Hyppää sisältöön

Liikunta ja sydämensiirto

Liikunnallinen kuntoutus ja omaehtoinen liikunta helpottavat ja nopeuttavat sydämensiirtopotilaiden paluuta normaaliin päivittäisiin toimintoihin ja työelämään.

Annukka Alapappila
Julkaistu 10.6.2021
Päivitetty 4.3.2022

Sydämensiirtoa (transplantation cordis) käytetään, jos potilaalla on vaikea sydämen vajaatoiminta, jota ei voi parantaa lääkehoidon, pallolaajennuksen, leikkauksen tai vajaatoimintatahdistimen avulla.

Ennen siirtopäätöstä potilaalle tehdään laajat ja kattavat tutkimukset. Samalla arvioidaan tarkkaan sydänsairauden muut hoitovaihtoehdot sekä potilaan edellytykset selviytyä leikkauksesta ja jälkihoidosta.

Sydämensiirto tehdään useimmiten sydänlihassairauden (kardiomyopatia) tai sepelvaltimotaudin takia. Muita selvästi harvinaisempia siirron aiheita ovat synnynnäiset sydänviat, sydänlihastulehduksen jälkitilat ja läppäviat.

Sydämensiirron jälkeen potilas tarvitsee pysyvän lääkehoidon, joka estää uuden sydämen hyljintää. Lääkitys vaikuttaa myös aineenvaihduntaan, hermoston ja munuaisten toimintaan sekä immuunijärjestelmään.

Liikunta ehkäisee osaltaan hyljintää estävän lääkehoidon haittavaikutuksia. Liikunnan myönteiset vaikutukset iän mukanaan tuomiin sairauksiin ja rajoitteisiin ovat myös oleellisia. Liikunta vaikuttaa sydämensiirtopotilaiden verenkiertoelimistön toimintaan ja aineenvaihduntaan samoin kuin terveillä.

Liikunnan tärkeät vaikutukset sydämensiirtopotilaalle

  • Laskee lepoverenpainetta
  • Lisää lihasvoimaa ja -kestävyyttä
  • Parantaa maksimaalista ja submaksimaalista suorituskykyä
  • Parantaa maksimaalista hapenottokykyä
  • Ehkäisee tai helpottaa neuropatiaa
  • Ylläpitää luuntiheyttä ehkäisee osteoporoosia
  • Parantaa sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa
  • Tukee painonhallintaa
  • Ehkäisee infektioita
  • Ehkäisee ateroskleroosia ja
  • Parantaa elämänlaatua.

Kuntoutuminen leikkauksen jälkeen

  • Kotiutuminen tapahtuu yleensä 3–5 viikon kuluttua siirtoleikkauksesta.
  • Sairaalahoidon aikana rohkaistaan fyysisesti aktiiviseen elämäntapaan sekä ohjataan ja motivoidaan liikkumaan itsenäisesti.
  • Liikunnan tulee olla toiminta- ja suorituskykyä kehittävää ja ylläpitävää.
  • Jos toipilasvaiheessa ilmenee ongelmia, tulee olla mahdollisuus ottaa yhteyttä omaan hoitavaan lääkäriinsä.
  • Sydän- ja verenkiertoelimistön kuntoa kohotetaan mm. kestävyysliikunnan avulla.
  • Parantava vaikutus saadaan, kun liikunta on päivittäistä tai lähes päivittäistä ja kohtuullisesti kuormittavaa.
  • Jos liikunta ja harjoittelu on ollut ennen sydänsiirtoa hyvin vähäistä saattavat arkeen liittyvät päivittäiset toiminnot ja itsensä hoitaminen olla riittävän kuormittavia harjoituksia aluksi sairaalasta kotiutumisen jälkeen.
  • Kävelyillä käynti aloitetaan välittömästi kotiutumisen jälkeen, kävelylenkkien pituus ja kesto määräytyvät yksilöllisesti fyysisen kunnon mukaan. Kävelylenkkejä pidennetään ja lenkkien kuormitusta lisätään asteittain esimerkiksi mäkisessä maastossa. Kävelyn jälkeen tulee olla hyvä olo.
  • Kestävyysharjoittelua voi toteuttaa myös kuntopyörällä.
  • Intervalliharjoittelu soveltuu usein tasavauhtista harjoittelua paremmin sydämen siirron saaneen kestävyyskuntoa kehittäväksi harjoitusmuodoksi.
  • HIIT (High Intensity Interval Training) voidaan ottaa osaksi harjoitusohjelmaa toipilasajan jälkeen yksilöllisen harkinnan perusteella. HIIT:n on todettu mm. parantavan merkittävästi maksimaalista hapenottokykyä, alaraajojen lihasvoimaa ja –kestävyyttä sekä suorituskykyä ja edistävän suotuisaa kehon koostumusta sydänsiirron saaneilla.
  • Kestävyysharjoittelua voi monipuolistaa tavallisesti kolmen kuukauden kuluttua siirrosta, kun leikkaushaavat ovat parantuneet, rintalasta on luutunut ja lääkitys vakiintunut.
  • Kestävyyskuntoa parantavia lajeja ovat muun muassa hiihto, uinti, pyöräily, soutu ja luistelu sekä kestovoimaa kehittävä kuntosaliharjoittelu.
  • Lihasvoimaa ja –massaa menetetään usein ennen sydänsiirtoa sydämen vaikean vajaatoiminnan seurauksena. Onkin tärkeää ottaa lihasvoimaa kehittävä harjoittelu säännölliseksi osaksi sydänsiirron jälkeistä harjoitusohjelmaa alusta alkaen.

Fyysisen kunnon ylläpitäminen

  • Sydämensiirron jälkeen tarvitaan hyvää lihasten, luuston ja hermolihasjärjestelmän kuntoa, jotta tuki- ja liikuntaelimistön toimintakyky paranee ja pysyy hyvänä. Hylkimisenestolääkitys vaikuttaa epäsuotuisasti näihin kaikkiin osa-alueisiin. Liikunta kuitenkin ennaltaehkäisee ja jossakin määrin korjaa näitä haittoja.
  • Sydämensiirron saaneiden maksimaalinen syke jää noin 70-80 prosenttiin verrattuna terveisiin saman ikäisiin.
  • Sykereservi, maksimaalinen hapenottokyky ja verenpaineen vaihtelu jäävät myös pienemmiksi kuin terveillä.

Liikuntaa tulee keventää tai välttää, jos tulee merkkejä terveydentilan heikentymisestä

  • Rejektio eli hylkimisoireita
  • Infektio
  • Rytmihäiriötaipumusta
  • Neurologisia oireita
  • Ahtaumia siirteen sepelvaltimoissa. Syketaso on pidettävä harjoituksissa alle 130 lyöntiä minuutissa. Liikunta tulee keskeyttää, jos potilaalle tulee hengenahdistusta, huimausta, poikkeavaa väsymistä tai rytmihäiriötuntemuksia.
  • Flunssa tai muu sairaus.

Hyljintään viittaavat sydämen vajaatoimintaan sopivat oireet kuten heikentynyt rasituksensietokyky ja hengenahdistus, rytmihäiriö, verenpaineen lasku, kuume ja flunssan kaltaiset oireet, turvotus, ruokahaluttomuus tai yleistilan lasku.

Tukea elämään sairauden kanssa

Tietoa, taitoa ja tukea sairauteen liittyen sekä käytännön vinkkejä liikkumiseen ja sairauden hoitamiseen löytyy sydan.fi-sivuilta ja Kuntoutumistalo.fi-sivuilta (Kuntoutumistalo→Kuntoutujalle→Sydänsairaudet).

Sydänliiton kursseilla sairastunut pääsee tapaamaan toisia samassa elämäntilanteessa olevia ja jakamaan kokemuksia myös liikkumisesta yhdessä toimien ja oppien.

Vertaistukihenkilön kanssa voi jutella luottamuksella liikkumisesta, tunteista ja kokemuksista.

Tule mukaan -sivuilta löytyy tietoa Sydänliiton toiminnasta sekä verkkoluentotarjonta ja tapahtumakalenteri sekä sairastunut voi halutessasaan liittyä jäseneksi sydänyhdistykseen.

Lue lisää

Secondary prevention through comprehensive cardiovascular rehabilitation: From knowledge to
implementation. 2020 update. A position paper from the Secondary Prevention and Rehabilitation Section of the European Association of Preventive Cardiology

Työryhmä

Annukka Alapappila, TtM, ft

Linda Ulenius, ft