Kyllä! Tänä kesänä kannattaa tehdä retki, jossa yhdistyvät luonto ja vesi. Silloin tuo hajuton, mauton ja läpinäkyvä aine muuttuu tuoksuvaksi tunturipuron raikkaudeksi tai veden lämpimäksi kosketukseksi.
Nyt teemme lyhyen sukelluksen pintaa syvemmälle, vedämme henkeä ja vaihdamme tuntemuksia.
Löydetään vesi yhdessä.
Suomalaisten kesämaisemaan kuuluu yleensä vesi. Jos sitä ei pihasta näe, niin tavalla tai toisella sen voi kuitenkin aistia ehkä musiikissa, kirjallisuudessa tai elokuvissa.
Kokemuksia kannattaa uistella. Niillä voi talven pimeydessä fiilistellä.
Tee pieni pyrähdys tai kunnon eräretki luontoon: telttaile, ui saaren ympäri, purjehdi lähivesillä tai merillä. Souda ja huopaa, melo, niin näet kauniit kallioiden muodot, kaislikot ja veden elämää. Tosi läheltä. Rantasaunan koivuvihta parantaa. Samoile suolla tuoksuja keräillen. Metsästä vettä! Rohkea uskaltautuu koskenlaskuun, rantakala maistuu parhaalta nuotiolla tai kalansaaliittoman tikkupulla. Verkot veteen ja tuulta päin! Mato-ongella saa hermonsa kuriin. Luonto kutsuu.
Kesästä voi nauttia myös kotona lukien, kuunnellen, katsellen ja muistellen.
Lukuvinkki 1: Tarina edelleen mystisestä ankeriaasta ja isän ja pojan yhteisestä matkasta virkistää kuin raikas vesi. Ankeriaan testamentin on kirjoittanut Patrik Svensson.
Vähän vai paljon? Riittääkö vesi?
Johtuukohan kiinnostus veteen siitä, että se on meille niin itsestään selvä elementti. Ihminen on vettä joka solultaan.
Aikojen alussa, kun elämä syntyi maapallolle, sitä oli vain veden alla. Vesi on synnyttänyt elämän ja vesi hallitsee. Ilman vettä, ilman makeaa vettä, ei ole elämää.
Ihmisen sikiökehitys käy läpi samat vaiheet kuin planeettamme Maa on aikanaan käynyt. Toisella kuulla oleva sikiö on lähes kokonaan vettä kuten maapallomme aikojen alussa. Lapsivedessä kelluva ja kehittyvä sikiö on vesieläin. Vielä syntymän jälkeenkin lapsessa on enemmän vettä kuin aikuisessa.
Lapset yleensä rakastavat vettä. Vauvauinti on mahdollista, kun lapsivedessä kasvanut lapsi saa vesirefleksit käyttöönsä. Veden pärskyttely naurattaa pientä kylpijää ja ihan kaikkein parasta on kuralätäkössä tepastelu.
Kaikesta maapallon vedestä makeaa vettä on noin yksi prosentti. Tästäkin teollisuus käyttää leijonanosan ja kaksi pientä prosenttia jää elollisille olennoille. Vesi ei katoa. Valtameret haihduttavat vettä pilviksi taivaalle ja sieltä se aikanaan sataa takaisin. Maan pinnalta vesi valuu pinta- ja pohjavetenä takaisin valtameriin. Kiertokulku jatkuu.
Lukuvinkki 2: Sade yhdistää menneisyyden erämaan asukkaan, sateen- ja kalliomaalausten tekijän ja samalla paikalla toimivan ruotsalaisen vesi-insinöörin 1990-luvulla. Runeberg-palkittu kirja on Ulla-Lena Lundbergin Sade.
Sisäisesti ja ulkoisesti
Jääkylmää lähdevettä janoon. Voitko kuvitella parempaa janon sammuttajaa? On hyvä muistaa juoda. Se on päivän trendi. Hyvä vesi, jota Suomessa saadaan juomakelpoisena, viileänä ja puhtaana hanastakin, ei ole itsestäänselvyys kaikkialla.
Vesi Suomessa on yksi parhaista asioista minulle. Meillä entisessä kotimaassani hanavesi on huonoa, yleensä keltaista tai ruskeaa. Sitä ei voi juoda ja se haisee DDT:ltä, joka nykyisin on Suomessa kielletty myrkky. Uskon, että vedessä piilee suuria voimia. Vesi rauhoittaa ja poistaa negatiivista energiaa, näin ajattelee maahanmuuttaja Saga.
Ihminen on vettä, mutta pysyy pinnalla
Ääriolosuhteisiin joutuessaan ja taistellessaan hengestään ihminen kuolee ensimmäisenä hapenpuutteeseen (minuuteissa), sitten vedenpuutteeseen (vuorokausia) ja ravinnon puutteeseen vasta viikkojen tai kuukausien jälkeen.
Mutta vesi kannattelee. Jos luotat veteen, ei uidessa tarvitse huhkia.
Energiatehokkaasti voi liukua vedessä vain vähän “evää räväyttämllä”. Kelluessahan ei tarvitse tehdä mitään. Paitsi useimmiten miesolettujen. Tämä keskustelu kantautui naapurin mökkirannasta.
Emmää kellu. Mää vajoan.
Ei kun oot vaan ihan rauhassa ja katselet sinitaivasta.
Ei onnistu, uppeluksiin menee. Ja sää oot kuitenkin lihavampi kuin mää.
Tämä pieni juttu ei ollut pelkkää spekulaatiota. Lihakset painavat enemmän kuin rasva. Jos on hyvä kehon rasvaprosentti, niin se kelluttaa.
Lukuvinkki 3: Huumorin sävyttämä kirja pureutuu yksinäisyyteen ja erilaisuuteen. Afrikkalainen Ida uskaltaa sukeltaa jääkannen alle oppii luottamaan pariinsa. Ilman turvatoimia ei jään alle saa sukeltaa. Riikka Ala-Harjan Maata meren alla kirjasta on tehty myös elokuva.
Varpaat veteen ja kesä kaikilla aisteilla
Veden alla on pitkään kuviteltu olevan hiljaista. Ei ole. Se on todistettu erilaisin mittauksin ja kokein. Urbaani elämä sukeltaa veteen. Helsingin sisälahtien äänimaisema on erilainen kuin avomerellä, sillä kaupungin äänet kantautuvat myös veden alle. Se on tutkittu juttu. Autoliikenteen aiheuttama matalataajuinen melu erottuu vilkkaiden liikenneväylien läheisyydessä myös vedenpinnan alla tehdyissä mittauksissa. Miten kaupunkimelu kaloihin ja muiden rantaeläinten elämään vaikuttaa?
Vesi on ääniä ja veden pinta kantaa. Kaukaakin järveltä voi kuulla verkonlaskijan neuvoja huopaajalle, vesilintujen kailotusta tai tuulen nostattamien tyrkskyjen paiskautumisen kallioille. Veden pintaan tihuttavaa tai ropisevaa sadetta voi kuunnella ja myös tuntea ihollaan. Kaikkineen rentouttavia, rauhoittavia luontoääniä voi havainnoida kaikkialla. Mikä on sinun luontoäänesi veden läheisyydessä?
Muistatko tunteen, kun viimeksi huljuttelit varpaita vedessä laiturin nokalla? Tai kävelit matalaa rantaviivaa pitkin? Se kannattaa kokea uudestaan ja antaa aatosten lentää ihan niin pitkälle tai lähelle kuin ne entävät.
Suo on mystinen ja sen tuoksu voi olla huumaava. Kun raikkaan tuoksuttomalta tunturin laelta laskeutuu kesäiselle suolle, kokemus on ainutlaatuinen.
Erityisesti kostealla säällä suon voi haistaa jo kaukaa. Tuoksu kutkuttelee hajuaistia viimeistään silloin, kun saappaat uppoavat rahkasammaleeseen.
Rahkasammal ja maatuvat kasvit antavat oman arominsa, samoin suopursun kirpeys ja seisova vesi rakentavat tuoksujen sinfonian. Myös Sibelius raksensi sinfoniansa vedestä ja tuoksuista.
Nuorena poikana Janne tarkkaili asioita. Kun pojat läiskyttelivät vettä ja heittelivät kiviä, niin Janne tarkkaili veden liikettä, miten laineet liikkuvat ja vesi kimmeltää ja millainen maiseman muoto Hattelmalan harjulla on. Hän muutti kokemuksensa sävellykseksi. Hänellä on E-duuri Andantino teos, jossa hän kepeästi käyden kuulee kaislarannan laineet ja näkee lapsuuden maisemansa harjun.
Sibelius nuuhki kaupunginpuistossa tai Aulangon metsässä, miltä sammal tuoksuu ja minkä värinen kasvi on. Hän keräsi sammalta tulitikkuaskiin, toi kotiin, katseli, ihmetteli ja muutti havaintonsa sävellykseksi.
Lukuvinkki 4: Veteen ja luontoon voi herätä intohimo niin kuin kirjailija ja taidehistorioitsija Göran Schildtillä. Hän toteutti haaveensa ja purjehti Daphne-veneellään Välimerellä unelmansa todeksi. Dokumentteja löytyy Yle Areenasta ja lukemisen voi aloittaa vaikkapa kirjasta Daphne kuudessatoista maassa.
Vettä ja kulttuuria
Jos ottaa kesän teemaksi veden ja luonnon, voi avarakatseinen löytää itsestään ja itselleen jotain uutta.
Luontokokemuksia voi saavuttaa myös kirjallisesti ja sähköisesti, kun lähtee avoimin mielin ja rohkeasti metsästämään tuttuja tai eksoottisempia asioita. Netti tuo tänä päivänä myös luonnon kotiisi. Youtubesta löytyy valtameren ääniä, valaiden kommunikointia, lintujen äänimaailmoja, mitä vain. Ylen Elävä Arkisto on ehtymätön ja Yle Areenakin auttaa. Ilmaiseksi.
Tänä kesänä on tarjolla lukuisia vettä ja luontoa tavalla tai toisella yhdistäviä kesätapahtuma. Niitä voi etsiä netistä tai tarkkailla postia. Useat matkailumainosliitteet antavat vinkkejä aktiivisuuteen tai fiilistelyyn.
Lukuvinkki 5: Kaksi matkakertomusta joella ja merellä tarjoava souturetket Tampereelta Reposaareen 160 kilometriä ja toinen Turun saaristosta Oulun edustalle. Arto Seppälän Kättä päälle, Vasco da Gama kertoo siitä, miten lasikuituveneen ja purjeveneen miehistön välille kehkeytyy kilpasoutu. Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset on kertomus henkeäsalpaavasta retkestä, jossa ei paljoa tapahdu. Pinta on tyyni, mutta sen alla kuohuu. Kirja on myös mainio retkiopas.
Jatketaan tätä kirjoittamaani tarinaa yhdessä Tampereen Sydänyhdistyksen Facebook-sivuilla. Kerro omat ajatuksesi, vinkkisi ja vesielämyksesi täällä. Kesäterveisin Eija Rautavuori
Seikkailu merellä
Pääsin 5-vuotiaana isovanhempieni kanssa ikimuistoiselle lomamatkalle Brasiliaan sukulaisten luo. Valmetin traktoritehdas tarvitsi suomalaista työvoimaa. Paluu kuitenkin viivästyi ja tulimme Rhea-nimisellä rahtilaivalla Suomeen minun ollessani. Laivan oli määrä viedä rahtia Buenos Airesiin Argentiinaan. Oli vuosi 1976 ja Argentiinassa sotilasvallankaappaus viivästytti kotimatkaamme. Armeija syöksi presidentti Isabel Martínez de Perónin vallasta. Paluuta odotellessamme asuimme hotellissa Buenos Airesissa. Kävimme usein satamassa tutkailemassa tilannetta, pääsisimmekö jo lähtemään Suomeen. Muistoissani meri vaikutti synkältä, pelottavalta ja satama-alue oli likainen.
Vihdoin nostettiin ankkurit ja merimatka alkoi
Suomalaisen miehistön lisäksi matkustajina oli meidän lisäksemme vain yksi iäkkäämpi pariskunta.
Olin laivaväen silmäterä ja sain viettää aikaani tutustuen merenkulun saloihin sekä kapteenin että perämiehen kanssa, mutta hyvin viihdyin myös keittiössä. Uteliaisuus ja kiinnostus uusiin asioihin kiehtoi.
Meri oli rannaton ja turkoosi, yötaivas musta täynnä pienen pieniä tuikkivia lamppuja. Vielä vuosia myöhemmin värittelin kuvia turkoosista merestä auringonlaskuineen. Väsymättä seurasin, miten vikkelästi aurinko katosi mereen. Turkoosista tuli voimavärini.
Meren eläimet olivat elämys. Kun muut ihastelivat valasta, minun ehdottomia suosikkejani olivat lentokalat ja olisin halunnut sukeltaa merihevosten valtakuntaan. Minua kiehtoi tämä veden ja maan yhdistyminen: lentokalat ja merihevoset.
Merisairaus vai aivotärähdys
Matkan aikana oli ainoastaan yksi myrsky. Kapteeni oli huolissaan ja vihainen ihmisille, jotka purjehtivat Atlantin yli pienillä veneillä. Katselin hytin ikkunasta, näkisinkö haaksirikkoutuneita; onneksi niitä ei näkynyt. Kiertelin paljon laivalla, myös paikoissa, jonne minulla ei ollut varsinaista lupaa mennä. Myrskyssä se sitten tapahtui. Laiva heilahti juuri laskeutuessani portaita ja juoksin täyttä vauhtia ovea päin. Sain varmaankin aivotärähdyksen ja olin muutaman päivän vuoteenomana. Muistan, kuinka minua harmitti, kun kapteeni totesi minun olevan merisairas. Olin itse vakuuttunut siitä, että huonovointisuuteni johtui onnettomuudesta. En kuitenkaan uskaltanut tätä paljastaa, sillä olin jälleen ollut luvattomilla teillä.
Isoäidille terveisiä ja “lapset yli laidan”
Kun lähestyimme Eurooppaa ja ohitimme Kanarian saaret, vilkutin vinhasti ja hypin innosta. Olin vakuuttunut, että toinen isoäitini, joka asui Gran Canarialla vilkutti minulle takaisin. Kukaan illallispöydässä ei kiistänyt tätä mahdollisuutta.
Eurooppaan tullessamme matkanteko vaikeutui jälleen. Suomessa oli satamalakko ja Rhea-alus sai komennon palata Rotterdamista takaisin etelään. Olimme varautuneet lentomatkaan ja siksi ennen Rotterdamiin saapumista minulle oli ilmoitettu, että joudun luopumaan suuresta osasta leluistani, jotka olin pakannut matkaan. Sain luvan pitää vain yhden nuken ja sille miehistön nainen kutoi talvivaatteita. Suomen talveen matkaava nukkekin tarvisi lämmintä yllensä.
Mietin pitkään, kuka “lapsistani” saisi tulla mukaan. Yhtenä iltana keräsin kaikki muut nuket mukaan kannelle ja heittelin ne yksitellen mereen. Selitin jokaiselle “lapselleni” tilanteen ja toivoin, että he rantautuisivat onnellisesti ja saisivat uuden äidin.
Saastuvat vedet ja seesteinen horisontti
Nyt tietysti ymmärrän, että lisäsin merien muovikuormaa. Eihän sitä lapsi 1970-luvulla ymmärtänyt, eivät aikuisetkaan. Joskus kuitenkin lomakohteissa saattaa mieleeni putkahtaa ajatus, että onkohan joku “lapsistani” rantautunut tänne ja saanut uuden kodin.
Pitkässä matkassa tärkeintä ei ollut päämäärä. Merimatka oli uutta ja elämys. Meressä minulle on tärkeintä horisontti. Edelleen. Tunnen suurta vapautta nähdessäni kaukaisen horisontin. Näin myös muussa elämässäni; tarvitsen vapautta ja tilaa hengittää.
Gitte, sydän-aktivisti
Kun sataa, eikä luonto kutsu, niin tässä pieni pähkinä ajankuluksi. Kirjoja ja kirjailijoita ja kaikissa teemana vesi. Tunnetko kirjat? Yhdistä kirjailija ja teos. Kannattaa lukea! Kirjastosta saa.
Juha Hurme Daphne kuudessatoista maassa Riikka Ala-Harja Kättä päälle, Vasco da Gama Ulla Lundberg Maata meren alla Arto Seppälä Ankeriaan testamentti Göran Schildt Sade Patrik Svensson Nyljetyt ajatukset