Masennus ja sepelvaltimotauti

Masennuksen ja sepelvaltimotaudin tiedetään olevan yhteydessä kahdella eri tapaa. Masentuneilla on suurempi riski sairastua sydän- ja verenkiertoelinten sairauksiin kuin ei masentuneilla. Sydäninfarktin ja sepelvaltimotautidiagnoosin saaneet myös sairastuvat masennukseen herkästi toipumisvaiheen aikana.

Masennus lisää riskiä sairastua sepelvaltimotautiin

Masennuksesta kärsivillä voi olla pitkäaikaisia haasteita huolehtia terveydestään. Tupakointi, alkoholinkäyttö, lihavuus, diabetes ja vähäinen liikunta ovat yleisempiä masentuneiden keskuudessa. Elintavat selittävät siis osan masentuneiden suuremmasta riskistä sairastua, mutta ei kuitenkaan kaikkea. Tutkimusten perusteella masennus on myös itsenäinen riskitekijä. Arvellaan, että masennus saattaa vaikuttaa hormonaalisten tekijöiden sekä aivojen välittäjäaineiden muutosten kautta. Masennus todennäköisesti myös lisää elimistön hiljaista tulehdusta, mikä kiihdyttää ateroskleroosia.

Sydäninfarkti altistaa masennukselle

Sairastumisen jälkeinen masennus sen sijaan kehittyy useimmiten reaktiona elämäntilanteen muutokseen. Sairastuminen on järkyttävä ja stressiä aiheuttava tapahtuma, joka voi laittaa tulevaisuuden suunnitelmia uuteen uskoon. Suru, ahdistus, syyllisyys ja pelko voivat olla läsnä. Lisäksi sairastunut voi kokea neuvottomuutta ja avuttomuutta uuden edessä.

Masennus sairastumisen jälkeen on hyvin yleistä. Arviolta joka toisella on ahdistuneisuutta ja joka neljännellä sairastuneella on masennusoireilua sydäninfarktin jälkeen. Masennuksen ja ahdistuneisuuden tunnistaminen ja hoito on tärkeää, koska se vaikuttaa haitallisesti sydänsairauden hoitoon. Voimavarojen ollessa vähäiset, omahoito, kuten lääkehoito ja riskitekijöiden seuranta on heikompaa. Elintapamuutosten tekeminen ja terveellisten elintapojen noudattaminen voi olla mahdotonta. Tämä lisää riskiä uusintainfarktiin ja sairaalahoitoon. Varhaisessa vaiheessa tunnistettu masennus parantaa myös sydänsairauden ennustetta.

Masennus voi puhjeta kenelle tahansa, mutta tietyt taustatekijät lisäävät todennäköisyyttä. Masennus on todennäköisempää sydänsairastuneilla, jotka ovat aikaisemmin sairastaneet masennusta ja kokevat yleisen terveydentilansa huonoksi. Muita masennuksen riskiä lisääviä tekijöitä ovat taloudelliset huolet, matala koulutustaso, tupakointi ja yksinäisyys. Työikäisillä masennus on yleisempää kuin vanhemmilla ikäluokilla.

Kysy, havainnoi, kuuntele ja tue

Henkilökohtaisesta tilanteesta keskustelu ja masennuksesta puhuminen voi auttaa asiakasta selvittämään ajatuksiaan ja normalisoimaan tilannetta. Varmista, että tila on rauhallinen ja tilanne kiireetön.

• Mielialan ja masennuksen puheeksi ottaminen saattaa jo helpottaa asiakkaan oloa, varsinkin jos asiasta keskusteleminen on läheisten kanssa hankalaa.
• Kartoittavia kysymyksiä:
  • Miten olet jaksanut viime aikoina?
  • Minkälainen mieliala sinulla on ollut?
  • Miten toipuminen on lähtenyt käyntiin?
  • Miten arki sujuu sydänsairauden toteamisen jälkeen?
• Tarvittaessa testaa masennusta kartoittavalla testillä, kuten BDI-21 tai DEPS.

Ota asiakkaan viesti matalasta mielialasta huomioon. Terveydenhuollon henkilökunnan välinpitämättömyys on erittäin haitallista silloin, kun asiakas tuo itselleen hankalan aiheen esille.

• Kirjaa, raportoi ja ohjaa asiakas eteenpäin saamaan apua tilanteeseensa.
• Onko teidän työpaikassanne selkeä ohjeistus, siitä miten ja mihin ohjataan asiakkaat, joilla on mielialan kanssa ongelmia? Jos ei, voisiko sellaisen tehdä?
• Onko yksikössänne tarvetta kirjallisella ohjausmateriaalille mielialaan ja masennukseen liittyvistä asioista?
• Tunnetko ilmaiset masennuksen ja ahdistuksen hoitoon suunnitellut omahoito-ohjelmat?

Vaccarino ym. 2020. Depression and coronary heart disease: 2018 position paper of the ESC working group on coronary pathophysiology and microcirculation, European Heart Journal, Volume 41, Issue 17, 1.

Murphy ym. 2020. Anxiety and depression after a cardiac event: prevalence and predictors. Frontiers in psychology, 10.

Sepelvaltimotautikohtaus. 2022. Käypä Hoito -suositus.