Kiukku sikseen
Kiukku ei pidennä ikää, vaan päinvastoin se saattaa aiheuttaa harmia sydämelle. Ehkä muuannekin, ainakin se harmittaa lähimmäisiä.
Hesarin toukokuisen jutun mukaan jatkuva suuttuminen saattaa vahingoittaa verisuonia jopa pysyvästi. Johtopäätökset on alun perin julkaistu Yhdysvalloissa Journal of American Heart Association -tiedelehdessä. Tutkimuksen on tehty Columbian yliopiston kardiologian professorin johdolla.
Taas yksi niitti sydänterveydelle. Ennestäänhän meille ovat tuttua kauraa mm. väärien rasvojen, huonojen elintapojen, tupakoinnin ja liikkumattomuuden aiheuttamat sydänongelmat.
Tottahan se on, että paha kiukustuminen tuntuu ikävältä koko kropassa. Jos ihmistä ottaa päähän usein, se tuntuu sydämessä asti. Kiukustuminen saattaa hetkellisesti haitata verisuonten toimintaa, eivätkä verisuonet pääse asiantuntijoiden mukaan kunnolla laajenemaan. Tutkimuksessa oli mukana henkilöitä, joilla ei ollut sydänongelmia.
Eikös tämä ole jo ennestään tuttua meille? Sanotaanhan, että kiukustuneella ihmisellä verisuonet pullistuvat. Kiukkusuoni nousee esiin. Totta ainakin toinen puoli.
Kiukun hillintä on varmasti terveellistä monella tapaa. Vaikka harmitus iskisi kuinka, voisi sittenkin yrittää vaikka laskea kymmeneen tai vaikka sataanyhteen, ennekuin päästää itsensä valloilleen.
Itse kiukustun nopeasti ja lepyn saman tien. Yleensä kiukkua eivät aiheuta muut ihmiset, vaan eniten harmittaa se, kun tavarat tippuilevat paikoiltaan tai käsistä aivan sopimattomaan paikkaan. Keitoksia tippuu matolle, kauha lähtee liikkeelle väärään paikkaan ja monta muuta episodia. Sormien polttamisesta puhumattakaan. Keittiöstä kuuluu silloin epäsopivia sanoja, joita en yleensä viljele. Usein kiukuissani päätään, etten laita ruokaa” enää ikinä”. Vaarallista puuhaa.
Ei siinä auta ajattelu, että onneksi meillä on vielä elintarvikkeita, joista voimme loihtia hyviä tai vähemmän hyviä aterioita.
Mutta. Onhan elämä joka tapauksessa parempaa, kun olemme hyvillä mielin. Liian paljon on ikävää puhetta ja mielensäpahoittajia. Sydän kiittää positiivisuudesta. Ei sen tarvitse olla yltiöpositiivisuutta, lällärikamaa, vaan asioiden ottamista asioina. Elämässä sattuu sellaistakin, mistä emme pidä.
Yksi tosi ikävä piirre on kateus, joka on kavala tauti. Se saattaa vahingoitta sydäntä ja mieltä. Kuinka onkaan vaikea hyväksyä sitä, että jollain muulla on jotain, mitä minulta puuttuu? Ei ymmärrä.
No niin, annetaan sydämen ja mielen levätä kauniissa kesässä. Hivelköön tuntojamme se, että kaikki tämä kauneus on meille kaikille. Kiukku sikseen. Sillä se vahingoittaa eniten kiukuttelijaa itseään.
Valoa ja iloa elämään!
Onhan kesä,
Siitä iloiten
Raija Hallikainen