Pysyvän eteisvärinän hoito

Sydämen eteislokeroissa tapahtuu ajan mittaan muutoksia, joiden vuoksi eteisvärinä käynnistyy yhä helpommin. Kun eteisvärinää on ollut usein tai pitkiä aikoja, eteisten sopeutuminen eteisvärinään on edennyt jo niin pitkälle, ettei normaalia sinusrytmiä saada enää rytminsiirrolla aikaiseksi, saati ylläpidettyä. Näin tapahtuu useimmille eteisvärinäpotilaille. Joskus eteisvärinä voidaan todeta pysyväksi jo ensimmäisestä toteamishetkestä alkaen.

Jos potilaan historiassa on useita rytminsiirtoja, ja sinusrytmiä on yritetty ylläpitää, saattaa päätös pysyvään eteisvärinään siirtymisestä olla potilaalle yllättävä, ja alakuloakin aiheuttava. Potilaalle saattaa tulla tunne, ettei häntä enää hoideta. Tämä ei tietenkään pidä paikkansa. Vaikka aktiivisista rytminsiirroista pidättäydytään, syketasoa hoidetaan tehokkaasti, jotta eteisvärinä saadaan mahdollisimman oireettomaksi. Tunne sykkeen epätasaisuudesta häviää yleensä parin kuukauden kuluessa. Joillekin on helpotus, kun jatkuvasta rytmin tarkkailusta, ja kohtausten odottamisesta pääsee eroon.

Tarvittava lääkitys

Sopiva leposyke on oireettomalla potilaalla alle 110 lyöntiä minuutissa, tavallisesti noin 70–100/min. Jos eteisvärinä aiheuttaa oireita, voidaan leposyke pyrkiä laskemaan tasolle 60–80/min. Kevyessä rasituksessa, kuten kävellessä, sopiva syketaso on 90–115/min.

Joskus lepomittauksissa syketaajuus vaikuttaa sopivalta, mutta potilas kertoo voimattomuudesta ja hengästymisestä, sekä sydämen tykytyksestä rasituksessa. Tuolloin kannattaa selvittää lääkityksen riittävyys myös rasitustilanteessa tekemällä rasituskoe, Holter-tutkimus, tai muu luotettava rasituksessa sykettä selvittävä tutkimus.

Sykkeenhallintalääkitys valitaan yksilöllisesti. Yleensä käytetään beetasalpaajia, joista bisoprololi on tavallisin. Potilas saattaa yllättyä, että annos on monesti suurempi kuin oli aiemmin sinusrytmin aikana. Esim. kaksinkertainen bisoprololi-annos on varsin tavallinen. Tarvittaessa voidaan antaa lupa ottaa ylimääräisiä annoksia, jos sydämen syke kiihtyy tarpeettomasti.

Iäkkäillä, vähän liikkuvilla potilailla voidaan käyttää digoksiinia, jos esim. verenpaineen liiallinen lasku (kuten ortostatismi) aiheuttaa ongelmia beetasalpaajan annostelussa. On hyvä muistaa, ettei digoksiini juurikaan hidasta sykettä rasitustilanteissa. Iäkkäillä, munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla kannattaa tarkistaa annostus mittaamalla seerumin digitalispitoisuus.

Sykkeenhallintaa voidaan toteuttaa myös sydänselektiivisella kalsiuminestäjällä (verapamiili tai diltiatseemi). Tuolloin vasemman kammion systolinen funktio pitää olla normaali, joten lääkityksestä kannattaa konsultoida erikoislääkäriä.

Antikoagulaatiohoito toteutetaan pysyvässä eteisvärinässä yleisten periaatteiden mukaisesti.

Eteis-kammioliitoksen katetriablaatio

Joillain potilailla sydämen syke on korkea, yli 110 lyöntiä minuutissa jopa lepotilassa kuten yöllä, ja rasituksessa syke nousee tarpeettoman korkeaksi. Seurauksena on oireita kuten hengenahdistusta ja uupumista. Pitkään jatkuessaan korkea syke voi johtaa sydämen vajaatoimintaan. Jos sykettä ei saada rauhalliseksi parhaallakaan lääkityksellä, harkitaan eteis-kammioliitoksen katetriablaatiohoitoa. Tämä tarkoittaa eteisten ja kammioiden välissä olevan yhteyden täydellistä katkaisua. Edeltävästi asennetaan tahdistin, ja potilas on katkaisun jälkeen tahdistinriippuvainen.

Eteiset jäävät värinätilaan, ja tahdistin määrää sydämen sykkeen. Toimenpide on peruuttamaton, mutta auttaa potilasta koska sydän ei koskaan enää lyö häiritsevän nopeasti.