Hyppää sisältöön

Tietoa elinsiirroista ja apupumpusta

Kaikki Suomen elinsiirtoleikkaukset on keskitetty HUS Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan. Aikuisten elinsiirrot tehdään Meilahden sairaalassa, lasten elinsiirrot Uudessa Lastensairaalassa.​​​​​​​​​​​​​​​​

HUSissa tehdään munuaisen-, maksan-, sydämen-, keuhkon-, haiman- ja suolensiirtoja. Eniten vuositasolla tehdään munuaissiirtoja. Suolensiirtoja tehdään Pohjoismaissa Helsingin lisäksi vain Göteborgissa.

Elinsiirtotoiminnan edellytyksenä on toimiva elinluovutusjärjestelmä, ja tässä HUS tekee yhteistyötä Suomen muiden yliopisto- ja keskussairaaloiden kanssa. Sairaaloilla on tärkeä rooli luovuttajan tunnistamisessa ja luovuttajan hoidossa ennen elinten irrotusta. Lue lisää elinluovutuksista ”Kyllä elinluovutukselle” ja Terveyskylän ”Elinsiirtotoiminta Suomessa” sivuilta.

Sydän- ja keuhkosiirtojen tulokset ovat nykyään Suomessa erittäin hyvää kansainvälistä tasoa. Sydän- ja keuhkosiirrot turvaavat siirtopotilaalle parhaimmillaan lisää laadukkaita elinvuosia. Sydänsiirtoja tehdään nyt 25-40 ja keuhkosiirtoja suunnilleen 20-30 vuodessa. Sydän-keuhkosiirtoja tehdään vain harvoin.

Viimeiset tilastot siirtojen vuosittaisista määristä löytyy Terveyskylästä

Sydän- ja keuhkosiirtojen historiaa

Sydän- ja keuhkosiirrot ovat hoitomuotona vakiintuneet osaksi nykyaikaista lääketiedettä.

Ensimmäisen sydänsiirron suoritti professori Christiaan Barnard Etelä-Afrikassa 3. joulukuuta 1967. Siirtoleikkausten varsin vaatimattomat tulokset alkoivat merkittävästi parantua 1970-luvun lopulta uusien hylkimistä estävien lääkkeiden tultua käyttöön.

Pohjoismaiden ensimmäinen sydänsiirto tehtiin Norjassa vuonna 1983. Suomen ensimmäisen sydänsiirron teki professori Severi Mattila leikkausryhmineen Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa helmikuussa vuonna 1985. Suomen ensimmäisen sydänkeuhkosiirron teki professori Ari Harjula ryhmineen vuonna 1988 sekä keuhkonsiirron vuonna 1990.

Lue lisää sydänsiirtojen historiasta
Lue lisää keuhkosiirtojen historiasta

Tietoa sydänsiirroista

Sydänsiirrot aloitettiin Suomessa jo vuonna 1985 ja sydänsiirtoja tehdään vuosittain noin 25-40. Myös lapsi voi tarvita sydänsiirron. Onnistuneen leikkauksen ja toipumisen jälkeen ennuste on hyvä ja sydänsiirrolla on mahdollisuus parantaa potilaan elämänlaatua ja toimintakykyä.

Sydänsiirtoa harkitaan, jos potilaalla on vaikea sydämen vajaatoiminta, eikä tilannetta voi enää auttaa lääkehoidolla, laitehoidolla tai toimenpiteillä. Yleensä tässä vaiheessa on jo käytössä vajaatoimintatahdistin, ja aiheuttajasairautta on jo yritetty korjata toimenpiteillä. Joskus vajaatoimintaan liittyy niin vaikea rytmihäiriötaipumus, ettei tilannetta saada enää muilla keinoin hallintaan. Yleisin syy sydänsiirtoon on kardiomyopatia eli sydänlihassairaus. On myös mahdollista, että potilaalle joudutaan siirtämään samalla kertaan sekä sydän että keuhkot, näitä siirtoja tehdään vain 1-2 vuodessa.

Sydänsiirtoon valituilla potilailla pitää olla hyvä toipumisennuste. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilöllä ei saa olla muita ennustetta huonontavia sairauksia. Samoin tupakointi tai päihteiden käyttö on este sydänsiirrolle. Pitkäaikainen vaikea-asteinen maksan tai munuaisten vajaatoiminta, diabetes, johon liittyy elinkomplikaatioita tai parantumaton syöpäsairaus ovat myös esteitä. Sydänsiirtoa ei harkita, jos henkilö on merkittävästi ylipainoinen (BMI yli 35 kg/m2) tai ikääntynyt (yli 70 v tehdään erittäin harvoin siirtoja). Sydänsiirto ei myöskään tule kyseeseen, jos potilas ei pysty sitoutumaan vaativaan, koko loppuelämän jatkuvaan lääkitykseen.

Lue lisää sydänsiirrosta

Tietoa keuhkosiirroista

Keuhkonsiirrolla voidaan hoitaa lähes kaikkia loppuvaiheen keuhkosairauksia. Keuhkonsiirrolle ei ole korvaavaa hoitoa. Keuhkosiirteet saadaan aivokuolleelta luovuttajalta. Keuhkonsiirron saaneet voivat liikkua, käydä työssä ja elää normaalisti.

Keuhkonsiirtoa harkitaan, kun muuta tehokasta hoitomuotoa henkeä uhkaavaan keuhkosairauteen ei enää ole. Keuhkonsiirrossa siirretään useimmiten kaksi keuhkoa, mutta joskus myös yhden keuhkon siirtäminen voi riittää. Keuhkonsiirrolla voidaan hoitaa lähes kaikkia keuhkosairauksia, useimmiten keuhkofibroosia ja keuhkoahtaumatautia, mutta ei keuhkosyöpää.

Suomessa tehdään nykyään vuosittain 20–30 keuhkonsiirtoa. Niiden määrät ovat lisääntyneet viime vuosina. Keuhkonsiirtojen tulokset ovat erinomaisia. Suomessa 95 prosenttia on elossa vuoden kuluttua ja enemmistö voi hyvin kymmenen vuoden kuluttua. Onnistuneen keuhkonsiirron jälkeen elämänlaatu paranee dramaattisesti ja keuhkonsiirron saanut voi palata normaaliin elämään. Keuhkonsiirron edellytyksenä on potilaan hyvä yhteistyökyky sekä sitoutuminen pysyviin lääkityksiin ja kontrolleihin. Sitoutumista hoitoon vaaditaan koko loppuelämän.

Myös lapsi voi tarvita keuhkonsiirron. Syynä voi olla synnynnäinen vaikea sydänvika, joka on vaurioittanut keuhkoverenkierron pysyvästi, tai muu harvinainen keuhkosairaus. Lapsi voi joutua odottamaan keuhkonsiirtoa pitkään, koska luovuttajan ja saajan on oltava kohtalaisen samankokoisia. Lapselle voidaan siirtää myös aikuiselta luovuttajalta kokonaisen keuhkon sijaan sopivan kokoinen keuhkolohko.

Lue lisää keuhkosiirrosta

Sydämen apupumppu

Vaikean kroonisen sydämen vajaatoiminnan hoitovaihtoehdot ovat lääkkeellinen hoito, mekaaninen verenkierron tukilaitehoito tai sydänsiirto.

Tuloksiltaan paras vaihtoehto on edelleen sydänsiirto. Sen käyttöä rajoittaa riittämätön siirtosydänten tarjonta.

Vasemman kammion mekaanisten tukilaitteiden (Left Ventricular Assist Device, LVAD) käyttö on yleistynyt sekä siltahoitona sydänsiirtoa odottavilla vajaatoimintapotilailla, että myös pysyväisratkaisuna potilailla, jotka eivät sovellu sydänsiirtoon. LVAD voi myös toimia siltana myöhempään päätöksentekoon.

Apupumppu on vasemmassa kammiossa sydämen kärjessä oleva moottori, joka tekee kammion tehtävät: kierrättää veren, kun kammio itse ei jaksa puristua. Moottorista lähtee sähköjohdon paksuinen letku, joka tulee navan vierestä vatsanpeitteiden läpi ulos. Letkun toisessa päässä on ohjausyksikkö, jossa on kiinni kaksi akkua.

Tätä pakettia potilas kantaa laukussa tai kesäisin apupumpulle suunnitellussa vyössä. Pumppu on koko ajan hänessä kiinni ja käynnissä. Hän nukkuu laukku vieressään, ja suihkuun mennessä pumppu laitetaan omaan suihkulaukkuun.

Akuissa riittää virtaa noin seitsemän tuntia per akku, ja potilaalle annataan yleensä min kaksi akkua käyttöön.

Lue lisää apupumpusta

Haku

Löytynyt 0 tulokset