Kun kuolema pelottaa – kuinka tukea sairastunutta?

Kuolemanpelolle tilan antaminen

Kuolemanpelko voi vaikeuttaa sairastuneen omahoitoon sitoutumista, vähentää esimerkiksi liikunnan harrastamista sekä varjostaa arkea ja ihmissuhteita niitä haittaavalla tavalla. Monilla potilailla on ahdistusta ja masennusta sairastumisen seurauksena. Erilaiset toimenpiteet ja leikkaukset voivat jo itsessään kuormittaa mieltä ja nostaa esiin kuolemaan liittyviä ajatuksia ja pelkoja. Mielialaan ja pelkoihin tulisikin kiinnittää erityistä huomiota sairastuneita kohdatessa ja ottaa asia rohkeasti puheeksi tai ainakin tarjota tilaa vaikeammistakin aiheista keskustelulle. Mielialaa ja pelkoja, kuten muitakin sairauteen liittyviä asioita, tulisi aina hoitaa. Masennus- ja ahdistusoireet lisäävät sairauden pahenemisen ja kuolleisuuden riskiä. Mielialaa hoitamalla sairastuneella on mahdollisuus voida paremmin ja sitoutua sen myötä hoitoonsa aktiivisemmin.

Läsnä oleva kohtaaminen, aktiivinen kuuntelu ja myötätuntoinen suhtautuminen vaikeisiinkin tunteisiin on avainasemassa tunteiden hyväksyntään. Kuolema saa pelottaa. Pelkoja ei tarvitse työntää pois, sen sijaan niitä olisi hyvä lähestyä lempeällä otteella. Ammattilaisena sinulla on mahdollisuus antaa tilaa tunteiden käsittelylle turvallisessa ja hyväksyvässä ilmapiirissä.

Mitä itse ajattelet kuolemasta?

Sairastunut voi kaivata tukea pelkoonsa, mutta kuolemasta ja kuolemanpelosta puhuminen voi olla vaikeaa kenelle tahansa, ammattilaisellekin. Jokainen käsittelee kuolemaan liittyviä tunteita ja pelkoja omista lähtökohdistaan. Hyväksyvä ja lempeä ilmapiiri kaikkien tunteiden esille tuomiseen ja tunnistamiseen on kuitenkin hyvä lähtökohta. Mitä itse ajattelet kuolemasta? Kun on ensin itse pohtinut omia ajatuksiaan kuolemaan liittyen, on helpompi reflektoida potilaan kanssa hänen tuntojaan ja ajatuksiaan.

Rohkaise puhumaan

Ammattilaisena voit rohkaista sairastunutta näkemään ne ihmiset, joiden kanssa sairaudesta ja peloista voisi puhua. Läheisten kanssa puhuminen ja vaikeiden tunteiden jakaminen voi olla arvokasta ja lisätä läheisyyttä. Inhimillisyyden jakaminen ja siihen rohkaisu omassa lähipiirissä voi tuoda sairastuneelle lohtua ja voimaa sopeutua sairauteen.  Kaikki eivät kuitenkaan ole välttämättä valmiita siihen, vaan kaipaavat ennemminkin ulkopuolista kuuntelijaa, eivätkä halua kuormittaa läheisiä liikaa. Tällöin esimerkiksi vertaistukihenkilö tai -ryhmä, terveydenhuollon ammattilainen, psykologi, psykiatrinen sairaanhoitaja voisi olla kokeilemisen arvoinen mahdollisuus päästä yhteyteen muiden ihmisten kanssa. Esimerkiksi vertaistukihenkilöillä on omakohtaista kokemusta sairauden kanssa elämisestä ja luottamuksellinen keskustelu tällaisen henkilön kanssa voi olla hyvin voimaannuttava kokemus. Valmiita vastauksia ei kuitenkaan ole, vaan vuorovaikutus sairastuneen kanssa luo raamit keskustelulle ja ajatustenvaihdolle siitä, miten ja kenen kanssa peloista voisi mahdollisesti puhua.

Mistä lisää turvallisuuden tunnetta pelon keskelle?

Turvallisuuden tunteen lisääminen pelon keskellä voi olla yhdenlainen keino lievittää pelon aiheuttamaa turvattomuuden tunnetta. Samalla pelko saa kuitenkin olla läsnä. Sairastuneen kanssa voi yhdessä miettiä tilanteita, joissa kuolemanpelko erityisesti herää. Tilanteiden tunnistaminen voi auttaa hahmottamaan, milloin pelot erityisesti aktivoituvat ja minkälaisia keinoja itsellä on käsitellä omia pelkoja. Nousevatko pelot esiin juuri ennen nukkumaanmenoa? Pelottaako liikkuminen tai hengästyminen? Pahentaako jokin asia tai tekijä pelkoja? Mikä on auttanut pelkojen kanssa?

Mikä tuo turvaa pelon keskelle?  Sairastuneen kanssa voi yhdessä miettiä turvaa tuovia toimintoja tai keinoja – turvaa tuovien asioiden nimeäminen tai ylös kirjoittaminen voi auttaa muistamaan ja lisäämään niitä pelon ollessa läsnä. Tällaisia keinoja voivat olla ihmisestä riippuen esimerkiksi musiikin kuuntelu, kirjoittaminen, lukeminen, käsityöt, ystävälle soittaminen, kevyt liikkuminen, hengitysharjoitukset tai muu mieluisa tekeminen, jolla saa yhteyden tähän hetkeen sekä mahdollisesti omaan kehoon tai toiseen ihmiseen.

Elämän merkityksellisyys voimavarana

Elämän rajallisuuden ja oman haavoittuvaisuuden kohtaaminen sairauden myötä voi olla hämmentävää kenelle tahansa. Kuoleman kääntöpuoli on kuitenkin elämä – sen merkityksellisyys, tärkeimmät asiat, ihmiset ja arvot. Elämän rajallisuuden ymmärtäminen voi nostaa esiin tärkeää pohdintaa elämän arvokkuudesta. Sairastuneen kanssa elämän tarkastelu voimavaralähtöisesti ja merkityksellisyydestä käsin voi tarjota oivalluksia, lohtua, toivoa ja voimaa pelon keskellä. Avoimet kysymykset voivat auttaa sairastunutta oivaltamaan omassa elämässä olevat voimavarat. Mitkä ovat sinulle tärkeimpiä asioita elämässä? Kenen kanssa mieluiten vietät aikaa? Mitkä ovat tärkeimpiä arvojasi? Mitä asioita teet kaikkein mieluiten ja mistä saat itsellesi hyvää oloa?

Itsemyötätunto apuna vaikeiden tunteiden kohtaamisessa

Itsemyötätuntoa on tutkittu viime vuosina enenevästi ja sen on todettu lisäävän psykologista hyvinvointia myös sairastuneiden ja traumaattisia asioita kokeneiden keskuudessa. Itsemyötätunto on taito, jota voi vahvistaa harjoittelemalla. Keskiössä on tietoinen läsnäolo vaikeuksien keskellä, jaettu inhimillisyys ja ystävällisten ajatusten kohdistaminen itseen. Sairastunutta voi ohjata itsemyötätunnon vahvistamiseen erilaisten itsemyötätuntoharjoitusten kautta. Mindfulness-harjoitus itsemyötätunnon vahvistamiseksi voi olla esimerkiksi seuraavanlainen:

Vaikeiden ajatusten hetkellä ja pelon keskellä voit kokeilla lisätä itsemyötätuntoa tämän harjoituksen avulla. Itsemyötätuntoisen suhtautumisen harjoittelu voi auttaa vaikeiden tunteiden käsittelyssä. Voit tehdä harjoituksen milloin tahansa, missä tahansa ja käyttää siihen niin kauan aikaa, kuin tarvitset. Voit muokata sanoja itsellesi sopivimmiksi, jos valmiit lauseet eivät tunnu omilta.

Ota ensin asento, jossa pysähdyt havainnoimaan kehosi tuntemuksia, tekemään vain huomioita. Voit ottaa muutaman rauhallisen hengityksen sisään ja ulos.

Sano sitten itsellesi mielessäsi:

”Tämä hetki on minulle vaikea.”

Sano seuraavaksi itsellesi:

”Vaikeudet ovat osa elämää.”

Jos haluat laittaa kätesi sydämellesi, vatsallesi tai ottaa halausotteen itsestäsi, voit tehdä niin. Tunne käsiesi lämpö ja kosketus.

Sano sitten:

”Olen ystävällinen itselleni juuri nyt.”

Voit tarvittaessa kokeilla muitakin ystävällisiä toivotuksia itsellesi, esimerkiksi: ”toivon olevani turvassa”, ”toivon olevani onnellinen”, ”toivon itselleni kaikkea hyvää.” Voit tutkia, minkälaiset sanat olisivat tarpeellisia itsellesi juuri nyt.

Tutkiskele harjoituksen aikaansaamia vaikutuksia hetken ajan kehossasi ja mielessäsi. Tämän jälkeen voit kiittää itseäsi ja päättää harjoituksen.

Voisiko näistä olla apua ajatusten ja kohtaamisen tueksi:

• Masennus- ja ahdistusoireet sekä kuolemanpelko tulisi ottaa puheeksi sairastuneen kanssa kontrollikäyntien tai muiden käyntien yhteydessä.
• Avoin, kiireetön ja luottamuksellinen keskusteluyhteys luo tilaa käsitellä kuolemanpelkoa ja muita vaikeita tunteita.
• Yhdessä elämäntilanteen kartoittaminen; niin kuormittavat tekijät kuin voimavarat arjessa. Voimavarojen ja pientenkin ilon aiheiden näkeminen ja niitä kohti kurottaminen voivat auttaa näkemään merkityksellisyyttä elämässä.
• Ihmisenä ihmisen kohtaaminen ja läsnäolo ovat hedelmällisiä lähtökohtia ja auttavat pääsemään käsiksi aiheeseen. Mitä itse ajattelet kuolemasta?
• Itsemyötätuntoharjoitusten pariin ohjaaminen voi olla kokeilemisen arvoista. Aiheesta on paljon materiaalia erilaisissa kanavissa. Esimerkiksi Sydänliiton harjoitus YouTubessa: Mindfulness harjoitus – myötätuntoa ja lempeyttä itselle. Toivon sinulle kaikkea hyvää. – YouTube. Itsemyötätunnosta on kirjoitettu useita kirjoja, suomenkielisenä esim. Ronnie Grandell: Itsemyötätunto.
• Myötätuntoisuus myös itseäsi kohtaan ammattilaisena on tärkeää – sinulla ei tarvitse olla valmiita vastauksia ollaksesi sairastuneen tukena ja läsnä pelkoja käsitellessä.
• Vertaistukihenkilön tai -ryhmän kanssa käyty luottamuksellinen ajatustenvaihto voi olla arvokasta kuolemanpelkoa käsitellessä. Vertaistukihenkilöillä on omakohtaisia kokemuksia ja näkemyksiä sairauden kanssa elämisestä. Voit auttaa sairastunutta löytämään vertaistukihenkilön esimerkiksi Sydänliiton sivuilta https://sydan.fi/apua-ja-tukea/vertaistuki/ ja ohjata hänet ottamaan yhteyttä sopivan oloiseen henkilöön.
• Ohjaaminen psykologin, psykiatrisen sairaanhoitajan tai psykoterapeutin vastaanotolle voi olla hyvä vaihtoehto silloin, kun tuntuu, että itsellä ei ole riittäviä keinoja auttaa sairastunutta pelkojen kanssa. Voit yhdessä sairastuneen kanssa varata ajan sopivalle henkilölle, antaa yhteystiedot ja näin tukea ja rohkaista eteenpäin.

Lähteitä ja lisälukemista: Furer, P. & Walker, J. (2008). Death Anxiety: A Cognitive-Behavioral Approach. Journal of Cognitive Psychotherapy: An International Quarterly. DOI: 10.1891/0889-8391.22.2.167; Grandell, R. (2015). Itsemyötätunto. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi; Levine, G. N., Cohen, B. E., Commodore-Mensah, Y., Fleury, J., Huffman, J. C., Khalid, U., Labarthe, D. R., Lavretsky, H., Michos, E. D., Spatz, E. S., Kabzansky, L. D. (2021). Psychological Health, Well-Being, and the Mind-Heart-Body Connection: A Scientific Statement from the American Heart Association. Circulation. Vol. 143, issue 10. 763–783.; Martela, F. (2020). Elämän tarkoitus – suuntana merkityksellinen elämä. Helsinki:Gummerus; Neff, K. D. & Davidson, O. (2016). Self-compassion: Embracing suffering with kindness. In I. Ivtzan & T. Lomas (Eds.), Mindfulness in Positive Psychology (pp. 37-50). Rutledge.; Neff, K. D. & Germer, C. (2017). Self-Compassion and Psychological Wellbeing. In J. Doty (Ed.) Oxford Handbook of Compassion Science, Chap. 27. Oxford University Press. Zambrano, J., Celano, C. M., Januzzi, J. L., Massey, C., N., Chung, W-J., Millstein, R. A. & Huffman, J. C. (2020). Psychiatric and Psychological Interventions for Depression in Patients with Heart Disease: A scoping Review. Journal of the American Heart Association. 2020;9. Itsemyötätuntoharjoitus koostettu vanhaa buddhalaista alkuperää olevaa metta-meditaatiota, (loving-kindness) & Kristin Neffin itsemyötätuntoharjoitusta mukaillen.