Kolesterolia uusin silmin
“Unohda hyvä kolesteroli, vähennä huonoa.” Näin raflaava otsikko oli Hesarissa huhtikuun puolella. Tottahan me uskomme, että huono kolesteroli ei ole hyvä ystävä, sen määrää veressä pitää joka tapauksessa alentaa. Mutta että hyvänkin kolesterolin voisimme ainakin vähäksi aikaa unohtaa “ihmeidentekijänä”.
Hesarin haastattelema solubiologian professori Timo Ylikomi toteaa jutussa, että hyvänkään kolesterolin suuri määrä veressä ei takaa sydänterveyttä. Tämäkin oljenkorsi on nyt uuden tiedon mukaan taitettu.
Eli pitää luopua uskosta, että jos veressä on korkea huonon kolesterolin taso, niin jos hyvää on paljon, se pitää sydän- ja verisuonitaudin loitolla.
Jutussa todetaan, että jopa kolmasosalla infarktin saaneista ihmisistä ei ole sydän- ja verisuonitaudin riskitekijöitä. Uskon hyvinkin tämän. Itsekin tunnen hoikkia, urheilevia ja ns. tervettä elämää viettäneitä nuorehkoja ihmisiä, joille sydäninfarkti on tullut ihan yllättäen ja puun takaa. Perimäkään ei selitä heidän sairastumistaan.
Itse olen yksi tällainen entinen liikkuva nuori, joka ohitusleikattiin alle 50 v. Sillä erotuksella moniin muihin, että huonoa kolesterolia ei saatu riittävän alas, eikä hyvääkään ylös. Perimä antoi oman ”lahjansa” eli pahin riskitekijä on syntymässä saatu.
Eipä tällaisella maaĺlikolla ole pätevyyttä sanoa asiaan painavaa sanaa. Kiinnostava näkökulma, jota kannattaa seurata. Juttu oli Hesarin tiede-sivuilla 16.4. Jutussa haastateltu professori Ylikomi kouluttaa lääkäreitä Tampereen yliopistossa.
Kolesteroliongelmaisen silmiin sattui toinenkin kiinnostava kolesterolia käsittelevä juttu samaisen lehden 30.4. Ilmestyneessä numerossa. Otsikko kertoi, että keramidit voivat kertoa enemmän kuin kolesteroli. Mitä? Mitkä keramidit oli ensimmäinen kysymys. Juttu alkaa toteamuksella, että jos ihminen haluaa tietää riskin kuolla sydän- ja verisuonitautiin, ei kannattaisi seurata vain kolesterolia, vaan pitäisi mitata keramidit.
Lyhyesti sanoen, keramidit ovat jutun mukaan elimistön rasvoja, jotka on nyt huomattu. Juttuun on haastateltu tutkimusjohtaja Reijo Laaksosta Tampereen yliopiston sydän- ja verisuonisairauksien tutkimusyksiköstä.
Enpä käy setvimään tätä enempää, sillä jutusta tulisi pitkä kuin se kuuluisa nälkävuosi.
Jos kiinnostaa, kannattaisi jutut kaivaa Hesarin arkistoista.
Meidän onneksemme sydämen hyvinvointia tutkitaan ilmeisen paljon, vai kuinka? Usein suurin riskitekijä lienee ihminen itse. Valitettavasti on olemassa joukko ihmisiä, jotka eivät piittaa tuon taivaallista asiantuntijoiden tai tutkijoidenkaan sanoista.
“Minä itse “tiedän paremmin, mikä minulle sopii. Sanokoot muut mitä tahansa. Mättöruuan ja liikkumattomuuden he tietävät olevan epäterveellistä, mutta elämäntapojen muuttamiseen ei liene tahtoa eikä voimaa. Paha siinä on kenenkään tehdä näiden ihmisten eteen paljonkaan. Tietoa on varmasti.
Mutta meille jo sydäntapahtuman läpikäyneille tiedonjyvät putoilevat otollisempaan maaperään. Aina kannattaa elää paremmin, ei vain pitkän elämän toivossa, vaan hyvän elämän toivossa.
Malja jälleen elämälle!
Kesä sydämessä,
Raija Hallikainen