Yhdistys järjesti kesäkuisena päivänä frisbeegolf-retken Sastamalan Pirunvuorelle. Retkelle osallistui parikymmentä henkeä. Pikkubussi poimi matkustajat kyytiin Tampereelta ja kaarsi Sastamalaan Hotelli Ellivuoren pihaan, josta retki kohti Pirunvuorta alkoi. Matkalla määränpäähän retkiläiset heittivät frisbeetä, koittaen osua frisbeellä reitille merkattuihin puihin ja sähkötolppiin (maaleihin). Pirunvuorelle on matkaa reilu kilometri ja reitti on erittäin helppokulkuinen. Reitti ei suinkaan ollut tämän retken kaikille kulkijoille helppokulkuinen, koska ajoittain joku haki frisbeekiekkoaan vähän syvemmältä metsästä.
Frisbeekiekkojen heittely päättyi Pirunvuorella sijaitsevalle Kivilinnalle. Kivilinna on vuonna 1906 valmistunut taidemaalari Emil Danielssonin ja hänen puolisonsa kesänviettopaikka. Pariskunta vietti kesiä Kivilinnassa 1960-luvulle asti. Kivilinna on ladottu pelkistä kivistä, tarinan mukaan muutaman paikallisen miehen voimin, ilman merkittäviä apuvälineitä.
Kivilinnalta kävelimme Pirunvuoren laelle. Pirunvuoren laki kohoaa 151 metriä merenpinnan ja noin 93 metriä järven pinnan yläpuolelle. Onpa Pirunvuoren laella seissyt vuonna 1905 rakennettu näkötornikin, joka on sittemmin purettu sen vaarallisuuden vuoksi.
Sitten suuntasimme pirunluolaan, joka sijaitsee kallionreunalla. Luola on vaikuttavan näköinen todella valtavine kivijärkäleineen. Tarina kertoo erään miehen lähettäneen koiransa luolan uumeniin, sittemmin koira olisi ilmestynyt Laukon kartanon kellariin kolmen päivän kuluttua. Tarina kertoo myös, että vanha kansa kävi kyselemässä pirulta neuvoja ja jos kysyjä erehtyi odottamaan liian kauan pirunluolasta kaikuvaa vastausta, lähetti piru myrskyn kyselijän perään.
Pirunluolalta kävelimme alas hotellille ja asetuimme ravintolan pöytiin nauttimaan lounasta. Yhtäkkiä kesken ruokailumme alkoikin kova rankkasade. Liekö pirulla myös mielipiteensä jääkiekkoon, koska piru ilmeisesti kuuli väärän jääkiekkojoukkueen nimen huudettavan luolaan siellä käydessämme. Arvaatko kumpi joukkue oli pirun mieleen?
Frisbeen lyhyt historia
Ensimmäinen frisbee valmistettiin Yhdysvalloissa vuonna 1948 nimellä Pipco Flying Saucer (suomeksi lentävä lautanen). Sanotaan, että sana frisbee taas liittyisi yhdysvaltalaiseen piirakka- ja keksiyritykseen Frisbie Baking company, jonka tuotteiden kansia heiteltiin aikoinaan frisbeen tavoin. Suomessa frisbeetä myytiin 1970-luvulla muun muassa nimillä: Muovo-Satella ja Kunto-ufo. Saattapa olla, että jonkun kodin nurkista löytyy vielä kotimaisia kunto-ufoja, joissa on merkintä TAL-MU.
Frisbeegolfin säännöt lyhyesti
Tarkoitus on heittää frisbee maaliin mahdollisimman pienellä määrällä heittoja. Frisbeegolfrata koostuu peliväylistä ja väylien päissä olevista maalikoreista. Frisbeegolfia voi myös pelata puistoissa ja metsissä, jolloin maaleiksi voi merkitä vaikkapa puita tai kiviä. Kiekkoa heitetään käyttäen koko vartaloa niin sanottuna vipuvartena. Kiekkoja on paljon erilaisia, mutta alkuun pääsee hyvin jo yhdellä kiekolla, esim. midrange-kiekolla. Väylän pelaaminen aloitetaan aloitusheitolla, jonka jälkeen seuraava heitto heitetään kohdasta, johon kiekko on pudonnut. Kiekkoa heitetään kunnes kiekko osuu maaliin. Heittojen määrä laitetaan muistiin ja pelin voittaa vähimmillä heitoilla maalit saavuttanut pelaaja.
Tampereen puistoissa on viisi frisbeegolfrataa. Tampereen Sydänyhdistys kokoontuu pelaamaan frisbeegolfia Hiedanrantaan Sellupuiston frisbeegolfradalle elokuussa. Tarkempi ajankohta selviää ja ilmoittautuminen aukeaa elokuun alussa. Tutustu Tampereen ratoihin.
Valkeakoskella on kaksi frisbeegolfataa. Tutustu Valkeakosken ratoihin.
Frisbeegolfradat ovat vapaasti kaikkien käytettävissä, eikä radoille ole vuoroja.
Lisää tietoa:
Frisbeen lyhyt historia – Suomen Frisbeehistoria
Frisbeegolfin säännöt lyhyesti – Suomen Frisbeegolfliitto
Tampereen Sydänyhdistys toivottaa leppoisaa kesää kaikille!
