Takana on kuuden viikon ikäosaamisen kehittäminen harjoittelu Sydänliiton aluetoimijalla Pohjois-Karjalan Sydänpiiri ry:llä. Harjoitteluun liittyi kehittämistehtävä, mikä kohdistui Pohjois-Karjalan Vähävaraisten Sydänkurssin toiminnan aloitukseen. Niittyrannassa toteutunut Vähävaraisten Sydänkurssi järjestettiin tammikuussa ensimmäistä kertaa Pohjois-Karjalan alueella. Samantapaisia kursseja on järjestetty aiemmin Sydänliiton aluetoimijoiden toimesta mm. Etelä- ja Pohjois-Suomessa.
Kehittämistehtävän tavoitteena oli palautteen kerääminen sekä asiakasymmärryksen lisääminen asiakaslähtöisesti kurssilaisia sekä työyhteisöä osallistaen. Geronomi edistää ikäihmisen hyvinvointia ja terveyttä sekä tukee toimintakykyä ja kuntoutumista mm. ikäihmisen toimijuutta ja osallisuutta vahvistamalla (Suomen Geronomiliitto ry 2024).
Toiminnalliset ja luovat menetelmät
Kehittämistehtävän toiminnallinen osuus toteutui kolmipäiväisen Vähävaraisten Sydänkurssin aikana osana kurssiohjelmaa. Tarkoituksena oli valita menetelmät ja toimintatavat tukien kurssilaisten omaa ajattelua ja ideointia. Työskentelytapoina oli yksilö-, pari- ja tiimityöskentelyä huomioiden kurssilaisten erilaiset tavat oppia ja kommunikoida. Geronomin osaamissalkkuun kuuluu toiminnallisten ja luovien menetelmien soveltaminen ikäihmisten parissa.
Ensimmäisenä kurssipäivänä tutustumisen yhteydessä kurssilaiset pohtivat yhdessä, mitä toiveita ja tavoitteita heillä on kurssille. Toiseen kurssipäivään virittäydyttiin Ikäinstituutin Mielipakan kuvakorttien avulla. Tarkoituksena oli vahvistaa kurssilaisten osallisuutta luovaa menetelmää käyttämällä. Kuvien ja tarinoiden avulla voi olla helpompi sanoittaa omia kokemuksia ja tuntemuksia.
Läsnäololla, arvostavalla kohtaamisella ja aktiivisella kuuntelulla mahdollistetaan hyväksytyksi ja kuulluksi tulemisen kokemusta. Toiminnallisuus ja yhdessä tekeminen saattaa helpottaa vaikeiden asioiden käsittelyä. Opit edelliseltä kurssipäivältä – nousi vastauksista: yhteisöllisyys, avoimuus, huumori ja sosiaalinen kanssakäyminen. Kolmantena kurssipäivänä toteutettiin Porinapöydät Innokylän oppimiskahvila-menetelmää mukaillen. Oppimiskahvila on yhteistoimintamenetelmä, jonka avulla opitaan ja ideoidaan yhdessä. Se on yhdessä keskustelua ja tiedon tuottamista. Kaikkien ajatukset kirjataan ylös. Jokainen idea ja osallistuja on yhtä arvokas. Myös muiden ideoita on mahdollisuus jatkojalostaa. (Innokylä 2024.) Kurssilaiset ovat parhaita asiantuntijoita kehittämään toimintaa tulevia kursseja varten. Yhteiskehittäminen voidaan nähdä myös sosiaalisen kuntoutumisen menetelmänä, minkä avulla voi tukea kurssilaisten toimijuutta sekä vahvistaa voimavaroja palveluiden kehittämisen lisäksi (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024).
Kehittämistehtävän tuloksia
Kurssilaiset olivat kokeneet saaneensa kurssilta oman hyvinvoinnin tueksi avoimuutta ja lisää rohkeutta mm. osallistua uusiin harrastuksiin ja ehkä napata joku tuttavakin mukaan. Kurssin antia omaan arkeen sopivista terveyttä edistävistä keinoista olivat: säännöllinen ateriarytmi, liikunnan lisääminen, uusiin ihmisiin tutustumien ja olipa joku löytänyt huonekaverin myötä uuden unirytminkin!
Vastauksista kumpusi tietynlainen armollisuus itseä kohtaan, kuten huomioida liikunnassa oma kunto. Harrastaa voi huumorillakin, ei hampaat irvessä. Vastausten joukosta nousi tärkeä oivallus: ”Omien rajojen hyväksyminen ja kykyjen huomaaminen”. On tärkeää hyväksyä sairauden tuomat muutokset. Merkityksellistä on kuitenkin tunnistaa kaikki se, mitä pystyy ja kykenee tekemään. Joskus omien mahdollisuuksien ja voimavarojen näkemiseen tarvitaan toiset silmät. Tässä tukea voi antaa toinen vertainen, läheinen tai
ammattilainen.
Jatkossakin toivottiin, että kurssien luennoilta saa uusinta tutkimustietoa sekä asioiden kertaamista. Vertaistuki koettiin yhdeksi kurssin kantavaksi voimaksi. Ryhmäkokoa (10–15 hlöä) pidettiin sopivana tämän tyyppiseen toimintaan. Porinapöydissä todettiin, että kurssilla käyneet vierailijat ja yhteinen liikuntahetki olivat hyviä. Näitä toivottiin myös jatkoon. Jatkokannatusta sai myös ohjaus ja neuvonta, mistä tietoa ja apua kannattaa hakea. Uusia ideoita syntyi mm. kurssiajankohtaan liittyen ja yksilökeskusteluja asiantuntijan
kanssa toivottiin. Neljännessä porinapöydässä pohdittiin kurssilaisten saamia uusia tietoja, kokemuksia ja oivalluksia kurssin aikana. Omahoidon tärkeys oli ymmärretty, huolellisuus lääkehoidossa, pehmeän rasvan lisäys ruokavalioon ja mielen hyvinvoinnin tärkeys. Tietous siitä, että on keskusteltava lääkärin kanssa, jos käyttää ravintolisiä. Kurssin aikana oli löytynyt myös kyky kertoa omista asioista toisille, avoimuuden vahvistuminen.
Yhteenveto
Kurssilaiset kokivat saaneensa uutta näkökulmaa terveellisten elintapojen muutoksiin. Muutokset on tehtävä vähitellen, askel kerrallaan. Elintapoja muuttaessa on tärkeää saada muutos osaksi arkea, jotta se kantaa. On hyvä muistaa armollisuus itseä kohtaan ja se, että elämästä on myös lupa nauttia. Osa hiljattain sairastuneista kokivat saaneensa kurssilta paljon uutta tietoa sydänsairauteen liittyen sekä vertaistukea oman sairauden hyväksymiseen: ”Vaikka on sydänsairaus, on mahdollisuus hyvään arkeen.”
Lähteet:
Innokylä. 2024. Työkalut. Learning cafe eli oppimiskahvila.
https://innokyla.fi/fi/tyokalut/learning-cafe-eli-oppimiskahvila. 12.02.2024.
Suomen Geronomiliitto ry. 2024. Geronomin ammattieettiset ohjeet.
https://www.suomengeronomiliitto.fi/geronomi/ammattiettiset-ohjeet. 12.02.2024.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2024. Yhteiskehittäminen. https://thl.fi/tutkimus-jakehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/sosku/sosiaalisen-kuntoutuksenopas/yhteiskehittaminen. 12.02.2024