoitushuoneissa ei ole TV:tä tai radioita.
Aamulla Vanhasta Valamosta tuodut kirkonkellot kutsui Jumalanpalvelukseen klo 5.40. Aamupalan jälkeen ehdimme vielä tutustua Rudolf Koivu – Satumainen kuvittaja -näyttelyyn, joka on avoinna vielä ensi vuoden tammikuulle saakka. Ehtii mennä uudestaankin paremmalla ajalla, jos matka vie itäiseen Someen.
Paluumatkalla tutustuimme Kuopion torin ja kauppahallin runsaisiin valikoimiin ja lähtipä muutama kalakukkokin matkaevääksi. Kuopion torilta löytyy muuten ” mualiman napa”. Lapinlahden Matin ja Liisan asemalla emme ihmetelleet niinkään rautahepoa, vaan luonaspöydän runsasta ja ylenpalttista tarjontaan. Loppumatka sujui pysähtymättä matkan henkistä ja fyysistä antia sulatellen. Kiitos matkaseurasta! Kiitos myös Saaga Travelin Juha Tiirolalle turvallisesta matkasta maailmalle ja kotiin!