Tapahtumien vuosi lopuillaan- sydänsairastuneen tuntoja
Tapahtumien vuosi lopuillaan... Hätä, pelko, epätodellisuus... tunteiden vuoristorata
Muistan hyvin tarkasti sen ”elämän pikakelauksen” toimenpidepöydällä, jonka lopputulemana oli, että hyvä on ollut elämä, kaikki läheiset pärjäävät, olen elänyt hyvää elämää, mikään ei jää harmittamaan ja nyt minä vain luotan.
Mikä onnentunne, kun selvisin ja sain aloittaa uuden elämän. Tunteita on ollut, paljon, hyviä ja huonoja.
Kroonikko, sepelvaltimotautipotilas, no ei tullut heti mieleen.
Selittämättömiä oireitahan oli ollut jo pidempään mutta olin keksinyt kaikille järkevän perustelun. Vasemman olkapään kipu, no se on se, kun kaaduin vuosia sitten jäisellä kelillä polkupyörällä ja sieltä meni jotain rikki, hengenahdistus liikkumaan lähtiessä, no sehän on vaan niin surkea kunto, huimaus, no asentohuimausko se taas tuli ja niin edelleen siis punaisia lippuja useita.
Kylläpäs suututti, kun on elänyt suhteellisen terveellistä elämää ja sairastuin kuitenkin.
Mikä onnentunne, kun selvisin ja sain aloittaa uuden elämän. Tunteita on ollut, paljon, hyviä ja huonoja.
Kroonikko, sepelvaltimotautipotilas, no ei tullut heti mieleen.
Selittämättömiä oireitahan oli ollut jo pidempään mutta olin keksinyt kaikille järkevän perustelun. Vasemman olkapään kipu, no se on se, kun kaaduin vuosia sitten jäisellä kelillä polkupyörällä ja sieltä meni jotain rikki, hengenahdistus liikkumaan lähtiessä, no sehän on vaan niin surkea kunto, huimaus, no asentohuimausko se taas tuli ja niin edelleen siis punaisia lippuja useita.
Kylläpäs suututti, kun on elänyt suhteellisen terveellistä elämää ja sairastuin kuitenkin.
Terveys ei ole aina niin vahvasti itse tehdyistä valinnoista kiinni. Samalla se on kirkastanut oman elämän arvoja. Unelmiaan ei kannata lykätä, ei sitku ja mutku elämää.
Olen käsitellyt ja jatkan käsittelyä
- muutoksen pelkääminen
- menneisyydessä eläminen
- omien tarpeiden mitätöiminen
- ylianalysointi
- erilaisuuden pelko
- riittämättömyyden pelko
Vahvistan
- omien tarpeiden kuuntelemista
- oman hyvinvoinnin ja jaksamisen huomioimista
- motivoivaa ja rakastavaa sisäistä puhetta
- lempeää läsnä olevaa liikettä ja liikuntaa
- kiitollisuuden tunteen lisäämistä
- kehon, mielen ja sydämen ravitsemista
- uskon ja luottamuksen kasvattamista
- oman tien kulkemista rohkeudella
- niiden asioiden hyväksymistä, jotka eivät ole vallassasi
En jätä elämättä. Menen päivään omalla tyylilläni ja juuri sellaisena kuin olen. Tehdään niitä juttuja, jotka tuntuvat sydämessä asti kuten musiikkikeikat. Viime kesän peruuntunut Guns N`Roses keikan peruuntuminen vaihtuu infarktin vuosipäiväjuhlaksi ZZTopin keikalla.
Tunnen, että olen astumassa oikeasti itsekseni. Haluan seistä omilla jaloillani, tässä iässä, tässä kehossa, tässä elämässä, sellaisena kuin olen. Haluan olla minä, juuri tällainen, puhelias, keskeneräinen, herkkä, vahva, naurava, itkevä, utelias, hehkuva.
Haluan kulkea kohti kaikkea sitä, mikä saa minut ja sydämeni eloon.
Tämä on minun kasvuni.
Jokainen meistä saa olla liikaa, herkkä, näkyvä, voimakas.
Tässä hetkessä kiitän elämää siitä, että se ei päästänyt minua helpolla,
sillä juuri se on opettanut minut rakastamaan itseäni ehdoitta.
• ”Uskallan sairastaa” on aihe, joka kannustaa hyväksymään sairastumisen osaksi elämää, ei omaa identiteettiä
• Pelko ja syyllisyys eivät paranna ketään – itsensä ruoskiminen ja syyllistäminen hidastavat paranemista
• Sairauksia ei pidä nähdä rangaistuksina tai seurauksina – ne ovat osa minua
• Jokaisella on oma vastuu elämästään ja jokaisella toivottavasti on rohkeus tehdä päätöksiä, joilla on tärkeä osa paranemisprosessiaSilloin, kun oma voimat loppuvat, joku voima saa meidät jatkamaan. Olen siitä voimasta ikuisesti kiitollinen. Tähän on jo tultu…en enää laske tunteja, päiviä enkä edes kuukausia infarktista. Tänään kävelen reippaasti eteenpäin tietäen, että tästähän selviää.
Jos minua vit##taa ja valitan pienistä asioista, koitan muistaa palauttaa mieleeni sen kallisarvoisen lahjan: saan elää ja hengittää.
Hyväksyn ja teen elämän uudelleen muotoilua… pohdin henkisiä asioita, kuolemaakin, mitä pieni Mia suuressa maailmankaikkeudessa voi, no voi luottaa elämään. Elämä se ei tuokaan pelkoa ja ahdistusta, vaan rauhaa ja rakkautta. Kiitos rakkaalle miehelleni, lapsilleni, äidille, siskolleni perheineen, terapeutti koiralleni, pienelle lähipiirilleni, ystäville, työkavereille…koitan muistaa sanoa teille, että olette tärkeitä.
sillä juuri se on opettanut minut rakastamaan itseäni ehdoitta.
• ”Uskallan sairastaa” on aihe, joka kannustaa hyväksymään sairastumisen osaksi elämää, ei omaa identiteettiä
• Pelko ja syyllisyys eivät paranna ketään – itsensä ruoskiminen ja syyllistäminen hidastavat paranemista
• Sairauksia ei pidä nähdä rangaistuksina tai seurauksina – ne ovat osa minua
• Jokaisella on oma vastuu elämästään ja jokaisella toivottavasti on rohkeus tehdä päätöksiä, joilla on tärkeä osa paranemisprosessiaSilloin, kun oma voimat loppuvat, joku voima saa meidät jatkamaan. Olen siitä voimasta ikuisesti kiitollinen. Tähän on jo tultu…en enää laske tunteja, päiviä enkä edes kuukausia infarktista. Tänään kävelen reippaasti eteenpäin tietäen, että tästähän selviää.
Jos minua vit##taa ja valitan pienistä asioista, koitan muistaa palauttaa mieleeni sen kallisarvoisen lahjan: saan elää ja hengittää.
Hyväksyn ja teen elämän uudelleen muotoilua… pohdin henkisiä asioita, kuolemaakin, mitä pieni Mia suuressa maailmankaikkeudessa voi, no voi luottaa elämään. Elämä se ei tuokaan pelkoa ja ahdistusta, vaan rauhaa ja rakkautta. Kiitos rakkaalle miehelleni, lapsilleni, äidille, siskolleni perheineen, terapeutti koiralleni, pienelle lähipiirilleni, ystäville, työkavereille…koitan muistaa sanoa teille, että olette tärkeitä.
Toivon kaikille ihanaa tulevaa vuotta ja olkoon se meille kaikille lempeä.
T. SydämelläMia