Hyvät uutiset ensin
Hyvät uutiset ensin
Yhtenä menneenä viikonloppuna katselin Hesaria toisin silmin. Me olemme varmasti jo turtuneet siihen, että huonot uutiset ovat jokapäiväistä leipää. Hyvä uutinen ei vanhan ja voimissaan olevan sanonnan mukaan ole mikään uutinen. Ja häkellyttävän hyvin se näkyy uutistarjonnassa.
Keräsin sunnuntainumerosta esimerkkejä: huumeita, kipuilua, työpaikan haun ongelmia, tuloerot koettelevat ystävyyssuhteita, epätyypillinen depressio vaivaa jotakuta, kestävä painonpudotus on työn takana ja universaali ongelma. On sotaa ja eripuraa, oman edun tavoittelijoita ja narsisteja huipulla. Tragedioita ja onnettomuuksia. Pulmalista oli varsin mittava.
Enpä käy kiistämään, etteivätkö edellä olevat ongelmat olisi tosia. Mutta pitkääkö meidän kaikkien ne välttämättä tietää?
Toki ei ole järkevää peittää silmiään ja kuurouttaa korviaan, mutta jossain vaiheessa vastaanottamiskyky heikkenee ja meistä tulee vaikkapa välinpitämättömiä. Jäämme omaan kuplaan näennäiseen turvaan. Ei jaksa!
Me Soukan sydänkerhossa päätimme, että keräämme kerhopäiviksi vain positiivisia uutisia. Saa nähdä, onko tehtävä helppo vai hankala. Ainaiselle valittamiselle annamme stop-merkin. Tosin kerhossamme ei kukaan valita. Valittajat löytyvät ihan muualta.
Me kaikki olemme eläneet jo sen verran kauan, että elämään on mahtunut yhtä ja toista. Pienet takaiskut eivät lannista.
Samaa myönteisyyttä toivomme muidenkin edistävän.
Optimismia kehiin!
Tämä vuosi on varmasti parempi kuin edellinen, vaikka ennusmerkit olisivat mitä vain.
Kadun aurinkoiselle puolelle siirtynyt
Raija Hallikainen