Mitähän ne meistä ajattelevat?!?!
Suomalainen, siis me, olemme äärettömän kiinnostuneita, mitä mahtavat Suomeen tulleet ulkomaalaiset ja turistit ajatella meistä, ruokakulttuuristamme, tavoistamme, maastamme ja niin edelleen. Näin turistikauden kynnyksellä kysymykset tulevat taas ajankohtaisiksi. Olemmekohan me salonkikelpoisia EU-kansalaisia?
Ei niin, etteikö olisi hyvä kuulostella, miten me voisimme kehittyä, mutta mahtaako runsas kysely olla heikkoa itsetuntoa vai haemmeko vahvistusta omalle erinomaisuudelle vai lisäpontta itseruoskinnalle?
Odotamme varmaan turistien toistavan jo monesti kuulemamme hyvät asiat: kohteliaat ja kielitaitoiset ihmiset, puhdas luonto, onnellinen kansa. Kaikki toimii ja meihin voi luottaa. Entä jos tulee niin sanotusti lunta tupaan? Mitenkäs sitten suu pannaan? Mutruun kai.
Eikä siinä mitään, mutta meidän täytyisi kyllä uskoa vähemmälläkin, että Suomessa on paljon, oikeasti runsaasti, hyviä asioita. Ei meidän tarvitse olla samanlaisia kuin kaikki muut. Miksihän turistit tulisivat tänne katsomaan sitä, mitä he ovat jo nähneet muuallakin?
Vanha sanonta kuuluu, että vieras tulee ajallaan ja talo elää tavallaan. Vähän näin pitäisi meidänkin oppia ajattelemaan, eikä kumarrella sinne ja tänne muita miellyttääksemme.
Ei tämä tarkoita sitä, että pitää heittäytyä välinpitämättömäksi. Kyllä huomaavaisuus ja kohteliaisuus kuuluvat asiaan. Ja ilmiselvät puutteet pitää korjata, mutta kaikille emme voi olla viimeisen päälle mieliksi. Maailmassa on tapoja ja kulttuureita, emmekä voi niihin kaikkiin kuitenkaan vastata. Kun näin on, parasta olla oma itsensä muita kuitenkin kunnioittaen.
Samoin meidän pitäisi ajatella myös omasta elämästämme. Ei kukaan voi voi ruveta elämään kokonaan toisten ihmisten määrittelemien nuottien mukaan. Toki on tärkeää kuunnella muita ja ottaa huomioon muut ihmiset, mutta senkin voi tehdä tehdä persoonallisesti, niin ettei unohda itseään.
Valitettavan paljon me ajattelemme, että mitä ne muut meistä ajattelevat. Ajatus saattaa kiusata ihmistä niin, että oma elämä haavoittuu. Toinen ääripää taitaa olla yltiöyksilöllisyys, joka antaa piupaut muiden mielipiteille.
Tunne oma tilasi, anna arvo toisillekin! Kuulostaako tutulta?
Tästä reippaasti kohti kesää!
Raija Hallikainen