Sydänkerhon perustivat Pertti ja Helena Numminen. Pertin sydäninfarkti 35-vuotiaana oli shokki, eikä perheelle ollut tarjolla vertaistukea – pohdinta-apua ja vastauksia arkeen sairauden kanssa. Pertti ja Helena kokosivat lehti-ilmoituksella yhteen tuen tarpeessa olevia sydänsairastuneita ja heidän läheisiään ja asiasta kiinnostuneita henkilöitä ensimmäiseen tapaamiseen 19.1.1975. (Wacklin 2010.) Tästä tapaamisesta alkoi kerhon aktiivinen, katkeamaton matka, joka jatkuu edelleen vireänä kooten kymmeniä ihmisiä yhteen joka maanantai.
Mikä on Sydänkerhon salaisuus – mikä on saanut kerholaiset kokoontumaan maantaisin klo 11 jo 50 vuoden ajan?
Pirkanmaan Sydänyhdistyksen (ent. Tampereen Sydänyhdistys) pitkäaikainen puheenjohtaja ja yhdistyksen kunniajäsen Hannele Rapatti nosti Sydänkerhon juhlalounaalla 20.1.2025 esiin keskeisiä pointteja, jotka ovat tehneet kerhon matkasta mahdollisen ja menestyneen:
1. Aika oli Sydänkerhon perustamiselle otollinen
Tampereelle valmistui uusi, hieno keskussairaala 1960-luvulla, mikä mahdollisti korkeatasoisen erikoissairaanhoidon. Näin myös sydänpotilaiden hoitomahdollisuudet paranivat. Seuraavalla vuosikymmenellä sydänsairaudet olivat merkittävä ja tunnistettu kansanterveysongelma: Pohjois-Karjala-projekti käynnistettiin 1970-luvun alussa, kun Suomessa ja etenkin Pohjois-Karjalassa oli heikko terveystilanne. Miesten sydäntautikuolleisuus oli suurinta maailmassa, nuoria miehiä kuoli paljon ja odotettava elinikä miehillä oli alle 65 vuotta (THL 2022). Tällöin sydänyhdistyksen sydäntyö oli aktiivista ja laajenevaa – näkökulman ollessa ennaltaehkäisevässä työssä.
Sydänpotilaiden kotiutuessa sairaalasta keskelle omaa muuttunutta arkeaan, usea kantoi huolta pärjäämisestä ja kuntoutumisesta. Apua ja tukea tarvittiin. Tästä kertoi myös Pertin ja Helenan tilanne. Ryhmämuotoiselle toiminnalle muodostui todellinen tarve.
2. Kerholle luotiin perusta – taustatukena yhdistys
Sydänkerhon perustalla ovat heti alusta asti olleet yhdessä muodostetut toimintaperiaatteet tai arvot, jotka ohjaavat kerhon toimintaa: vapaaehtoisuus, yhteisöllisyys, talkoohenkisyys ja yksinäisyyden ehkäisy. Hallinnollisesti kerho muodostui osaksi sydänyhdistystä, mutta kerho toimi itsenäisesti, joustavasti ja epämuodollisesti, kuten se toimii edelleenkin. Aikoinaan myös yhdistyksen toiminnan toteuttaminen edellytti vapaaehtoisten eli sydänkerholaisten merkittävää työpanosta.
Perustan päälle muodostui monenlaista toimintaa, pienryhmiä ja porukoita. Kerhossa muun muassa kerättiin varoja ompelutöillä ja askarteluilla, laulettiin omassa kuorossa, näyteltiin, jumpattiin ja uitiin ryhmissä. Matkat ja retket, jopa ulkomaille asti, ovat aina olleet kerhon ohjelmassa. Perinteeksi muodostuneet retket Ilorantaan ovat olleet tärkeä yhdessä olon hetki kerholaisille jo pitkään.
Monipuolinen toiminta veti koko ajan uusia ihmisiä toimintaan mukaan, minkä seurauksena Sydänkerho hankki isomman kokoontumistilan Tampereen Kuninkaankadulta, jossa kerho kokoontuu vieläkin.
3. Kerholla on vastuuhenkilöt, vetäjät ja toimikunta
Kerhotoiminnan käytännön organisointi edellyttää vapaaehtoisia vastuuhenkilöitä. Kerhon vastuuhenkilöinä ja vetäjinä ovat toimineet Helena Nummisen jälkeen Maire Telenius, Raili Telenius ja Tarja Suksia. Kerholle perustettiin heti alusta lähtien myös toimikunta, joka päättää yhteisistä asioista, suunnittelee toimintaa ja huolehtii varojen käytöstä. Vastuunkantajia on lukuisia kerhon sisällä, rahastonhoitajasta kahvihetken järjestäjiin. Kaikilla on oma tärkeä roolinsa toiminnassa – kerhon tutuissa rutiineissa ja uusissa ohjelmanumeroissa.
4. Kerho on yhtä kuin kerholaiset
Sydänkerholla on vetovoimaa, koska osallistujat kokevat toiminnan itselleen merkitykselliseksi. Toisaalta jokainen kerhon jäsen tukee kerhoa ja sen jatkuvuutta omalla osallistumisellaan. Kerhoon tullaan tapaamaan tuttuja, ystäviä, pohtimaan uutisia ja vaihtamaan kuulumisia, tietovisailemaan ja tutustumaan kerhon vieraileviin asiantuntijoihin. Suunniteltu toiminta ja vierailijat tekevät jokaisesta kerhotapaamisesta erilaisen – samalla kun kerhon rutiinit tekevät kokoontumisista tuttuja ja turvallisia. Maanantaista onkin tullut odotettu päivä.
Hannele Rapatti kertoi seuranneensa Sydänkerhon toimintaa 40 vuotta. Oma aikani eli 6 vuotta Sydänyhdistyksen toiminnassa on tähän verrattuna vielä lapsenkengissä, mutta olen ehdottomasti samaa mieltä Hannelen kokoamista nostoista kerhon ”salaisuuden” takana.
Mielestäni Sydänkerhon tarina on myös tarina ystävyydestä. Sydänkerhossa pidetään huolta vieruskavereista ja näistä vieruskavereista on tullut myös tärkeitä ystäviä. Sydänkerhon vuosikymmeniin mahtuu monen ihmiselämän verran jaettuja kokemuksia ja tarinoita, joista osa on täynnä iloa, toiset surua. Nämä jaetaan ystävien kesken. Arjen vertaistuki muuttuvissa elämäntilanteissa on kerholaisille läsnä joka viikko. Tämän arvokkaampaa tukea ei ole olemassa.
Helena Numminen, joka jatkoi kerhon vastuuhenkilönä vuoteen 2019 saakka, on kertonut vertaistuen kuuluvan ehdottomasti kerholaisia yhdistäviin tekijöihin: Kerho on toiminut voimavarana elämälle ja se on myös antanut voimaa olla tukena. Sydänkerhon monipuolisessa ohjelmassa kaikkein tärkeintä onkin vapaamuotoinen keskustelu, jossa kerholaiset pääsevät puhumaan ja kuuntelemaan, osana vertaistuen verkostoa. (Wacklin 2010).
Sydänkerho juhli 50-vuotissyntymäpäiväänsä Komediateatterin Juhlatalon salissa kolmen ruokalajin menun, pianomusiikin, lauluesitysten, yhteislaulun ja puheiden tahdittamana. Seremoniamestarina toimi Erkki Ropo.
Juhlat olivat kuin Sydänkerho: lämminhenkinen, puhelias ja iloinen – huumoria unohtamatta.
Pirkanmaan Sydänyhdistys toivoo menestystä ja aktiivisia vuosia Sydänkerholle!
Teksti ja kuvat: Medeia Häkkilä, Pirkanmaan Sydänyhdistyksen toiminnanjohtaja
Lähteet:
Rapatti, H. (2025). Juhlapuhe Sydänkerhon 50-vuotisjuhlissa 20.1.2025 Komediateatterin Juhlatalossa Tampereella.
THL (2022). Pohjois-Karjala-projekti muutti perusteellisesti suomalaisten elintapoja ja lisäsi terveitä elinvuosia – projektin alkamisesta 50 vuotta. (11.2.2025).
Wacklin, M. (2010). Iloinen edelläkävijä. Tampereen Sydänkerho 35 vuotta.