Hyvää jouluruokaa tarjoo kunnon väki…
Hyvää jouluruokaa tarjoo kunnon väki….
Purrako porkkanaa vai laittaako lihaa pöytään? Viime viikot olemme saaneet pureksia uusia ravintosuosituksia. Joillekin ne ovat mieleen, toiset jaksavat purnata niitä vastaan. Ihan turhaan. Suositusten antajat eivät syötä ketään väkisin.
Edelleenkin jokainen saa vapaasti tässä vapaassa maassa päättää, mitä lautaselleen ammentaa. Joskus on vain viisasta pysähtyä miettimään, mitä suuhunsa laittaa. Sitähän suositusten antajat ovat tarkoittaneet. Pitää uskoa, että he ovat asialla meidän parhaaksemme.
Kyllä me kaikki jo tiedämme varsin hyvin, mitä meidän pitäisi syödä ja mitä ei. Suosituksia on kritisoitu muun muassa siitä, että kasviksia pitää syödä jopa 800 g vuorokaudessa. Ilmastomielessä on vähän ristiriitainen olo. Kaikkia kasviksia ei meillä Suomessa kasvateta läpi vuoden. Ovat tuontitavaraa, mistä ei ilmasto kiitä. Sama ristiriita koskee hedelmiä, joita rahdataan kaukaakin.
Kovin suuret varoituksen sanat on annettu punaisesta lihasta. Se on pahis ja kasvikset, marjat ja hedelmät hyviksiä. Ainakin terveydelle.
En tiedä, kenellä on varaa ahtaa merkittäviä määriä punaista lihaa viikoittain. Kyllä se on hintansa puolesta harvoin syötyä herkkua. Ainakin meillä.
Itse kyllä mietin sitäkin, että meidän pitää olla omavaraisia myös lihan osalta. Kriisin syttyessä ei ole varmaa, voidaanko valkuaisrikkaita palkokasveja rahdata tänne lentokonelasteittain. Ei ole myöskään kiva ajatus, että lehmät katoaisivat maisemastamme. Mikäs minä maallikko olen mitään päättämään.
Niin tai näin. Annetaan kaikille kuitenkin ruokarauha. En halua nähdä enkä kuulla “ruokasotaa” kaiken muun kärhämän rinnalla. Ei jaeta ihmisiä hyviksiin ja pahiksiin. On monta syytä sille, miksi joku polkee omia polkujaan yleisen hyvä-käsityksen sijaan. Me emme voi tietää kovinkaan paljon muiden ihmisten tilanteesta.
Joulu on hyvä ruuan aikaa. Nauttikaamme siitä omien pöydänantimien äärellä ja annetaan toisten nauttia toisenlaisten pöytien äärellä.
Hyvää Joulun aikaa ja Herkullista Vuotta 2025! Tavataan taas!
Taateli poskessa,
Raija Hallikainen