Beetasalpaajat

Beetasalpaajat hidastavat lepopulssia ja rajoittavat sykkeen nopeutumista rasituksessa. Ne myös vähentävät lievästi sydänlihaksen supistusvireyttä ja alentavat verenpainetta. Näiden vaikutusten summana sydämen hapen- ja energiantarve vähenee, mikä on eduksi sepelvaltimotaudissa. Vaikutukset perustuvat sydämen beetareseptorien salpaukseen. Beetareseptorit ovat adrenaliinin ja sen sukuisten sydämen toimintaa kiihdyttävien hormonien vaikutuskohtia.

Beetasalpaajilla on myös monia rytmihäiriöitä vähentävää vaikutusta. Tämä saattaa selittää osan niiden edullisesta vaikutuksesta sydäninfarktin jälkeen siinäkin tapauksessa, että lääkitystä ei tarvita angina pectoris -oireen lievittämiseen. Eteisvärinän aikaisen pulssin hallinta on tärkeä beetasalpaajien käyttöaihe. Ne voivat vähentää terveen sydämen lisälyöntejä ja niistä aiheutuvia tuntemuksia, mutta tässä tarkoituksessa ne ovat vain oireita lievittäviä.

Beetasalpaajat parantavat ennustetta sydämen heikosta pumppaustoiminnasta johtuvassa vajaatoiminnassa (systolinen vajaatoiminta). Tämä voi tuntua kummalliselta: miten lääke, joka hillitsee sydämen toimintaa, voi olla avuksi kun toiminta on jo valmiiksi heikentynyt? Selitys on, että vajaatoiminnassa elimistö pyrkii pitämään sydämen toimintaa yllä adrenaliinipiiskauksella, joka tietyssä vaiheessa kääntyy edullisesta haitalliseksi kuluttaen sydämen vähiä energiavaroja ja altistamalla rytmihäiriöille.

Beetasalpaajien käyttöaiheita ovat siis: sepelvaltimotauti (angina pectoris -oireen lievittäminen ja sydäninfarktin jälkitila), kohonnut verenpaine, osalla valmisteista (bisoprololi, karvediloli, metoprololi ja nebivololi) sydämen vajaatoiminnan tietyt muodot ja tietyt rytmihäiriöt.

Kahdenlaisia reseptoreita

Beetareseptoreja on kahdenlaisia. Beeta-1-reseptoreja on eniten sydämessä, beeta-2-reseptoreja muun muassa keuhkoputkissa. Beeta-1-selektiivisyys tarkoittaa, että lääkkeen vaikutus kohdistuu pääasiassa sydämeen. Tällaisia ovat asebutololi, atenololi, betaksololi, bisoprololi, metoprololi ja nebivololi. Yleensä selektiivisyys katsotaan eduksi, koska vaikutuksen toivotaan kohdistuvan sydämeen. Joissain käyttöaiheissa beeta-2-reseptorien salpauksesta voi olla apua, esimerkiksi tiettyjen vapinatyyppinen hoidossa. Tällöin käytetään esimerkiksi propranololia.

Karvediloli ja labetaloli salpaavat sekä alfa- että beetareseptoreja. Alfareseptoreja on verisuonten seinämissä ja niiden ärsytys supistaa verisuonia, joten näitä reseptoreja salpaavilla lääkkeillä on verisuonia laajentavaa vaikutusta. Myös nebivololilla on verisuonia laajentavaa vaikutusta, mikä perustuu muuhun kuin alfareseptorien salpaukseen.

Beetasalpaajia ei voi käyttää, jos syke on valmiiksi hidas (ellei ole tahdistinta) tai jos EKG:ssa on hidasta sykettä ennakoivia johtumishäiriöitä. Astma voi pahentua, mutta tämä on yleensä vältettävissä valmisteen (beeta-1-selektiivinen) ja annoksen oikealla valinnalla. Beetasalpaajat voivat huonontaa ääreisverenkiertoa, mikä tuntuu käsien ja jalkojen kylmyytenä. Jos tämä on kiusallista, voi olla avuksi valita valmiste, jolla on verisuonia laajentavaa vaikutusta. Toisin kuin aikaisemmin ajateltiin, alaraajavaltimoiden ahtautumisesta johtuva katkokävely ei yleensä ole este beetasalpaajien käytölle.

Hidas syke ja beetasalpaajat

Liikuntaa harrastavat ihmiset voivat kokea beetasalpaajat kiusallisina, koska niitä käyttäessä väsyy rasituksessa helpommin. Tässä tilanteessa tulee harkita, olisiko jokin muu lääkitys sopivampi esimerkiksi kohonneen verenpaineen hoidossa.

Jos beetasalpaajahoito lopetetaan, se on yleensä syytä tehdä vähitellen annosta pienentäen 1–2 viikon aikana, ellei käytetty annos ole ollut pieni. Äkillinen lopettaminen voi aiheuttaa sydämentykytystä.

Beetasalpaajilla on taulukossa mainituin poikkeuksin alempi erityiskorvaus (65 %) kroonisessa verenpainetaudissa, kroonisessa sepelvaltimotaudissa ja kroonisissa sydämen rytmihäiriöissä.

*Geneerisen lääkkeen valmistaja, esim. Atenolol Sandoz