Eteisvärinän toimenpidehoito

Eteisvärinän katetriablaatiohoito aloitettiin vuosituhannen alussa, ja nykyisin näitä toimenpiteitä tehdään Suomessa kaikissa yliopistosairaaloissa, noin 1 600 vuosittain. Toimenpiteen suorittaa asiaan perehtynyt rytmikardiologi.

Toimenpiteessä arpeutetaan rytmihäiriön käynnistäviä rakenteita sydämen sisältä käsin. Eteisvärinä käynnistyy usein vasempaan eteiseen laskevien keuhkolaskimoiden tyvialueilta. Niinpä ablaatiolla eristetään nämä tyvialueet, jottei eteisvärinä pääsisi käynnistymään.

Toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa nivuslaskimon kautta. Tarvittaessa voidaan käyttää rauhoittavaa lääkitystä. Vasempaan eteiseen pääsy edellyttää transseptaalipunktiota, eli eteisten välinen seinä läpäistään, jotta toimenpidekatetrit saadaan vietyä kohteeseen. Toimenpide kestää yleensä noin 1–3 tuntia.

Arviolta noin 2/3 hoidetuista potilaista paranee niin, ettei häiritseviä kohtauksia enää esiinny, eikä rytmihäiriölääkitystä enää tarvita. Osalle potilaista voidaan joutua tekemään toimenpide kaksi, kolmekin kertaa.
Komplikaatiota esiintyy harvoin, mutta ne voivat olla vakavia: tamponaatio (1–2%), keuhkovaltimostenoosi (alle 1%), tromboembolinen tapahtuma (alle 1%), palleahermon halvaantuminen (1–2%) tai ruokatorven puhkeaminen (alle 1%).

Kenelle katetriablaatio?

• Katetriablaatiohoito soveltuu erityisen hyvin tilanteissa, joissa eteisvärinä on vielä paroxysmaalinen eli kohtauksittainen. Mitä pidempään eteisvärinä on ollut vallitsevana rytminä, sitä epätodennäköisempää on, että katetrihoidolla saavutetaan kiitettävä tulos.
• Eteisvärinän tulee aiheuttaa merkittäviä oireita (EHRA 3–4).
• Yleensä on kokeiltu vaikuttavaa rytmihäiriölääkettä (esim. flekainidi), eikä riittävää hoitotulosta saada aikaiseksi.
• Ei ole merkittävää sydänsairautta, eikä vasen eteinen ole vielä kovin suuri (UÄ-tutkimuksessa poikkimitta alle 5 cm).
• Merkittävä ylipaino heikentää katetrihoidon tuloksia. Toimenpiteelle ei ole yläikärajaa, mutta yli 75 vuoden ikäisillä toimenpiteen hyötyjä ja mahdollisia haittoja punnitaan erityisen tarkasti.

Ennen toimenpidettä

Potilaalla on toistuvia, merkittäviä oireita aiheuttavia eteisvärinäkohtauksia hyvästä lääkityksestä huolimatta, ja potilas soveltuu muutoinkin katetriablaatiohoitoon. Hoitava lääkäri tekee lähetteen kardiologille. Paikallisista käytännöistä, ja potilaan tilanteesta riippuen tilanne arvioidaan ensin lähimmässä kardiologisessa yksikössä. Esimerkiksi sydämen ultraäänitutkimus on hyvä olla tehtynä, ja tiedot kerrottu lähetteessä yliopistosairaalaan.

Rytmikardiologi tekee lähetteen perusteella päätöksen, hyväksytäänkö potilas katetrihoitoon. Potilas asetetaan jonoon. Yleensä odotusaika on viikoista kuukausiin.

Jokaisella, myös pienen tukosvaaran potilaalla tulee olla käytössä antikoagulantti vähintään kolmen viikon ajan ennen toimenpidettä.

Rytmihäiriölääkitystä jatketaan normaalisti.

Voimakkaasti ylipainoisen potilaan oli hyvä laihduttaa ennen toimenpidettä, jotta toimenpiteen onnistumisen mahdollisuudet paranevat.

Toimenpideaamuna tehdään sydämen ultraäänitutkimus ruokatorven kautta, jotta varmistutaan, ettei eteiskorvakkeessa ole trombia.

Toimenpiteen jälkeen

Alkuvaiheessa eteisvärinäkohtauksia voi vielä esiintyä. Tämä ei tarkoita, että toimenpide olisi epäonnistunut. Arpilinjojen paraneminen vie aikaa kuukausia. Pitkittyneet eteisvärinäkohtaukset kannattaa siksi hoitaa aktiivisesti kardioversioin.

Antikoagulaatiohoitoa jatketaan pienen riskin potilailla 2–3 kuukauden ajan, muilla pysyvästi. Toimenpidehoito ei siis poista AK-hoidon tarvetta keskisuuren ja suuren tukosvaaran potilailla.

Kirurginen hoito

Kirurgi voi tehdä sydänleikkauksessa vasempaan eteiseen arpilinjoja, joilla eristetään rytmihäiriöpesäkkeet kuten katetriablaatiohoidossa. Käytännössä kirurginen toimenpide tehdään harkinnan mukaan muun sydänleikkauksen yhteydessä. Tyypillinen esimerkki on mitraalivuodon vuoksi tehtävä läppäleikkaus. Merkittävään mitraalivuotoon liittyy eteisvärinätaipumus, kun vasen eteinen venyy suureksi. Tuolloin läppäleikkauksen yhteydessä tehtävä eteisvärinän ablaatio voi estää tehokkaasti eteisvärinän uusiutumisen, kun samalla vasemman eteisen volyymikuormitus helpottaa.

Tahdistinhoito

Tahdistinhoidon ei ole voi osoittaa tehoavan eteisvärinän estoon. Sinussolmukkeen toimintahäiriössä, johon usein liittyy eteisvärinätaipumus, tahdistinhoito on luonnollisesti tarpeellinen. Tahdistin voi mahdollistaa rytmihäiriölääkityksen toteuttamisen, jos sinusrytmi käy muutoin liian hitaaksi.