Rakasta tätä päivää ja vähän tietokonettakin
Jotkut ovat syksyihmisiä, toiset rakastavat kesää, oma lukunsa ovat talvi-ihmiset, jotka jo kärkkyvät malttamattomasti kohti lumihankia. Kevättä, jos vanhanaikainen sellainen sattuu kohdalle, tuskin kukaan voi olla rakastamatta.
Äsken meillä oli kesä, jota ensin odotettiin hartaasti kuukauden päivät. Sitten se tuli ja tulikin ryminällä. Toisille liian kuumana, joillekin ihan sopivana. Nyt sekin alkaa olla muistojen joukossa.
Parasta on rakastaa tätä päivää sellaisena kuin se eteen tulee. Se ei tarkoita, etteikö pitäisi suunnitella tulevaa. Jos kaikki ei menekään ihan kuin kuuluisassa Strömsössä, niin ei siitä pidä närkästyä.
Nyt me menemme kohti toimintaa ja uutta päivää. Toivottavasti me kaikki jaksamme olla aktiivisia, iloisia ja nähdä elämässä positiiviset asiat.
En tiedä, kokevatko muut ympäriltä kuuluvan valittamisen yhtä ikävänä kuin itse. Tuntuu siltä, että moni on sulkenut silmänsä kaikelta siltä hyvältä, mitä Suomikin tarjoaa kansalaisilleen. Lasi on aina puoliksi tyhjä, vaikka vaihteeksi sen voisi nähdä puoliksi täytenä.
Kyllähän meillä parannettavaa riittää. Nyt marmatan minäkin. Ihan kunnolla sen teenkin.
Tietotekniikka paitsi helpottaa elämää se on myös entistä pelottavampaa. Eipä juuri mene päivääkään, etteikö jokin uusi uhka kurkistaisi tietokoneesta tai älypuhelimesta.
Älä tee sitä tai tätä, varo yhtä ja toista, päivitä ja puserra uutta. Helpommin sanottu kuin tehty. Kun yrität päivittää ja lisätä turvaa, ei aina ymmärrä, mitä kehotukset oikein käskevät tekemään.
Onko lähellä se päivä, ettei uskalla enää avata yhtään härpäkettä? Onko härpäke-elämä kohta enemmän uhka kuin mahdollisuus?
Niin ja kun kuvittelee oppineensa käyttämään jotain ohjelmaa kunnolla, seuraavan kerran kun aukaiset koneen, kas, kaikki onkin muuttunut. Siinä sitten menetät malttisi ja muutama, ei kun monta rumaa sanaa päätyy ilmoille.
Turvallisuus on tietysti kaiken muutoksen lähtökohta. Ymmärrän. Saan kai silti sanoa, että STRESSAAVAA! En ole syntynyt tietokoneen kanssa yhdessä.
Kyllä me maksamme tästä “itsepalvelusta” aika paljon joka kuukausi. Nyt on tieto, että pitäisi hankkia uusi käyttöjärjestelmä tietokoneeseen. Jos ei entiseen koneeseen voi ladata uutta, pitää taas hankkia uusi kone. Maksaa, maksaa. Ja käyttökelpoisia laitteita tulee tiensä päähän. Ympäristö ei kiitä.
On taas opeteltava uuden järjestelmän uudet metkut. Seurasin läheltä uuden käyttöjärjestelmän opettelijaa. Ei ollut naapurillakaan helppoa, mutta nyt sujuu jotenkuten.
Kaikesta huolimatta, yritetään pärjätä ja pitää mieli avoimena ja hyvänä. Vaikkei niin rakastaisikaan tekniikkaa, pitää rakastaa ihmisiä, lähimmäisiä ja kauempanakin olevia.
Positiivisuus tekee sydämelle hyvää. Ja härpäke-elämällekin voi yrittää avata mielensä.
Uteliaana elämää katsova
Raija Hallikainen