Eläkeläiselämää terveyden ehdoilla

Rauhallisen bungalow-alueen portille tuleva Ritva Koponen, 70, on Gran Canarian Maspalomasissa kuin kotonaan: hänelle tämä talvi on jo neljäs poissa Oulun pakkasista. Koska aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, Ritva on yhdistänyt aamupäivällä huvin ja hyödyn. Hänen espanjan kielen oppikirjansa ja muistilehtiö, johon hän on kirjannut espanja-suomi-sanastoa kauniilla käsialalla, ovat yhä levällään aurinkotuolissa.

– Oulussa tarvitsisin tähän aikaan vuodesta hengityssuojainta, hihattomaan kesämekkoon pukeutunut Ritva vertaa.

Seppo Koponen jatkaa parhaillaankin kieliopintojaan, mutta eri menetelmällä kuin vaimonsa.

– Löysin netistä ilmaisen englanti-espanja-ohjelman, joka tarjoaa oppimateriaalia joka päivälle, Seppo esittelee.

Hän ei pistänyt alkuunkaan hanttiin, kun Ritva ja heidän pojanpoikansa palasivat eräältä Kanarian-lomalta kera yllättävän ehdotuksen.

– Minä lähestulkoon vain totesin, että olen löytänyt meille talvipaikan ja se on Gran Canaria, Ritva virnistää.

Jos elämä olisi soljunut eri tavalla, Koposet viettäisivät talvensa todennäköisesti vielä paljon Gran Canariaa kauempana. Kampaamoalan yrittäjänä työskennellyt Ritva ja Oulun kaupunginteatterin käyttöpäällikön virasta eläkkeelle jäänyt Seppo olivat matkustaneet aina paljon, Afrikkaa, Aasiaa ja Australiaa myöden.

Työelämässä ollessaan Kanariansaaret eivät kuuluneet Ritvan ja Sepon eläkesuunnitelmiin. Mutta terveys asetti Ritvalle uudet ehdot.

– Lääkärit sanoivat minulle, kuten monille muillekin sydänsairaille, että mannerten väliset lennot eivät voi olla minun juttuni enää jatkossa.

Tupakointi jäi ennen sairastumista

Työuransa aikana Ritva Koponen oli todellinen elohiiri. Kahden lapsen äiti pyöritti parhaimmillaan yli parikymmentä henkeä työllistänyttä kampaamoa. Välillä hän työskenteli iltaisin myös teatterin ja oopperan kampaaja-maskeeraajana.

Tahtia Ritvan oli hellitettävä alun perin selän vuoksi. Pitkät sairauslomat vaihtuivat työkyvyttömyyseläkkeeseen, kun Ritva oli täyttänyt kuusikymmentä vuotta.

– Silloin selkäni petti lopullisesti.

Tarmokas yrittäjänainen oli sietänyt stressiä ja tiukkoja aikatauluja aina keskivertaista paremmin. Hänelle täysi kalenteri oli itsestäänselvyys, eikä kova työtahti heijastunut muuhun kuin verenpaineeseen, johon hänellä oli lääkitys.

Ritva oli aina syönyt säännöllisesti ja liikkunut säännöllisesti, mutta tupakoinut hän oli koko aikuisikänsä.

– Onnistuin lopettamaan tupakoinnin vasta 55-vuotiaana. Siinä minua auttoi uusi laki, joka teki tupakoinnista niin hankalaa, että en halunnut miettiä menojani sen suhteen, missä tupakointi on enää sallittua.

Tupakoinnin lopetettuaan Ritva sai lähes välitöntä palautetta päätöksensä oikeasta suunnasta.

– Verenpaineeni tasaantui, joten verenpainelääkitykseni päästiin lopettamaan.

Närästyksestä hän kärsi vuosia – tai niin luultiin.

– En pitänyt sydänvaivoja koskaan edes vaihtoehtona.

Kun hän tunsi närästysoireita jälleen kesällä 2011, hän varasi lääkäriajan toiveenaan saada uusi resepti vanhaan tuttuun vaivaan.

– Silloin lääkäri rupesi epäilemään, josko kyse on kuitenkin sydämestä.

Oli tulossa viikonloppu, ja lääkäri neuvoi minua hakeutumaan päivystykseen, mikäli oireeni eivät helpottuisi.

Ambulanssilla sairaalaan

Tuona viikonloppuna Ritva päätyi ensin Porvoon aluesairaalaan ja sieltä ambulanssilla Helsinkiin Meilahden sairaalaan. Kahden viikon sairaalajakson aikana hänelle selvisi, että kyseessä oli jo hänen elämänsä toinen infarkti.

– Muistin, että olin kerran Australiassa lähes neljänkymmenen asteen helteessä tuupertunut kauppareissulla. Silloin jäin lepäämään huoltoasemalle heikotuksen, pahoinvoinnin ja selässä ja käsivarressa tuntuneiden, auringonpistokseksi luulemieni oireiden takia, Ritva kertoo todennäköisesti ensimmäisestä infarktistaan.

Meilahden sairaalassa hän seurasi ympärillään olleita monitoreja. Myös asiantuntijalääkärit näyttivät kuvia hänen sydämensä arpeumista.

– Esimerkiksi pallolaajennus ei tullut kyseeseen, koska kolmasosan sydämestäni kerrottiin kuolleen. Niinpä minulle aloitettiin pysyvä lääkehoito, Ritva kertoo.

Sairauden ja siitä johtuvien rajoitteiden hyväksyminen vei aikaa, olihan Ritva ollut aina tarmonpesä, joka jakoi energiaansa muillekin.

Henkisellä tasolla elämänmuutokseen sopeutuminen pääsi alkamaan vasta sairaalassa koetun shokin jälkeen.

– Tiedostin sen, että jatkossa kaikki valinnat ja koko arki olisi suunniteltava terveyden ehdoilla.

Hän olisi voinut lamaantua pidemmäksikin aikaa, mutta Ritva pyrki näkemään kaiken ympärillään olevan hyvän – olivathan puoliso, lapset, lapsenlapset, lemmikkieläimet ja ystävät yhä hänen rinnallaan.

– Mietittyäni, missä se ihmisen onni on, olen oppinut olemaan kiitollinen myös entistä pienemmistä asioista, hän sanoo.

Eläkeläiselämä meni uusiksi

Tänään itse tekemäänsä mehua tarjoillessaan Ritva muistelee yhtä elämänsä mieleenpainuvimmista kaukomatkoista: Kenia, sen luonto, lämpö ja värit eivät ikinä unohdu.

– Mietin yhä sitä, miten sen kenialaisen kampaajan, jonka yritin saada kampaamooni töihin ja jolle olin järjestänyt asunnonkin, kävi sen jälkeen, kun hän ei saanutkaan viisumia Suomeen.

Maailmanmatkaajan perspektiivi Gran Canariaa kohtaan muuttui sen jälkeen, kun lääkärit neuvoivat Ritvaa välttämään pitkiä lentoja.

– Olin käynyt Kanarialla 1970- ja -80-luvulla ja ajatellut, että Kanaria ei ole minun paikkani. Mutta näin kaiken uusin silmin, kun kiersimme pojanpoikani kanssa saarta bussilla ja huomasin, että bilekeskukset ovat vain yksi osa tätä hyvin moninaista saarta.

Puolisonsa kanssa Ritva tuli Kanarialle ensimmäisen eläketalven viettoon tunnustellen: voisivatko he nauttia Gran Canariasta jatkossa puoli vuotta vuodesta? Vaikka Playa del Inglesin vilinä on vain kivenheiton päässä Koposten valkoisesta vuokra-bungalowista, tunnelma alueella on paljon viipyilevämpi, rauhallisempi ja espanjalaisempi.

– Me emme juurikaan hakeudu suomalaisten seuraan, vaan haluamme olla kontaktissa paikallisten kanssa.

Espanjalaisväen ystävällisyys on tehnyt Koposiin lähtemättömän vaikutuksen. Kun he kysyivät, mistä voisivat löytää siivoajan, heidän vuokraisäntänsä sukulainen sanoi saman tien, että hän tulee ja siivoaa.

– Palattuamme Las Palmasissa suomalaisille pidettäviltä espanjan kielen tunneilta, meillä oli myös ikkunat ja pyykit pestyinä. Täkäläinen ystävällisyys ja avuliaisuus hämmästyttää vähän väliä. Suomalaisina emme ole tottuneet siihen, että täysin tuntemattomat ihmiset saattavat tulla kysymään vaikkapa sitä, minne olemme menossa – ja tarjoavat kyytiä.

Koposten bungalow-alueen sisäpihalla on palmuja ja kutsuvan sininen uima-allas.

– Tähän aikaan vuodesta vesi on minulle liian kylmää, mutta Seppo käy uimassa, Ritva kertoo.

Hänelle jokainen kävelylenkki ihanteellisessa ilmastossa on nautinto. Kun hissukseen etenee, lenkeille koiran kanssa saattaa tulla jopa kymmenen kilometriä matkaa.

Ritva ja Seppo viihtyvät myös meren rannalla ja Maspalomaksen kuuluisilla hiekkadyyneillä.

Etelän ilma hoitaa

Etelän ilmanala hoitaa Ritvan terveyttä monella tapaa.

– Täällä ollessamme saan puolittaa yhden lääkkeeni. Myöskään huono ääreisverenkiertoni ei haittaa yhtä paljon kuin Suomessa, eikä niveliini ja selkääni koske samalla lailla kuin talvisin Suomessa.

Kävelylenkeillään Koposia vastaan tulee usein toinen, yli 80-vuotias suomalaispariskunta.

– Heille molemmille on tehty ohitusleikkaus, mutta hekin pystyvät tekemään täällä pitkiä lenkkejä.

Ritva käy lääkärissä aina ennen Kanarialle lähtöään. Espanjaan hän ottaa mukaansa kaikkein oleellisimmat sairauteensa liittyvät dokumentit.

– Paikallisessa terveyskeskuksessa olen joutunut käymään vain kerran, ja toiminta vaikutti oikein hyvältä. Minun tosin tarvitsi vain uusia nitroreseptini.

Kevään korvilla hän ja Seppo alkavat odottaa Suomen kesää – ja isovanhemmille on ehtinyt tulla ikävä lapsenlapsia.

– Suomessa on ihana viettää kesät, mutta me haluaisimme talvehtia täällä vielä silloinkin, kun olemme ikääntymisestä johtuvan hoivan tarpeessa.

Perustaisipa joku suomalainen hoivakodin meille Kanarialla talvehtiville ikäihmisille.