Mietteitä vuoden lopuksi
Tuntuuko muista kuin minusta, että päivät, viikot, kuukaudet ja vuodetkin kulkevat turhan nopeasti, vaikka elämäntahti on muuten hidastunut? Kun jätin työelämän siirtyäkseni viettämään niin sanottuja kultaisia vuosia, oli mielessä pienenpieni ajatus, että mahtaako aika tuntua pitkältä.
Turha pelko. Nyt oikein toivoisi, että vauhti voisi vähän jarruttaa. Joulukin tuntuu yllättävän joka vuosi. Vuodet vaihtuvat nyt taatusti nopeampaa tahtia kuin nuorena.
Elämän rajallisuus on astunut mieleen, vaikken sitä mieti juuri ollenkaan. Olen ottanut opiksi, että jokaisesta päivästä on paras nauttia täysillä. Ottaa elämästä irti kaikki hyvä, mitä se tarjoaa. Jos joskus nyppii, ei se mitään.
Eihän mikään elämä ole yhtä paistetta. Ei ulkonakaan, jossa on jo viikkoja ollut sateista ja harmaata. Mutta huomenna voi olla toisin. Toivo on hyvä elämänkumppani.
Enpä erityisesti ihmettele, että toivo saattaa välillä olla hukassa. Olemme ilmeisen pessimististä kansaa. Tällaisen johtopäätöksen joutuu väkisin tekemään, kun lueskelee sosiaalisen median kommentteja.
Ihmettelen, mistä sellainen ilkeys ja suoranainen pahantahtoisuus oikein kumpuaa. Kateutta vai silkkaa ilkeyttä?
Koska haluan olla optimisti ja korostaa hyviä ajatuksia, niin sanon sen, että Suomessa on asiat hyvin, vaikka talous sakkaa, työttömyys kasvaa ja rahanjako hiljenee.
Huomenna voi olla paremmin, mutta se vaatii yhteen hiileen puhaltamista. Liekki syttyy, kun siihen kohdistuu yksi, vahva ja kaikenkattava puhallus.
Hyvä tahto saisi olla mielissämme muulloinkin kuin joulun tienoilla. Elämä on sittenkin lyhyt, ja ajat voivat muuttua vielä tukalammiksi.
En pidä siitä, että me aikuiset maalaamme maailmanlopun tunnelmia. Nuoret, joilla on kokemusta vain taloudellisesti paremmista ajoista, ovat hätää kärsimässä.
Me vanhat olemme kokeneet ajat ennen hyvinvointivaltiota. Siirtyneet siis niukkuudesta runsauteen. Ei ole niin kamalaa, jos otamme askeleen taaksepäin. Eihän sitä kukaan halua tai toivo.
Usein käy niin, että kaiken hyvän ja onnen tajuaa vasta sitten, kun se viedään meiltä pois. Terveys varsinkin on arjessa niin itsestään selvä asia, että kun se on kunnossa, siihen ei pane kovin montaa ajatusta. Kun se alkaa rakoilla, niin uudet mietteet valtaavat mielen.
Jatkamme sydäntyötä taas ensi vuonna iloisin mielin. Yhteisöllisyydessä on voimaa.
Rauhallista ja Leppoisaa Joulua kaikille sydänystäville!
Ensi vuonna tapaamme taas! Opetellaan kirjoittamaan vuosi 2026.
Sydämellisesti,
Raija Hallikainen
raiha2008@windowslive.com