Hyvän tuulen äijäjoogakirja
Äijille suunnattu jooga ei ole vakavaa eikä tärkeää eikä joogafilosofiakaan ole pelkkää puritaanista tylsistelyä. Äijäjooga on jo sanana hauska ja saa hyvälle mielelle.
Äijäjoogan synnyttäjä, joogaohjaaja ja vapaa toimittaja Veikko Tarvainen on kirjoittanut tärkeästä aiheesta kirjan, jonka lukeminen saa hyvälle tuulelle ja jopa nauramaan.
”Kun sanomme sanan filosofia, naamamme saa turhan usein turhan vakava ja turhan usein myös puuterinokkaisen ylenkatseisen ilmeen, puheemme muuttuu tuolloin turhan hämäräksi, käsittämättömäksi meille itsellemmekin”, kirjoittaa Tarvainen. Hän kehottaa ihmisiä ajattelemaan mieluummin itse kuin orjailemaan muiden ajatuksia. Mikä sopii yhdelle (pitkä päivittäinen joogaharjoitus, esimerkiksi) ei välttämättä passaa toisen pirtaan.
Käytäntö on tärkeämpää kuin hienojen fraasien toistelu. Joogassa pieni on usein suurta, ja läsnäolo on se tärkein juttu. Joskus harjoitus onnistuu, joskus ei, ja se tärkein asia koko hommassa alkaa vasta joogamatolta noustua – siis se elämä, jossa opittua yritetään käyttää.
Kuka sitten voi olla äijäjoogi? Tarvaisen mukaan kuka tahansa äijä, joka on riittävän kankea. Kyky hengittää sisään ja ulos on tärkeä kriteeri, samoin halu kokeilla uutta.
Tarvaisen ja valokuvaaja, joogaohjaaja Timo Junttilan kirjassa neuvotaan äijämäisen helppoja ja toteuttamiskelpoisia joogaharjoituksia ja hengitysharjoituksia. Asioita pohditaan lämpimän humoristisesti. Valokuvat ovat lämpimiä ja – ehkä turha sanoa – äijämäisiä.
Tarvainen on äijäjoogan lanseeraajana huomannut, että joogasta voi innostua kuka tahansa mies. Kirjassa on hienoja anonyymejä tositarinoita siitä, miten esimerkiksi toipuva alkoholisti voi saada joogasta uutta elämänsisältöä ja kuinka koira kuoleman jälkeen jooga saattaa keventää surua edes vähän. Jooga siis toimii!
Maailmanhistorian ensimmäinen äijäjoogakirja on niin hauska lukukokemus, että jään odottelemaan kirjoittajalta lisää joogakirjoja – myös ei-äijille.
Veikko Tarvainen, Timo Junttila: Äijäjooga, WSOY 2016.