Kansainvälistä Vapaaehtoisten päivää vietetään 2.12. Mitä Sydänpiirin vapaaehtoiset tekevät Etelä-Karjalan alueella? Lue alta Ritvan ja Riston haastattelu.
Hei Ritva ja Risto, mahtavaa kun pääsitte haastateltavaksi. Mitä teille kuuluu tänään?
Ritva: Tänä päivänä ihan hyvää, harmaata maailmassa, mutta toivotaan, että aurinkokin alkaa pilkahtelemaan, niin sitten kuuluu oikein hyvää!
Risto: Ihan hyvää tässä kuuluu. Eilen illalla oli piirin kokous ja vähän hommat kasvoivat, mutta ei se haittaa mitään. Viime viikolla toimimme kurssilaisten vertaistukena kylpylällä, että viikon loma ei olisi välillä pahitteeksi. Kiva, että tällaiseen on päästy mukaan ja hyvillä mielin tässä istuskellaan.
Mikä sai teidät kouluttautumaan vertaistukihenkilöiksi?
Ritva: Puolivahingossa muiden mukana, hyvä vahinko. Molemmat olemme toimineet yhtä kauan, neljä vuotta. Olemme päässeet hyvään vauhtiin.
Risto: Se kyllä tuli puskista koko juttu, en ollut ikinä ajattelut tällaista asiaa. Sitten tuli mielenkiinto, että katsoisi tämän homman. Itse olen 23 vuotta sairastanut sepelvaltimotautia ja välillä mennyt vähän heikommin – ajattelin jos voisin jollekin olla apuna.
Minkälaisia tehtäviä teillä on vertaistukihenkilöinä?
Ritva: Säännöllisesti käymme keskussairaalan sydänosastolla. Siellä käydään pareittain ja meistä onkin tullut vakipari siellä, tällä hetkellä käymme kerran kuukaudessa. Nyt olemme olleet myös kurssivertaisina. Tänä vuonna olin kolmella kurssilla ja ne on olleet kivoja, näistä tykkään. Puheluja minulle tulee harvemmin.
Risto: Sairaalassa kohtaa ihmisiä, ketkä eniten tuntuvat tukea tarvitsevan. Siellä on hyvä, kun pystyy kohtaamaan kasvokkain. Tuettavat voivat olla esimerkiksi menossa leikkaukseen tai sieltä tulleita. Varsinkin kotiinlähtöä tekevät toivovat usein tukea. Olin myös ensimmäistä kertaa kurssivertaisena, se oli mukavaa. Puheluja tulee minulle enemmän. Minulle on ollut sydäninfarkti ja on tehty ohitusleikkaus ja pallolaajennus, joten yhteistä löytyy monen kanssa. Kuunteleminen on kaikista tärkeintä.
Minkälaisia ovat olleet parhaat hetkenne vertaistukihenkilönä toimiessa? Mikä saa innostumaan ja olemaan mukana toiminnassa?
Ritva: Parhaimpia hetkiä ovat kun saa tuettavalle positiivisen mielen jutteluhetken jälkeen. Muistan eräänkin rouvan, joka sai uskoa ja toivoa, että elämää on operaatioidenkin jälkeen.
Risto: Samanlaisia kokemuksia. Tulee mieleen sairaalassa henkilö, joka oli päässyt saattohoidosta takaisin osastolle ja alkoi näkyä valoa tunnelin päässä. Juttelimme varmaan tunnin, sairauden lisäksi harrastuksista ja töistä. Pois lähtiessäni hän otti kahdella kädellä kiinni ja kiitti hyvästä tunnista.
Mitä haluaisitte sanoa tuen tarpeessa oleville? Minkälaisissa asioissa voi ottaa yhteyttä vertaistukihenkilöön?
Ritva: Rohkeasti vain ottamaan yhteyttä ja missä asiassa vaan. Voidaan esimerkiksi rohkaista, jos on operaatioon menossa. Sairauden ei välttämättä tarvitse olla pääasia, usein keskustellaan myös arkipäiväisistä asioita, puiden pilkkomisesta ja mistä milloinkin.
Risto: Kuuntelemme aina, mistä tuettava haluaa keskustella. Voimme myös kertoa kokemuksiamme, mutta emme ota kantaa muiden hoidollisiin asioihin. Joskus jutellaan myös muustakin kun sairaudesta, mikä varmasti piristää tuettavaakin.
Kenen kannattaa kouluttautua vertaistukihenkilöksi?
Ritva: Sellaisen, joka on itse selvinnyt omasta sairaudesta pahimman yli. Läheisten huomioiminen on myös tärkeää, yllättäen läheinen voikin olla se, joka kaipaa tukea.
Risto: Henkilön, joka on kannustava luonteeltaan, auttavainen ja haluaa hyvää toisille. Henkilökohtainen kokemus, kun on käynyt monet jutut läpi, tietää, mistä on kysymys.
Toimitte molemmat myös paikallisyhdistyksen luottamustehtävässä. Mikä saa toimimaan vapaaehtoistyössä?
Ritva: Hiljalleen hommat alkoivat viedä. Ne vievät aikaa, mutta tällä hetkellä sopivasti. On hyvä asia, että on kalenterissa tiettyjä juttuja. Saa uusia kokemuksia ja näkemyksiä sekä pääsee tapaamaan uusia ihmisiä.
Risto: Tulin ohitusleikkauksesta 2014 ja tapasin paikallisyhdistyksemme puheenjohtajan ja sihteerin, jotka pyysivät liittymään yhdistykseen. Menin hallitukseen varapuheenjohtajaksi. Viime vuoden lopulla näytti siltä, että tässähän voi joutua puheenjohtajaksi ja niin siinä sitten kävi. Tämä vuosi on mennytkin sitä harjoitellessa. Ritva on mahtava tukihenkilö näissä hommissa.
Ritva: Ja sihteerikin pärjää kun on hyvä puheenjohtaja. Hirmuinen luottamus molemmilla. Itse osallistuin ensin yhdistyksen kuntosaliryhmään, sieltä hallitukseen ja nyt toimin sihteerinä.
Risto: Tässä joutuu puheenjohtaja ja sihteeri tekemään paljon taustatyötä. On tärkeää, että ihmiset luottavat toisiinsa. Ja pyritään jakamaan hommia kaikille. On tärkeää, ettei haali itselle kaikkea.
Haluatteko lähettää terveisiä lukijoille?
Lähetämme terveisiä oman piirin vertaistukihenkilöille sekä tuetuille ja tuleville tuettaville. Ja kaikille sydänyhdistyksiin kuuluville!
Lämmin kiitos Ritvalle ja Ristolle haastattelusta!
Uudet vertaistukihenkilöt ja vapaaehtoistoimijat ovat tervetulleita toimintaamme. Jos kiinnostuit, ota rohkeasti yhteyttä! Jos kaipaat vertaistukea, Etelä-Karjalan vertaistukihenkilöt löydät täältä.
Sydämellinen kiitos jokaiselle vapaaehtoisellemme ja hyvää Vapaaehtoisten päivää! <3