Liikunnan pitää aina vähän tuntua ja rentoutuminen on aktiivista

Liikunta on toiminut itselle yllykkeenä, inspiraationa ja rauhoittumisen keinona. Yksi asia on pysynyt, vaikka lajit ja innostuksen kohteet ovat vaihtuneet tiuhaankin – liikunnan on pitänyt aina vähän tuntua. Olen kai jonkinlainen liikuntahullu ja vakuutan, että vähempikin riittää. Monesti olen saanut kuulla muiden suusta: ”rauhoitu”.

Liikun joka päivä ja suosittelen samaa meille kaikille. Itselleni koen liikunnan välttämättömänä: olen ihminen, joka herää joka aamu ”maakuopasta” ja hiissaa itseään pitkään kohti virkeää olotilaa liikkumalla. Ystäväni taas kertoi avaavansa silmät pirteänä ja porhaltavansa iltaan – tämä on minulle täysi mysteeri!

Toivon, että liikuntatarinani inspiroi Pirkanmaan Sydänyhdistyksen jäseniä pohtimaan itseään liikkujina ja tekemään hyviä liikuntavalintoja – itselleen, itseään kuunnellen. Liike vaikuttaa mielialaan ja keskittymiskykyyn, oman itsen ohjaukseen ja säätelyyn. Kun tunnistamme omat kehon ja mielen tarpeemme yksilöllisesti, voimme paremmin. Tärkeintä on liikkua omasta halusta ja ilosta, huolehtia omasta kehosta läpi elämän, kukin omalla tavallaan.

Liikuntahulluus

Olen oikeastaan kokeillut vähän kaikenlaisia liikuntalajeja ja päätynyt kilpailemaankin viidessä niistä! Parhaiten menestystä tuottivat thainyrkkeily ja uimahypyt masters-tasolla sm-tason mitalien muodossa. Viimeisimmäksi olen hurahtanut esimerkiksi avovesiuintiin, porrasjuoksuun, akrobatiaan ja painonnostoon. Peruskuntosalipunttia olen harrastanut aina. Painonnoston maailmanennätysmies, valmentajalegenda Jaakko Kailajärvi olisi halunnut leipoa minusta painonnostajan jo nuorena, mutta vastasin, että en pääse, kun on teatterikoulu kesken. Käymme nykyisin 83-vuotiaan Jaakon kanssa samalla salilla, ja minäkin ehdin hurahtaa lajiin näin vanhempanakin!

Liikunnan palo on ollut hirmuinen. Olen sauvakävellyt ja hiihtänyt tunturissa oksentaen hiihtomaajoukkueen päävalmentajan kanssa ja harjoitellut luisteluhiihtoa olympiavoittajan kanssa. Erään olympiavoittajan suututin voittamalla hänet punnertamisessa. Olen osallistunut tankotanssin mestarikurssille osaamatta tankotanssia ja kävellyt kyseiseltä leiriltä kotiin niin mustelmilla, että mies mietiskeli pyörätuolin tarvetta.  Valmentajani on tyrmännyt minut nyrkkeilyssä ja hevosen selästä olen lentänyt lukemattomia kertoja. Olen kiipeillyt, heittänyt ja roikkunut – tehnyt kaikkea. Omistan myös paljon urheiluvälineitä ja haaveilen kuntopyörästä, sillä roolirepliikkien oppiminen on helpompaa pyöräillessä kuin sohvannurkassa. Suosittelen!

Liike on luovuutta ja itsesäätelyä

Jos saisin valita, asuisin vedessä. Olen harrastanut paljon eri uimalajeja uimahypyistä avovesiuintiin. Mielihyvähormonit hyrähtävät käyntiin jo veden näkemisestä.  Vesi on minulle myös poikkeuksellisesti ainut elementti, jossa oikeasti rentoudun paikoillani. Vesi ei pakota ja vedessä liike on aina läsnä.

Kesti kauan tajuta, että aktiivinen, liikunnallinen rentoutuminen voi olla myös levon tapa! Vaikka olisin väsynyt, en osaa rentoutua paikoillani, vaan aivoni hyrisevät jatkuvasti. Tällöin päiväunet ja hyvät yöunet toimivat liikkeen parina. Lasken kierroksia kävelemällä metsässä, uimalla hallissa tuijottaen kaakeleita, hiihtämällä jäällä tyhjyyteen katsoen. Staattinen, tylsä suoritus auttaa minua luovuuteen ja ongelmanratkaisuun. Tylsyyden ja liikkeen luomat parhaat ideat ovat johtaneet mm. lastenkirjojen kirjoittamiseen, tv-sarjoihin, näytelmiin ja käsikirjoituksiin.

No entä se kovasykkeinen, taidollinen urheilu? Se saa aikaan hormonivyöryn. Ponnistelu äärirajoilla ja sisäinen pelon kokemus sopii minulle, sillä kovan suorituksen jälkeen olen tyyni useita päiviä. Aivoni selvästi pitävät taidollisesta kilvoittelusta, jossa pätee vanha viisaus oppimisesta: unen jälkeen on tapahtunut edistysaskel.

Ulkonäkö, ammatti ja liikkumisen motivaatio

Mitä keho merkitsee minulle näyttämöllä tai kameran edessä? – Kaikkea. En pysty erottamaan kehollisia työn vaatimuksia ja siviilielämääni. Liikun itselleni, en ammatilleni. Toki työni ja ulkonäkökin ovat motivaattoreina. Olen ollut 30 vuotta arviovan katseen alla ja ulkonäkö liittyy ammattiini tavalla, jota en enää kykene hahmottamaan irrallisena. Treenaaminen ei silti tarkoita minulle painon hallintaa tai rypyttömyyttä, vaan itsevarmuutta, toimintakykyä, hienovireisyyttä ja elinvoimaa.

Ulkonäköpaineita ei saa silti irti ajatuksista. Yhdeksänkymmentäluvun tanssiopinnoissani korostui itsensä peilistä tuijottaminen. Lisäksi tuon ajan naisen langanlaiha kehonkuva sai aikaan kehonkuvan vääristymistä. Oli normalisoitua kommentoida ja arvostella toisten kehoja ja painoa, myös hoikkia julkisuuden naisia, kuten Britney Spearsia ja Kate Winsletiä. Onneksi teatterikoulussa peileillä ei ollut enää merkitystä ja kehityin näyttelijänä mitä vähemmän mietin ulkonäköäni. Me Too-keskustelu oli mullistus ja muutti ihmisten käyttäytymistä. Se oli todella hyvä asia.

Ulkonäköön ja kehollisuuteen liittyy kiinnostava havainto. Minua ei kiinnosta pätkääkään, miltä roolini näyttävät. Roolihahmoni on joku toinen. Minä vain välitän asioita hänen kauttaan. Mitä väliä sillä on, miltä hän näyttää? Hänen pitää olla kaikkea, mitä tulkinta vaatii: ruma, iljettävä, ilkeä, typerä, epämiellyttävä, upea, hullu, hauska, tolkuton, ahdistunut, valloittava. Olen saanut ohjaajilta palautetta, että upeaa, kun uskallat olla rumakin. Eikö se ole näyttelijän tehtävä? Se en ole minä.

Liiku.

Olen nyt 53-vuotias ja kieltäydyn ajattelemasta, että olisin liian vanha johonkin tai en oppisi enää mitään. Liikkuminen ei aina huvita, mutta käytän vartin sääntöä. Tee liikuntaa vartti ja katso huvittaako jatkaa, AINA kyllä! Helpottaa, kun valitsee lajin, joka tuo iloa. Tällöin liikkumisen terveysvaikutukset tulevat kuin vahingossa. Ja lajia saa vaihtaa niin paljon kuin haluaa – kunhan liikkuu. Paitsi uupuneena, silloin mennään metsään tai oleillaan veden äärellä.

Minusta on armelias ja innostava ajatus, että ihmisen kunto ja lihasmassa voivat kasvaa urheilemalla niin kauan kuin sydän lyö. Hitaammin kuin nuorena ja sairaudet huomioiden, mutta yhtä kaikki. On aivan sama, kuinka hitaasti askeltaa. Väliä on sillä, että ottaa ne askeleet eteenpäin.

Kuva: Vesa Holmala

Valtavan ihanaa ja rentouttavaa kesää jokaiselle – meille kaikille omalla tavallamme liikkuville.

– Karoliina B.-