Fyysiset, henkiset ja vuorovaikutuksen tarpeet palliatiivisessa hoidossa

Potilaan henkisten tarpeiden tukemiseen kuuluvat lähipiirin tukeminen ja voimaannuttaminen sekä vertaistuen saaminen toisilta samaa sairautta sairastavilta. Hoitaja voi tukea kannustamalla potilasta löytämään myönteisen elämänasenteen ja elämään päivä kerrallaan nykyhetkeä arvostaen. Hän voi auttaa potilasta löytämään hänelle itselleen mielekästä tekemistä. Hän voi myös rohkaista potilasta hänen oman tarinansa luomisessa ja aiemman terveen elämän muistamisessa. Potilaan henkistä hyvinvointia edistetään parantamalla turvallisuuden tunnetta ja järjestämällä hänelle psykososiaalista ja hengellistä tukea. Lisätietoa aiheesta: Sydänsairaus ja mieliala | ​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​Sydänsairauksien talo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi)

Vuorovaikutussuhteessa henkilökuntaan korostuu pysyvän hoitosuhteen tärkeys, luottamuksen luominen, empaattinen ja aktiivinen kuuntelu sekä rehelliset vastaukset. Potilasta valmistellaan huonoihin uutisiin, keskustelut ovat suunnitelmallisia ja keskustelua sopeutetaan yksilöllisesti potilaan tarpeisiin. Potilaat kokevat hoitokokoukset yhdessä läheisten ja henkilökunnan kanssa tärkeiksi.

Palliatiivinen hoito tarvitsee moniammatillista yhteistyötä

Sydämen vajaatoiminnan hoidon kulmakivi on omahoidon ohjaus potilaalle. Se sisältää keskustelun elämäntapaohjeista ja lääkitysohjeista. Painon seuranta säännöllisesti ja oman terveydentilan muutoksien havainnointi voi vaikuttaa ongelmatilanteen nopeampaan korjaamiseen ja sairaalajaksolta välttymiseen. Sairaanhoitaja koordinoi potilaan palliatiivista hoitoa ja järjestää oikeat palvelut ja hoitopaikan häntä varten. Palliatiiviseen hoitoon kuuluu moniammatillinen yhteistyö, johon osallistuu monien eri alojen osaajia. Voimme saada aikaan parempaa palliatiivista hoitoa yhdistämällä kardiologian, palliatiivisen hoidon ja perusterveydenhuollon ammattilaisten osaamista ja lisäämällä yhteistyötä.

Palliatiivisen potilaan hoidossa tärkeä työväline on ennakoiva hoitosuunnitelma, jonka myötä potilaan arvojen ja toiveiden mukaista hoitoa voidaan toteuttaa. Siten tiedetään, mitä hoitoa potilas suostuu ottamaan vastaan ja mistä hän kieltäytyy. Hoitoa koskevissa päätöksissä pyritään ajattelemaan potilaan parasta etua silloinkin, kun hän ei voi enää tahtoaan ilmaista sanoin. Hoitotahdon voi tehdä jo varhaisemmassa vaiheessa turvaamaan oman tahtonsa mukaista hoitoa. Myös elvytyskieltoa lääkärit harkitsevat tilanteen ollessa parantumaton.

Sydämen vajaatoimintaa sairastavien elinaikaa on vaikea määrittää, minkä vuoksi palliatiivinen hoito voi viivästyä. Silloin potilaalla voi olla esimerkiksi keuhkopöhöstä johtuvaa hengenahdistusta ja tukehtumisen pelkoa tai saattohoitopaikan järjestelyt ovat vielä kesken. Ammattilaisten on vaikeaa aika ajoin tietää, milloin luopua elinaikaa pidentävästä hoidosta ja miten aloittaa keskustelu potilaan kanssa hoitolinjan muutoksesta. Potilaan on tärkeää silti tietää sairautensa taudinkulusta ja sen vakavuudesta. Keskusteltaessa on hyvä käyttää avoimia kysymyksiä ja selvittää potilaan omia ajatuksia. Palliatiivisesta hoidosta kerrotaan potilaalle, että se voi toteutua kotona, palvelutalossa, sairaalan osastolla tai saattohoitokodissa. Useimpia oireita voidaan tehokkaastikin helpottaa.

Kuoleman lähestyessä keskustelun merkitys korostuu

Kuoleman läheisyyden hyväksyminen ja siihen sopeutuminen vievät potilailta ja omaisilta eri pituisen ajan ja herättävät myös voimakkaita tunteita. Ihmisten kykyyn ottaa vastaan tietoa tulee kiinnittää huomiota. Keskusteltaessa annetaan potilaalle aikaa kertoa yksilöllisistä tunteistaan ja toiveistaan sekä tarjotaan herkästi psykologin tai sairaalapapin kanssa keskustelua. Puhetta elämästä kortit ovat hyvä apukeino keskustelun tueksi. Ne ovat saatavilla täältä: Puhetta elämästä -kortit | Palliatiivinen talo | Terveyskylä.fi (terveyskyla.fi).  Saattohoidon vaiheessa hoitajat myös sanoittavat lähestyvän kuoleman merkkejä kuolevalle ihmiselle ja tämän läheisille. Se lievittää kuoleman kohtaamiseen liittyvää epävarmuutta, ahdistusta tai pelkoa. Silloin läheisten on helpompi hyväksyä vaikkapa viime vaiheitaan elävän potilaan vähitellen hiipuva ruokahalu tai vaikean kuuloinen mutta usein kivuton hengitys.

Palliatiivisen hoidon aikana sydämen vajaatoimintapotilaat ja heidän läheisensä hyötyvät hyvästä kommunikaatiosta hoitajien kanssa, joka sisältää perusteellisen informaation sairaudesta ja lääkityksestä, ohjauksen kuinka toimia terveydellisessä hätätilanteessa, keskustelun ennusteesta ja aikaa käytännön asioista puhumiseen koskien elämän loppumista ja viimeisiä viikkoja. Potilaat ja läheiset kokevat tärkeänä, että fyysiset tarpeet hoidetaan, mutta myös psykososiaaliset tarpeet kuten sosiaalisten kontaktien menetys sekä lisääntyvä riippuvuus muiden avusta tunnistetaan.