Fyysisen suorituskyvyn arviointiin perustuva liikunnan tehon määrittäminen

Yksilöllisen liikunnan tehon ja harjoittelun perustana ovat henkilön lähtökunto ja henkilökohtaiset tavoitteet liikuntaharjoittelulle. Fyysisen toimintakyvyn testaamiseksi ja lähtökunnon arvioimiseksi ensisijaiset testit ovat kliininen rasituskoe tai kuuden minuutin kävelytesti, (6MWT, 6 minute walking test). Muu fyysisen toimintakyvyn testaaminen etenee sairauden tila ja muut esitiedot huomioiden. Esitietoja voi kartoittaa mm. Sepelvaltimopotilaan terveyskyselyn avulla. Muiden testien avulla voidaan selvittää tuki- ja liikuntaelimistön kuntoa, fyysistä aktiivisuutta, motorista kuntoa ja hengitystoimintaa.

Esitiedoissa kartoitettaviin tietoihin kuuluvat

• sepelvaltimotaudin nykytila
• muut sairaudet
• lääkitykset ja mahdolliset liikkumisrajoitukset
• arvio tämänhetkisestä fyysisestä aktiivisuudesta, liikuntatottumuksista ja työn kuormittavuudesta
• kehonkoostumus
• kliinisen tilan yhteenveto ja sen vaikutus liikuntaan

Kestävyysliikunnan tehon määrittäminen

Kestävyysliikunnan ohjelmoinnissa tulee huomioida mahdollisten oireiden ja poikkeavien löydösten ilmaantuminen sekä syke ja kuormitustaso, jolla ne ilmenevät. Liikuntaedellytykset määräytyvät pitkälti sydänlihasvaurion laajuuden, vasemman kammion supistumistehon ja mahdollisen rytmihäiriöalttiuden mukaan. Suorituskyvyn arvioinnin tuloksen perusteella voidaan arvioida maksimaalinen oireettoman liikunnan teho. Ammattilaisen testeissä havaitsemat löydökset ja potilaan tuntemukset voivat joskus olla hyvinkin ristiriitaisia keskenään. Ohjauksen merkitys on siis erittäin tärkeä.  Potilas ei esimerkiksi osaa erottaa kevyttä hengästymistuntemusta ja hengenahdistusta toisistaan. Suorituskykytestien suureiden (esim. RPE, W, MET, syke, metri, sykereservi, VO₂max, suorituskyky, liikunnan kuormitus, intensiteetti, liikuntamuoto ja energiankulutus) ja mahdollisten oireiden avulla voi alla olevia taulukoita hyväksi käyttäen havainnollistaa kuntoutujan suorituskykyä arjen tilanteissa.

Kuuden minuutin kävelytestin aikana korkeinta oireetonta sykettä ja RPE-lukemaa voi pitää turvallisena kestävyysliikunnan harjoittelutehona. Kuitenkin on syytä muistaa, että suositeltuna maksimaalisena RPE-lukemana on 16. Matkan perusteella voi arvioida suorituskykyä. Testin aikaista sykettä, RPE-kuormitustuntemusta ja mahdollisien oireiden ilmaantumista, jotka ovat ammattilaisen kirjaamana testilomakkeessa (på svenska) tai toisen kuntoutujan kirjaamina testilomakkeessa (på svenska), voi käyttää apuna arvioitaessa kuntoutujan suorituskykyä arjen tilanteisiin ja niihin liittyviin suorituskyvyn vaatimuksiin.

Jos kliininen rasituskoe on tehty, voi sen perusteella todeta, millä rasitus- ja syketasolla sydänlihaksessa alkaa ilmetä hapenpuutetta, vaikka oireita tulisi vasta tätä raskaammassa liikunnassa. Liikunnan tehon määrittämiseen käytetään kliinisessä rasituskokeessa saavutettua oireetonta maksimisykelukemaa, josta lasketaan liikuntasuosituksen mukaan teholiikunnan tehoksi. Rasituskokeen tuloksena voidaan ilmoittaa kokeen päättymisen loppu- eli maksimikuorma (W). Maksimikuorma voidaan muuntaa hapenkulutukseksi (VO₂max) tai MET-yksiköiksi.  Yksi MET on noin 3,5 ml/min/kg ja se vastaa keskimäärin istuvan ihmisen hapenkulutusta. Suorituskyky voidaan luokitella näiden suureiden perusteella.

Saavutetusta wattimäärästä (esim. 133W) arvioidaan hapenkulutus seuraavasti (ACSM 2000):

VO₂max (ml/kg/min) =(11,02 x P_max/kehonpaino) + 7

VO_2max = (11,02 x 133 W/ 75 kg) + 7

VO_2max= 26,5 ml/min/kg

Tästä saadaan laskettua MET-yksiköt, kun hapenkulutus jaetaan 3,5:llä.

26,5 ml/kg/min/ 3,5 = 7.6 MET

Saavutettu maksimi- eli loppukuorma 133 W vastaa kehonpainoltaan 75-kiloisen henkilön 7.6 MET-yksikön energiankulutusta.

Taulukoita, joiden avulla voi havainnollistaa kuntoutujan suorituskykyä arjen tilanteissa.

RPE-taulukko, kuormittuneisuus -taulukon avulla liikkuja arvioi itse kuormittuneisuutensa liikunnan aikana.

RPE-taulukko, oireiden voimakkuus -taulukon avulla liikkuja arvioi itse oireitensa voimakkuuden.

Watit MET-yksiköiksi auttaa muuttamaan wattimäärän lepoaineenvaihdunnan kerrannaisiksi ja siten arjen kuormitukseksi.

Harjoittelun (n. 30- 60 min.) kuormituksen arviointia auttava taulukko

Kestävyysliikunnan kuormittavuuden luokittelu  mahdollistaa erilaisten kuormitusta kuvaavien suureiden suhdetta toisiinsa. Tuntemalla jokin suure voi toisen suuren avulla havainnollistaa kuormitusta potilaalle. Taulukon suuureita ovat kuormittavuusluokka, % maksimaalisesta sykkeestä, koettu kuormittuneisuus ja suorituskyky (hyvä/huono).

Ergometrin kuormituksen ja fyysisen aktiivisuuden ohjeelliset vastaavuudet keskikokoisella hen kilöllä kuvaa viidellä tasolla polkupyöräergometrin kuomituksen(W) suhdetta erilaiseen liikuntaan ja työtehtäviin aina kevyistä kotitaloustöistä raskaisiin metsätöihin.

Fyysinen aktiivisuus MET-yksikköinä ilmaistuna kertoo erilaisten toimintojen kuormittavuuden MET-yksikköinä. Kevyimpänä toimintona istuminen ja raskaimpana erittäin rankka kestävyysurheilu.

Kuuden minuutin kävelytestin matkan muuttaminen MET-yksiköiksi  auttaa ammattilaista muuttamaan potilaan kävelemän matkan MET-yksiköiksi ja sen avulla peilaamaan potilaan suorituskykyä arjen tilanteisiin.

Esimerkkejä fyysisen aktiivisuuden energiankulutuksista lajiteltuna aktiivisuuden tyypin mukaan kuvaa erilaisia liikuntamuotoja ja niiden energiankulutusta kJ/kg/t ja kcal/t. Taulukko kertoo valmiiksi energiankulutukset sekä 65- että 80-vuotiaalla.

Karvosen kaava

Jos kuntoutujalla on käytössä sykkeen ja verenpaineen nousua rajoittava lääkitys, kuormitustason prosentit lasketaan sykereservin avulla. Apuna käytetään Karvosen kaavaa. Tämä tarkoittaa, että leposykkeeseen lisätään valittu prosentti sykereservistä (lepo- ja maksimisykkeen erotus). Jos henkilön oireeton maksimisyke (MHR, maximal heart rate) on esimerkiksi 150 ja leposyke (RHR, resting heart rate) 60, Karvosen kaavalla esimerkiksi 60 prosentin teho lasketaan: 0,60 x (150–60) + 60 = 114.

Jos 60 prosentti otetaan suoraan maksimisykkeestä 150, sykelukemaksi tulee 90. Käytännössä 90 on useimmille kyseiset maksimi- ja leposykelukemat omaaville henkilöille liian alhainen kuormitustaso kestävyysliikuntaharjoitteluun.

Kestävyysharjoittelua voi ohjelmoida kuntoutujan kardiorespiratorisen suorituskyvyn mukaan. % sykereservistä -suuretta voi peilata muihin suureisiin ja noudattaa taulukon MET-yksikköjakoa, jolloin Sepelvaltimotautipotilaan kestävyysharjoittelun ohjelmointi toipilasvaiheen aikana ja liikunnallista kuntoutusta aloiteltaessa -ohjeistus on noudatettavissa.

Lihasvoimaharjoittelun tehon määrittäminen

Lihasvoimaharjoittelun liikkeet, painot ja vastukset arvioidaan tavoitteena haluttu RPE-lukema. Lihasvoimaharjoittelu etenee portaittain kuormituksen ja myös RPE-lukeman kasvaessa (RPE 10 –14/20, 20–50 %  1 RM:stä ja jopa 16/20, yli 50–60 % 1 RM:stä). Jokainen kuntoutuja on yksilöllinen ja etenee omaan tahtiin harjoittelussaan omien tuntemuksiensa mukaan Sepelvaltimotautia sairastavan lihasvoimaharjoittelu -ohjeistusta seuraten.

Kohtuukuormitteinen lihasvoimaharjoittelu on turvallista sepelvaltimotautikuntoutujalle, mikäli harjoittelu on oireetonta ja siitä palautuminen sujuu hyvin.  Kun kestävyysharjoittelua on tehty 3–4 viikkoa, voidaan ohjelmaan lisätä 2–3 kertaa viikossa tapahtuva voimaharjoitus, jossa kehitetään lihasvoimaa ja -kestävyyttä erityisesti isoille lihasryhmille. Lihasvoimaharjoittelu soveltuu hyvin kestävyysliikunnan yhteydessä tapahtuvaksi. Aluksi harjoittelussa käytetään suhteellisen pientä kuormaa eli 20–40 % maksimaalisesta voimatasosta.  Yläraajoihin kohdistuvassa harjoittelussa suhteellinen kuorma on hiukan kevyempi kuin alaraajaharjoittelussa. Muutaman kuukauden voimaharjoittelun jälkeen voidaan lisätä tehoa 40–60 % maksimaalisesta voimatasosta. Yhdessä sarjassa toistoja on 10–15 ja RPE sarjan lopussa on 10–14, jopa 16. Sarjoja toistetaan 1–3 kertaa ja niiden välinen palautumisjakso on noin minuutti. Lihasvoiman parantuessa voidaan kuormaa lisätä 1–3 viikon välein niin, että yksittäiset sarjan viimeiset toistot aiheuttavat jo selvää väsymystä.

Lue lisää

• Balady G, Gardner A. Exercise prescription for patients with cardiovascular and cerebrovascular disease. Kirjassa: Pescatello LS, Arena R, Riebe D, ym. ACSM´S guidelines for exercise testing and prescription. 9. painos. Philadelphia: Lippincott, Williams & Wilkins 2014. s. 236-59.
• Balady GJ, Williams MA, Ades PA et al. Core components of cardiac rehabilitation/secondary prevention programs: 2007 update: a scientific statement from the American Heart Association Exercise, Cardiac Rehabilitation, and Prevention Committee, the Council on Clinical Cardiology; the Councils on Cardiovascular Nursing, Epidemiology and Prevention, and Nutrition, Physical Activity, and Metabolism; and the American Association of Cardiovascular and Pulmonary Rehabilitation. Circulation 2007;115:2675-82.
• Bjarnason-Wehrens B, Mayer-Berger W, Meister ER ym. Recommendations for resistance exercise in cardiac rehabilitation. Recommendations of the German Federation for Cardiovascular Prevention and Rehabilitation. Eur J Cardiavasc Prev rehabil 2004;11:352-61.
• Fletcher GF, Ades PA, Kligfield P et al. Exercise standards for testing and training: a scientific statement from the American Heart Association. Circulation 2013;128:873-934.
• Keteyian SJ, Savage PD. Exercise prescription for patients with cardiovascular disease. Kirjassa: Swain DP, Brawner CA, Chambliss HO, ym. toim. ACSM´s resource manual for guidelines for exercise testing and prescription. 7. painos. Philadelphia: Lippincott, Williams & Wilkins 2014, s. 619- 34.
• Sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus -suositus 2016.
• Williams MA, Haskell Wl, Ades PA, ym. Resistance exercise in individuals with and without cardiovascular disease: 2007 update: a scientific statement from the American Heart Association Council on Clinical Cardiology and Council on Nutrition, Physical Activity, and Metabolism. Circulation 2007;116: 572-84.

Sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus -suositus

Liikunnan käypä hoito -suositus