Tampereen ammattikorkeakoulusta keväällä 2023 valmistuvina sairaanhoitajina teimme sepelvaltimotautipotilaiden psykososiaalista tukemista käsittelevän opinnäytetyön. Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, ja siinä keskityttiin selvittämään sairastuneiden tuen tarpeita tautiin sairastuttaessa sekä myöhemmin kuntoutumisen edetessä. Koimme aiheen tärkeänä, sillä sairauden aiheuttamat psyykkiset ja sosiaaliset vaikutukset voivat helposti jäädä huomioimatta, mikä saattaa osaltaan luoda kuntoutumiselle haasteita.
Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta sepelvaltimotaudin vaikuttavan moniulotteisesti sairastuneen arkeen ja elämänlaatuun koko loppuelämän ajan. Sairauden psykososiaalisten vaikutusten ja tarpeiden puheeksi ottamista sekä varhaista tunnistamista olisi hyvä tutkia ja kehittää edelleen.
Koko opinnäytetyö on luettavissa TheseuksessaTiedonsaanti
Opinnäytetyön tulosten mukaan erityisesti äkillisen sydäntapahtuman vuoksi sairaalahoitoon joutuneilla potilailla oli usein vaikeuksia ymmärtää tapahtunutta. Tietoa sairaudesta oli tärkeää saada riittävästi ja sairastuneen ajankohtaiseen tilanteeseen suhteutettuna. Sairastuneet kaipasivat tietoa muun muassa diagnoosista, lääkehoidosta, sosiaalietuuksista sekä sairauden vaikutuksista perheenjäseniin ja seksuaalielämään. Lisätietoa kaivattiin myös erityisesti jatkohoidosta, seurannasta ja tukimahdollisuuksista.
Sepelvaltimotautipotilaat kotiutetaan useimmiten toimenpiteiden jälkeen melko nopeasti, mikä saattaa jättää toimenpiteestä toipuvalle ja hänen läheisilleen paljon avoimia kysymyksiä. Lyhyen sairaalassaoloajan vuoksi potilaan ja hänen perheensä ohjaukseen tulisi kiinnittää erityishuomiota.
Hoitopolkujen hahmottaminen voi olla potilaiden mielestä haasteellista. Täsmällistä tietoa jatkohoidosta ja kuntoutusmahdollisuuksista sekä kolmannen sektorin tarjoamista mahdollisuuksista on tärkeää saada runsaasti. Onnistunut ohjaus edistää selviytymistä ja kokemusta tilanteen hallinnasta.
Persoonallisuus ja luonteenpiirteet vaikuttivat sairastuneen tiedontarpeeseen. Hoitoon sitoutumisen kannalta onkin tärkeää, että sairastunut pääsee omin sanoin kertomaan, kuinka itse suhtautuu sairauteensa ja mitkä ovat hänen valmiutensa käsitellä asioita. Ammattilaisten on tällöin myös huomattavasti helpompi kartoittaa tiedon- ja tuentarvetta.
Psyykkiset vaikutukset
Sepelvaltimotautiin sairastuneet olivat erityisen haavoittuvia sekä fyysisesti että psyykkisesti etenkin ensimmäisen kuukauden ajan sairastumisestaan. Sairaudesta saadun tiedon havaittiin helpottavan merkittävästi sairastumisen herättämiä epävarmuuden tunteita.
Sairastumiseen voidaan suhtautua ensikokemalta varsin sekavin mielialoin. Sepelvaltimotautiin sairastumiseen liittyi tulosten mukaan ahdistuneisuuden, pelon ja masentuneisuuden tunteita sekä omaan kuolevaisuuteen liittyvää pohdintaa. Myös epävarmuus omasta selviytymisestä toipumisvaiheessa aiheutti sepelvaltimotautipotilaille huolta. Tulosten mukaan tyypillistä oli erityisesti sydäntapahtuman jälkeisen fyysisen rasituksen pelko.
Psyykkiset oireet lievittyivät sepelvaltimotautipotilailla ajan myötä, kun luottamus päivittäisistä toimista suoriutumiseen ja omaan fyysiseen toimintakykyyn lisääntyi. Läheisiltä ja muilta sairastuneilta saatu vertaistuki oli puolestaan merkittävin masennukselta suojaava tekijä.
Taloudellinen asema vaikutti elämänlaatuun ja tyytyväisyyteen sairauden kanssa elämisessä. Vakaassa taloudellisessa tilanteessa olevat sairastuneet eivät joutuneet kantamaan huolta taloudellisesta selviytymisestä ja työkyvystään.
Hoitoon sitoutuminen
Läheisessä ihmissuhteessa elävät ottivat tulosten mukaan enemmän vastuuta omasta hoidostaan, ja läheisiltä saadun tuen merkitys olikin siten yhteydessä vahvempaan hoitoon sitoutumiseen. Toisaalta juuri perheen sisäiset kommunikaatio-ongelmat, tunteiden käsittelyn vaikeudet ja vastuun jakamisen haasteet lisäsivät kuntoutumisprosessin kuormittavuutta. Tästä syystä sairastuneiden elämätilanteet olisi hyvä huomioida kokonaisvaltaisesti.
Arkielämään liittyvät tuen tarpeet on tärkeää huomioida yksilöllisesti. Sepelvaltimotauti-diagnoosin saaminen ja toimenpiteestä toipuminen vaikuttavat potilaiden lisäksi merkittävällä tavalla myös heidän perheenjäsentensä elämään. Siksi erityisesti kotiutusvaiheessa on hyvä huomioida läheiset ja antaa riittävästi tietoa arjen sujumisen varmistamiseksi.
Läheisten tuen lisäksi hoitoon sitoutumista edistivät sairaanhoitajilta saatu tuki ja säännölliset seurantakäynnit. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat avainasemassa potilaiden motivaation, terveyskäyttäytymisen muuttamisen ja terveisiin elämäntapoihin kannustamisen suhteen. Myös moniammatillisuuden hyödyntämisellä nähtiin olevan tärkeä rooli hoitoon sitoutumisessa.
Kuntoutuminen
Katsauksen tulosten mukaan ammattilaisten antama onnistunut ohjaus lisäsi sepelvaltimotautipotilaiden turvallisuudentunnetta ja uskoa toipumiseen. Ohjauksessa arvostettiin hyvää vuorovaikutusilmapiiriä, ymmärrettävää kielenkäyttöä sekä henkilökunnan asiantuntemusta ja myönteistä asennoitumista. Ohjausta kehitettäessä olisi hyvä huomioida entistä paremmin yksilöllisyys ja emotionaalisen tuen tarve.
Erityisen merkityksellisenä pidettiin tiedon saamista sydänkuntouksen välityksellä. Myös kuntoutuksen puitteissa jaetut kokemukset auttoivat ymmärtämään paremmin omia kokemuksia ja jäsentämään siten omaa tilannetta. Keskustelut nähtiin arvokkaina tilaisuuksina käydä läpi myös erilaisia huolenaiheita.
Kuntoutukseen osallistuminen lisäsi tyytyväisyyttä toimenpiteen jälkeisessä seurannassa ja paransi hoitoon sitoutumista. Tulosten mukaan erityyppisten, esimerkiksi iän ja sukupuolen huomioivien, kuntoutus- ja tukimuotojen tarjoaminen on tarpeen. Myös verkkototeutusten tarjoaminen parantaa saavutettavuutta ja madaltaa kynnystä osallistua.
Opinnäytetyö ja artikkeliteksti: MARTINA KOSCHKE, JENNI LEHTONEN, LAURA SAULAMAA, sairaanhoitaja AMK, Tampereen ammattikorkeakoulu 2023. ”Sepelvaltimotautipotilaan psykososiaalinen tukeminen” -opinnäytetyö (2023).
Työelämätahona opinnäytetyön laatimisessa on toiminut Tampereen Sydänyhdistys.