Tontut ja ihmiset olivat muinoin hyviä ystäviä ja tontut näyttäytyivät ihmisille. Aikojen saatossa ihmisistä tuli kuitenkin hyvin ahneita. Tontut eivät halunneet enää näyttäytyä ihmisille, koska kamera oli aina paikalla. Ihmiset pyrkivät ottamaan mahdollisimman paljon kuvia tontuista. Tonttuja alkoi harmittaa, etteivät he olleet enää harvinainen ja ihmeellinen näky, joten he päättivät, etteivät enää koskaan näyttäytyisi.
Oli joulukuun ensimmäinen päivä. Tonttupajalla kävi täysi suhina. Kaikilla oli oma tehtävä, joka piti suorittaa. 9-vuotias Eetu-tonttu seurasi muiden touhuja ja kirjoitti muistiinpanoja raidalliseen vihkoonsa. Auringon laskiessa kaikki lahjat oli saatu vihdoin paketoitua. Eetukin oli ihan väsynyt ja hänen vihkonsakin oli täynnä kirjoituksia. Nyt voisi painua pehkuihin, hän mietti.
Auringon säteet paistoivat sisään ikkunasta. Muut tontut olivat heränneet jo varhain, ainoastaan yksi tonttu oli vielä sängyssään. Eetu. Hän ei ollut tottunut aikaisiin herätyksiin. Pienenä hän heräsi aina vasta puolen päivän aikaan.
– Ylös nyt rakas poika! tonttumuori puhisi. – Ei ole aikaa vetelehtiä sängyssä! Työt kutsuvat!
– Tullaan! huudahti Eetu ja nousi salamannopeasti sängystä. Kaikki tontut tiesivät, että tonttumuoria kannatti totella. Muuten voisi vaikka jäädä ilman ruokaa, sitä ei Eetu halunnut.
– Ja joulupukkikin sanoi, että hänellä on sinulle asiaa, muori kertoi.
– O-oikeastiko?
– Kyllä vain! tonttumuori vahvisti. Nyt tuli Eetu-tontulle hoppu. Joulupukki on nimittäin todella arvokas henkilö tonttujen keskuudessa.
– Tervetuloa työhuoneeseeni! joulupukki toivotti Eetun päästyä perille.
– Kiitos, että sain tulla! Tonttumuori kertoi, että sinulla on jotain asiaa minulle?
– Heh heh, kyllä vain, minulla on sinulle asiaa! Nimittäin nyt kun olet jo 9-vuotias, sinun on aika opetella paketoimaan lahjoja ja jättämään niitä salamyhkäisesti kuusien alle.
– Oikeasti! Eetu intoili.
– Totta on! Riennäpäs nyt paketointipajalle!
Niinpä pikku tontulle tuli taas kiire. Päästyään paketointipajalle Eetu huomasi mustalla lasipöydällä pienen puisen leluauton, lahjapaperia ja paperilappusen, jossa luki “Eetu paketoi “. Eetua alkoi jännittää, hän ei ollut koskaan paketoinut mitään. Onneksi hänellä oli muistiinpanovihko aina taskussa. Sinne hän oli kerännyt kaiken tiedon paketoinnista, hätää hänellä ei siis varsinaisesti ollut.
Joulukuu sujui kuin hujauksessa ja pian olikin jo jouluaatto. Tällä kertaa Eetu heräsi aikaisin ja rupesi valmistelemaan lähtöä muiden tonttujen kanssa. Illalla kuuden aikaan joulupukki, Eetu ja muutama muu tonttu lähtisivät jakamaan lahjoja. Eetun mahassa lenteli perhosia, kun reki lähti lentämään. Maisemat olivat kyllä todella hienot. Maailma näkyi ihan eri näkökulmasta kuin ennen.
Aika meni nopeasti, kun katseli maisemia, pian he olivatkin jo perillä. Eetun paketoima lahja oli osoitettu Tiinalle.
– Onko tuo Tiinan kotitalo? hän kysyi joulupukilta.
– Kyllä vain, sinne me menemme! joulupukki ilmoitti.
Ääk! Eetua alkoi jännittää yhä enemmän. Tontut hiipivät kohti taloa. Eräs ikkuna oli raollaan. He päättivät mennä siitä sisään. Tiina ja Tiinan perhe olivat katselemassa vanhoja perhekuvia, joten tonttujen oli helppo livahtaa taloon. He toimivat todella nopeasti. Söivät piparit, joita heille oli jätetty, jättivät paketit kuusen alle ja lähtivät.
Mutta vasta kotona tonttupajalla Eetu tajusi erään kamalan asian. – Minä paketoin väärän lahjan! Hän tajusi, että lapussa, jossa oli lukenut henkilö jolle lahja pitäisi toimittaa, ei ollut lukenutkaan Tiina, vaan Tiia! Voi kamaluuksien kamaluus! Eetu riensi kertomaan tapahtuneesta joulupukille.
– Voi voi! Tiina toivoi niin kovasti pehmoa ja nyt hän sai Tiialle tarkoitetun lahjan! joulupukki voivotteli.
– Minä kyllä voisin korjata asian! Eetu sanoi sisukkaasti, vaikka hänellä ei ollut hajuakaan, miten asian korjaisi.
– Selvä, kyyditsen sinut molempien tyttöjen talolle!
Matka kului taas kerran nopeasti ja pian he olivatkin taas Tiinan kotitalolla. Onneksi lahjat avattiin vasta huomen aamulla! Eetu yritti keksiä hyvää suunnitelmaa mielessään ja lopulta hän sai kehiteltyä hyvän suunnitelman. Eetu kaivoi lumen seasta valtavan kävyn, piirsi sille askartelutussilla kasvot, leikkasi sille punaisesta paidastaan pienen tonttulakin ja etsi sille pienet kepinpalat jaloiksi. Käpylehmä, jolla oli tonttulakki. Eetu ei pystynyt taikomaan mistään pehmolelua, joten tämä sai kelvata.
Eetu sipsutteli raollaan olevasta ikkunasta sisään. Hän repäisi lahjapaperin puuauton ympäriltä, laittoi se taskuunsa ja kääräisi paperin käpylehmän päälle. Eetu yritti kulkea mahdollisimman varovasti, ettei auto kolisisi hänen taskussaan.
Reki laskeutui jälleen pehmeästi puuterilumelle. Joulupukki antoi Eetulle lahjapaperia ja Eetu paketoi puuauton. Hän vei lahjan kuusen alle ja he palasivat kotiin.
Joulupukki kävi tarkistamassa tilanteen aamulla. Lapset olivat tyytyväisiä! Virhe oli korjattu! Eetukin oppi nyt hieman huolellisemmaksi!
LOPPU
Hyvää joulua kaikille! Toivoo tarinan kirjoittaja, Iisa 10 v.