Pre-eklampsian vaikutukset naisen sydänterveyteen

Pre-eklampsia (aiemmin ”raskausmyrkytys”) on raskauden jälkimmäisellä puoliskolla ilmenevä verisuonitauti, jonka tavallisimmat oireet ovat kohonnut verenpaine ja proteiinin erittyminen virtsaan. Lisäksi saattaa esiintyä turvotusta, ylävatsakipuja, päänsärkyä tai näköhäiriöitä. Verikokeiden avulla saatetaan todeta, että verihiutaleiden määrä on vähentynyt sekä maksa- ja/tai munuaisarvot suurentuneet. Ultraäänitutkimuksessa voidaan havaita, että sikiön kasvu on hidastunut. Maailmanlaajuisesti pre-eklampsia on yksi suurimmista äitiyshuollon haasteista. Suomessa pre-eklampsiaan sairastuu 2–3 prosenttia synnyttäjistä.

Pre-eklampsian syyt ja hoito

Pre-eklampsian tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta siihen liittyy istukan ja verisuonten endoteelin toimintahäiriöitä. Alttius sairastua kulkee usein suvuittain ja taustalta onkin tunnistettu useita geneettisiä riskitekijöitä. Muita keskeisiä altistavia riskitekijöitä ovat ensimmäinen raskaus, aiemmassa raskaudessa sairastettu pre-eklampsia, kohonnut verenpaine, monisikiöraskaus, lihavuus, tyypin 1 tai 2 diabetes, sidekudossairaus ja krooninen munuaissairaus.

Kyseessä on siis monitekijäinen raskauskomplikaatio ja toistaiseksi ei voida täysin ennustaa, kuka pre-eklampsiaan sairastuu. Suomessa alkuraskauden aikana neuvolassa kartoitetaan kliinisiä riskitekijöitä ja tarvittaessa pre-eklampsian ehkäisemiseksi aloitetaan varhaisilla raskausviikoilla pieniannoksinen asetyylisalisyylihappo (mini-ASA). Myös painonhallinta ja liikunta ennen raskautta ja raskausaikana saattavat pienentää pre-eklampsian riskiä.

Pre-eklampsiaa hoidetaan raskauden aikana mm. verenpainelääkityksellä. Jos pre-eklampsia hoidosta huolimatta kehittyy vaikeaksi, saatetaan äidin ja sikiön hyvinvoinnin vuoksi joutua synnyttämään ennen laskettua aikaa. Synnytyksen jälkeen äidin pre-eklampsiaan liittyvät oireet paranevat yleensä verrattain nopeasti. Pre-eklampsian sairastaneiden naisten terveyttä olisi kuitenkin hyvä seurata myös raskauden jälkeen.

Pre-eklampsia lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin

Pre-eklampsian sairastaneilla on noin 4-kertainen riski sydämen vajaatoimintaan, 3-kertainen riski kohonneeseen verenpaineeseen ja 2-kertainen riski iskeemiseen sydänsairauteen, aivoverenkiertohäiriöön ja sydän- ja verisuoniperäiseen kuolemaan verrattuna naisiin, joilla ei ole ollut pre-eklampsiaa.

Riski on erityisen suuri naisilla, joilla on ollut vaikea-asteinen pre-eklampsia ja/tai ennenaikainen synnytys ja tauti on toistunut useammassa raskaudessa. Pre-eklampsian sairastaneilla naisilla voidaan havaita myös erilaisia aineenvaihdunnan häiriöitä, kuten kohonneita glukoosi- tai LDL- kolesterolitasoja. Kohonneen riskin taustalla ovat sairauksien yhteiset riskitekijät ja perintötekijät, mutta mahdollisesti myös pre-eklampsia aiheuttaa elimistössä muutoksia, jotka altistavat myöhemmin sydän- ja verisuonitaudeille.

Pre-eklampsiaan liittyvä suhteellinen sydän- ja verisuonitautiriski on suurimmillaan 10 vuoden ajan synnytyksen jälkeen ja sen jälkeenkin riski on suurempi kuin naisilla, joilla ei ole ollut pre-eklampsiaa.

Pre-eklampsian sairastaneiden hoito ja seuranta raskauden jälkeen

Noin puolet pre-eklampsian sairastaneista naisista ei tiedä tautiin liittyvästä myöhäisemmästä sydän- ja verisuonitautiriskistä. Olisi tärkeää, että terveydenhuollossa raskaushistoria huomioitaisiin terveysriskejä kartoitettaessa ja äidit ohjattaisiin tarvittaessa säännölliseen pitkäaikaisseurantaan.

Tällä hetkellä ei ole tieteellistä, kansainvälistä konsensusta siitä, milloin ja millä tutkimuksilla seuranta tulisi raskauden jälkeen aloittaa. Suomessa hoitosuosituksessa on painotettu etenkin verenpaineen seurantaa ja hoitoa. Jos verenpaine on jälkitarkastuksessa normaali, (oma)seuranta on kuitenkin vuosittain tärkeää.

Aikaisemmin on onnistuneesti osoitettu, että riskitekijät ovat muokattavissa elintapamuutosten avulla ja voivat auttaa lykkäämään tai ehkäisemään sydän- ja verisuonitauteja. Esimerkiksi DASH (Dietary Approaches to Stop Hypertension) ruokavalio laskee tehokkaasti verenpainetta, lisäksi sen on havaittu ehkäisevän tyypin 2 diabetesta sekä vaikuttavan suotuisasti painonhallintaan. Keskeistä elintavoissa on lisätä kasvisten, hedelmien, marjojen ja täysjyväviljavalmisteiden käyttöä sekä vähentää suolan käyttöä. Lisäksi kovan, tyydyttyneen rasvan sijaan, tulisi suosia pehmeitä rasvoja. Kalaa tulisi syödä runsaasti ja punaista lihaa vain vähän. Lisäksi ruokavalioon keskeisesti kuuluvat pähkinät, siemenet, palkokasvit ja vähärasvaiset maitovalmisteet. Ruokavalio on siten hyvin pitkälti nykyisten ravitsemussuositusten mukainen.

Myös pre-eklampsian sairastaneiden naisten osalta on hyvin alustavaa näyttöä siitä, että raskauden jälkeisellä elintapahoidolla saattaa olla edullisia vaikutuksia sydän- ja verisuonitautiriskin pienentämisessä. Tältä osa-alueelta tarvitsemme vielä kuitenkin lisää tutkimusta.

Suomessa on parhaillaan menossa pitkäkestoinen ravitsemus- ja liikuntainterventio, josta saadaan lisää tietoa pre-eklampsian sairastaneiden ja heidän perheidensä myöhemmästä sairastuvuudesta ja siitä, voidaanko elintapamuutoksilla saada aikaan muutoksia. Tämä auttaa kohdentamaan paremmin yksilöllistä neuvontaa ja ennaltaehkäisyä.