Kuravarvas -blogissa, päästään seuraamaan vuoden aikojen vaihtelua luontoliikkujan näkökulmasta.

Vuoden ajat vaihtuvat, mutta Kuravarvas jatkaa luonnossa liikkumista, vaikka pakkasta on lähes 20 astetta. Kuravarvas on sydänsairas luonnon sekakäyttäjä, joka uskoo, että savi saappaassa pitää lääkärin loitolla. Hänen kirjoitteluaan on mukava lueskella. Itsekin  pääsee pienelle luontomatkalle. Kuravarpaan esimerkki kannustaa liikkeelle säässä kuin säässä ja jumppaamaan luonnossa aina kun on mahdollista. Tutkitut luonnon hyvää tekevät vaikutukset alkavat jo 15 minuutin luonnossa oleskelun jälkeen.

2.1.2024

Päivän eläimet ovat koskikara ja merinolammas. Koskikaran pulikointia hyisessä vedessä on aina ilo seurata. Sen tapaa sitä helpommin, mitä useampi virtapaikka jäätyy umpeen.

Merinovillainen alusasu taas tekee koskikaran etsimisestä ja katsomisesta mukavaa, kun itse pysyy kuivana ja lämpimänä. Kunhan säätää lämpöä liikkeellä ja varoo selän kastumista ylämäissä.

Kuvaaminen paljain käsin on vähän hätäistä, pakkasta seitsemäntoista. Onneksi villalapasen ja nahkarukkasen liitto toimii, helppo pukea ja riisua nopeasti.

Jäljistä lumessa näkee, että joku on taivaltanut edeltä. Syvällä on kyntänyt, taitaa olla kinkun sulattelija. Ja täällähän se sulaa. Omakin vyö vaikuttaa lyhentyneen, mutta vain yhden reikävälin. Kyse ei voi olla vyötäröläskin paksunemisesta, juhlasesongin ruoat olivat aika maltillisia. Varmaankin vyö on kutistunut kylmässä. Tai sitten olen kasvattanut paksun talvikarvan.

Lue lisää luontoliikkujan havaintoja Luontoliikkujan blogista